tein tänään hyvän teon.
kuulin että yks vanha kaveri on seonnu/flipannu.sille on parikuukautta sitten siirretty pari kissaa hoitoon allergian takia. ja tää kaveri oli aina sellane luotettava poika."hyvä ihminen"..
sain osotteen kaverilta , ne on jo pari viikkoa yrittäny tavottaa sitä jäbää kaikki on huolissaan. heti kun pääsin töistä ajoin sen luo.pääsin rappuun , ja aloin kiipee rappusia ylös, ylhäältä kuulu musaa mitä lähemmäs pääsin sitä kovempaa, tunnistin sen slayeriks.tiesin kenen asunnosta se tulee. ovelle jähmetyin hetkeks miettimään uudestaan, mut huoli kisuista pakotti ryskäämään sitä ovea. se oli kyhänny siihen oveen sellasen A4 lapun mis luki ettei se haluu mainoksia vaan tavallista postia ja kaverit oli jättäny siihen sille viestejä ja numeroita et se soittais.
se ei eka avannu ovee. vilkutin sille ovisilmään ja se avas, siinä se seiso psykoosikatse naamallaan, ja sellane metrine viidakkoveitsi kädes, valmiina iskee mua sillä.
sanoin et rauha rauha, seon mä kai sä mut muistat. sit se ilmeisesti muisti ja laitto veitsen pois. pääsin sisään. tärinä alko. esitin ihan normaalia , kyselin et mitä sille kuuluu ja mitä seon puuhaillu. kaikki mitä sen suusta tuli ulos oli sekavaa. ei yhtään kokonaista lauserakennetta. se oli piirrelly itteensä punasella tussilla jotain merkkejä.se toisteli uudestaan ja uudestaan miten hyvälle mä tuoksun ja miten se ei päästäis mua enää pois sieltä. kuumotti, mut pidin pokkaa. sen asunto oli iha järkyttäväs kunnos kaikki oli hajotettu minkä voi hajottaa. siel ei pystyny käveleen koska oli niin paljon kamaa sisällä. kysyin varovasti missä kisut on. se vastas et ne on täällä jossain. ensimmäinen kokonainen lause. pyysin et se ettis ne et haluisin nähdä ne kovasti. sitten me alettiin ettimään. katoin joka paikkaan minne kissa voi piiloutua. ei näkyny.
sitten tää kundi yhtäkkii muisti et ne on "bunkkerissa", mulla nous karvat pystyyn, kysyin varovasti et mikäs se on, ja se käveli eteisen kaapille ja avas sen. siel oli kisu. en tiedä kauan se oli ollu siellä kaapissa. se tärisi ja mauku hädässä. pyysin et saanko ottaa sen syliin. sain. heti kun sain sen kisun syliin mulla vaisto sano et "juokse". mut pokerinaamalla esitin edelleen et olin tullu vaan kattoon sitä . kyselin että missäs se toinen kisu on. tää jätkä alko skidisti hermostuu. se vastas vaan et "se meni maan alle joksikin aikaa". ymmärsin sen niin että sitä kissaa ei enää nää elossa. . . sitte laitoin kaiken naisellisen vetovoimani kehiin ja sanoin, et kuule mitäs oot mieltä, et ku tykkään kauheesti kissoista et jos otan tän hoitoo vähäks aikaa? se onneks suostu ja sillon mua vietiin. se huuteli vaan perään sellai tyhjä katse naamallaan et se rakastaa mua. soitin heti sen yhelle kaverille et miten asiat siel on. jätkät lupas hoitaa kaverin hoitoon. ees yks selviyty. onneks ,palkitsi kun se täällä sitten tuli syliin ja alko kehräämään. selviytyjä.
