kasvavan aikuisen asialla

mjää riittämätön olo. oon ihan mitäänsanomaton ja turha.
.pitää pystyy parempaan. pitää olla enemmän. pakko. kohtalo vie ja mikä siivu on oma , sitä en voi päättää.
Joskus vaa tuntuu et ei ees kannata yrittää . mistä ihmeestä pitäis osata tietää mitä pitää tehä ja miten jos ei kukaan kerro? onkse se aikuisuus ku oot käytännös yksin ajatustes kaa ja yrität jäsentää sielt jotai tolkkuu? mitä jos siel ajatuksis on liian korkeelentosta tavaraa, käykö se ollenkaa päinsä, vai onkse aikapommina tikittääs kunnes reality sydää sen langan ja kosahtaa. en mä ajattele noin? mä oon tässä ja nyt ja se mitä rakennan on se mitä haluan. se on sit voivoi jos ei käykkää. ahdistaa välillä ihan kympillä koko olemassa olo. vittu valivali.. turha olo.

http://www.youtube.com/watch?v=ERaUtkPfsHA