Blogi

Näytetään kirjoitukset heinäkuulta 2008.

Ei, en ole muuttamassa minnekään...  7

On ihmisiä jotka lähtevät muutaman päivän reissulle mukanaan pelkkä hammasharja takataskussa. Minä en kuulu heihin.

En osaa, enkä edes halua pakata kohtuudella. Omasta mielestäni tietysti otan mukaan ainoastaan järkevää ja pelkästään tarpeellista tavaraa. Jostain syystä lopputulos vain aina tahtoo paisua jopa niin, että viime viikonloppuvierailun jälkeen ystävättäreni sanoi hommaavansa seuraavaa kertaa varten isomman asunnon, jotta tavarani mahtuvat sisään.

Mutta milloin niitä ihanimpia vaatteita enemmän haluisi käyttää kuin matkoilla? Ja mistä sitä muka etukäteen voi tietää ihan tarkkaan mitä tekee mieli päälleen laittaa minäkin päivänä? Sääkin vaihtelee! Ja jos lähtee matkaan vaikka ainoastaan yhdellä takilla on enemmän kuin todennäköistä, että purskauttaa sille desin ketsuppia heti ensimmäisellä ruokatauolla. Kengät ovat pahimpia. Koska en osaa ikinä päättää satsaanko niiden ulkonäköön vain mukavuuteen, päätän yksinkertaisesti olla päättämättä, ja otan mukaan useamman parin. Siis per asu.

Muutenkin haluan olla valmistautunut kaikkeen. Esimerkiksi siihen, että kynsinauhassani törröttää inhottava nahkatikku jota en saa hampailla irti. Joten mukaan on siis otettava kynsisakset. Ja viila. Vähintään. Eihän ne paljoa paina, eikä vie juuri tilaakaan. Paitsi, että meikkipussin vetoketju ei mahdukaan enää kiinni, ja kun nyt kuitenkin joudun ottamaan toisenkin meikkipussin, on ihan sama pakata mukaan vielä pari kynsilakkaa, ylimääräinen huulikiilto, muutamat kivat korvikset, latvahoitoaine ja kolmaskin luomiväripaletti. Paitsi ettei kassin vetoketju enää menekään kiinni, joten joudun siirtämään kamat isoon matkalaukkuun, jolloin mukaan mahtuu vielä ne kivat sandaalit, jotka jo meinasin jättää kotiin, toiset farkut ja vielä pari toppia, ihan vain kaiken varalta. Jolloin huomaan, että matkalaukun ulkopuolella on vielä se toinen takki, pyyhe, varabikinit, kirja ja heinänuhalääkkeet….

Tiedän, olen toivoton, mutta lohduttaudun sillä, että en ole sentään niin vielä niin mahdoton tapaus kuin yksi ystävättäreni, jolla oli luonani kyläillessään mukanaan oma hammasmukikin…


Ontuvat metaforani kompastelevat toisiinsa  7

Minulta kysyttiin tänään, jälleen kerran, miksi olen yhä sinkku. Useimmiten vastaan siihen jotain sellaista, että kranttuus yhdistettynä paskaan miesmakuun* auttaa kummasti. Yleensä tässä vaiheessa keskustelukumppani luulee minun vitsailevan ja hörähtää nauruun. Minä kuitenkin olen ihan tosissani!

”Sinulle sitä ei helpot jutut kelpaa”, tokaisi ystävättärenikin kuullessaan uusimman suhdeviritelmäni karahtaneen kiville. Se on totta. Mitä ihmissuhteisiin tulee, en mene koskaan sieltä missä aita on matalin. Ehei, minä etsin aina sen korkeimman kohdan, jossa on piikkilankaa, lasimurskaa ja sähköjännite! Mitä toivottomammat lähtökohdat, mitä mahdottomimmat miehet, mitä epäsopivimmat luonteet ja elämäntilanteet, sitä innokkaammin minä haluan kääntää sen viimeisenkin kortin.

Lisäksi olen toivottoman sinisilmäinen. ”Lähes naiiviuteen asti”, lisäsi toinen ystäväni. Koska itse valehtelen äärimmäisen harvoin (ja poikkeuksetta niin huonosti, ettei sitä kukaan kuitenkaan usko) oletan kaikkien muidenkin puhuvan aina totta. Lähtökohtaisesti uskon kutakuinkin kaiken mitä minulle sanotaan. Rumemmin sanottuna minua ei tarvitse kusta silmään, teen sen ihan itse. Aikamoinen saavutus tytöltä!

Edellä mainitut asiat huomioon ottaen onko siis ihme, että poltan sormeni kerta toisensa jälkeen**. Ja siinä sellaisessa touhussa oppii ennen pitkää varomaan tulta…

* http://www.city.fi/yhteisot/blogi/message.php?id=26636
** Laastarin paikka vapaana…


Minulla on uusi lemmikki  2

Se on pieni, söpö ja valkoinen, ja sillä on töpöhäntä. Kutsun sitä Pupuksi.

Pupu http://www.city.fi/yhteisot/blogi/anastasia_/81815/
Pupu http://www.city.fi/yhteisot/blogi/anastasia_/81815/

Parasta Pupussa on se, että kaltaiseni nettiholistin ei tarvitse enää pitää lainkaan taukoa surffailussa:

- Pupun ansiosta pääsen nettiin vaikka vessassa (testattu on…)!
- Hyvästi tylsyys hammaslääkärin odotushuoneessa! Senkin ajan voin nyt käyttää hyödyksi ja kiusata Cityä tyhmillä, reaaliaikaisilla blogimerkinnöillä dentofobian kauhuista.
- Kaupassa kesken ruokaostosten voin kätevästi tarkistaa netistä reseptiin tarvittavat raaka-aineet (ikään kuin muka joskus tekisin ruokaa, tai ainakaan käyttäisin siihen reseptejä…)
- Uimarannalla voin vältellä karua todellisuutta (eli niitä kaljamahaisia, karvaselkäisiä setiä) katselemalla netistä tasokkaampaa miesmateriaalia. Öljyttynä vieläpä!
- Ja mikä parasta; voin leikittää pupua töissä (jos nyt pomo sattuis lukemaan tämän, niin se oli sitten pelkkä vitsi…ehheh)