Blogi

taas sataa, eio todellista.
onks täs viimeseen puoleevuotee ollu yhteensä viikko aurinkoista.
perkele.

näin mahtavaa unta,

olin kylässä kirkkonummella erään koirakasvattajan tykönä kun tuli soitto että pitäs saapua ytimeen ASAP . no riensin sitten parkkipaikalle vain huomatakseni että moottoripyörästäni oli varastettu eturengas. no paikalle sattunut isäni sitten sanoi että voi sillä ajaa ilman etupyörääkin, pistää vaan lämää nii perkeleesti.
ja niin tein ja pyörä singahti iloisesti lentoon, ja niin me liidettiin taivaalla hirveetä kyytiä minä ja pyöränraakileeni. lensin sitten suoraan jonkun vankilan aidanyli aikeenani myydä moottoripyöräni osiksi ulkona oleville vangeille . siinä kauppaa sitten väännettiin ja seuraavaksi kaikuikin vankilanpihalla herätyskelloni vittumainen soitto.

perkelettää!

ei kaiketi ole ruumiissa tässä lihasta, jonka olemassa oloa en juuri nyt aistisi . kipu kasvattaa , kärsivä kehittyy. hyvältä se tuntuu.
kysymys on: kuinka paljon kroppa kestää , kuinka koville voin itseni laittaa?