Tänään tekis mieli syödä ihmisiltä niiden päät. Kaikki on jotenkin erityisen ärsyttäviä. Mikä ihme niitä just tänään vaivaa, kun mulla on muutenkin mieli maassa, kurkku kipeä ja pää täynnä räkää? Eväsleivät maistui yhtä herkullisilta kuin vuoden Salen takapihalla maannut pahvilaatikko, mieskuviot menee päin vittua ja hengitys haisee varmaan myyrän korvavaikulta. Ja miksi ihmeessä kaikki kuvittelee, ettei mulla ole töissä mitään muuta tekemistä kuin juoruta puhelimessa?
Yksikin kaveri soitti peräti kahteen kertaan vaahdotakseen uuden asuntonsa remonttisuunnitelman pienimmätkin yksityiskohdat korvaani heti tuoreeltaan. Ihan helvetisti jaksaa innostaa joku vessanlaatan väri, kun itse istuu paskalla vuokra-asunnon valkoisten peruskaakeleiden keskellä. Ja mitä järkeä on edes ostaa yhteinen asunto miehen kanssa, kun ei ole päivääkään vielä edes asuttu yhdessä? Kohta se parkuu mun korvaan parisuhdevaikeuksia, kun äijän paskat puolet alkavat nousta pinnalle. Sitten se vielä kaupitteli mulle käytettyä sohvaansa. Ihan kuin mulla ei ois varaa ostaa uutta, jos sellaisen haluaisin.
Eräs sukulainen taas miettii jo neljättä etelänmatkaa tänä vuonna. Ja luulee, et mua, jolla on moisiin aikaa ja rahaa näköjään jotain kerran viidessä vuodessa, jotenkin kiinnostaa. Eikä se vain ohimennen maininnut asiasta, ei. Se luki niitä vitun lomaesitteitä ääneen mun korvaan! Sormi hiveli punaista luuria koko puhelun ajan ja viimein valehtelin, että nyt tuli asiakas vain päästäkseni siitä eroon.
Soittakaa nyt vielä loputkin, ja kertokaa miten saatanan hyvin kaikki menee, niin en ainakaan pääse ylös tästä sangen ärsyttävästä ja omillekin hermoille käyvästä pateettisesta itsesäälistäni! Eikö ketään ole vielä tänään kosittu? Ylennyksiä luvassa? Vauvauutisia?
*PIM*
Ystävät ovat tänään soitelleet oikein urakalla. Mikä on pelkästään hienoa, sillä siten saan ajan kulumaan töissä vähän nopeammin. Ja mikä parasta, kaikilla oli tällä kertaa pelkästään positiivisia asioita kerrottavanaan!
Paras ystävätär on vihdoin ja viimein muuttamassa yhteen pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa, ja on nyt ihan hellyttävän innoissaan asiasta. Ne ostivat saman tien oman asunnon jonka remonttia nyt antaumuksella suunnittelevat. Sillä ystävällä on kyllä niin hyvä maku, että siitä tulee varmasti yhtä ihanasti sisustettu kuin edellisestäkin. Hän tykkää laittaa kaiken uusiksi kerralla ja niinpä se lupasi myydä mulle entisen sohvansa. Olen himoinnut sitä siitä asti, kun eka kerran sen näin. Se on ihan just mun näköinen, sellainen tummanpunainen, ja vielä ihan uudenveroinenkin. Tosi mukavaa, että ajatteli ensimmäiseksi mua. Tiedän, että yksi jos toinenkin sen ystävistä ois sen sohvan halunnut.
Ja sitten soitti se kaikkein matkustelevaisin sukulainen joka haaveilee lähtevänsä etelään jo neljännen kerran tänä vuonna. Huvittaa miten sen matkakuumeilu voikin alkaa uudestaan ennen kuin on saanut matkalaukkuja kunnolla edes purettua. Voi että kun pääsisin mukaan! No, ainahan se tuo mulle tuliaisia ja tällä kertaa voisin tilata myös jonkun ihanan hajuveden Tax-freestä.
Tosi kiva kuulla, että ihmisillä menee hyvin. Monella on takana vaikeita aikoja, joten tuntuu erityisen hyvältä, kun viimein asiat alkavat järjestyä. Paljon iloisia uutisia on varmaan vielä luvassakin, sillä kuulin, että yksi ystävätär on pistänyt vauvan tilaukseen…
Arvatkaa kumpi päivä tänään oli?