Tämän vuoden syyskuun alku on jo näyttänyt, että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, että kaikki on mahdollista. Asioita näyttää tapahtuvan ilman, että itse teen mitään suuntaan tai toiseen. Minulle myös tarjotaan sellaisia mahdollisuuksia, joita ei aikaisemmin ole ollut kuin ajatuksen häiveinä mielessäni.
Tällainen tilanne ja aika on ihanaa, mutta myös raskasta. Päätökset esimerkiksi uusista työjutuista eivät ole koskaan helppoja, eivät ainakaan minulle. Kyse on nytkin siitä, haluanko tuttua ja turvallista vai haluanko kehittyä ja heittäytyä uusien virtojen vietäväksi. Ja valinta näiden kahden välillä kestää mulla tunteja, päiväkausia, joskus viikkojakin (jos vaan uudet kuviot sen mahdollistavat)... Kun en ole mikään heittäytyjätyyppi, ainakaan, jos on kyse vähänkään epävarmasta jutusta. Sitten pystynkin jo heittäytymään suht. helpostikin, jos uusi tilanne on varma ja tunnen hallitsevani siihen vaadittavat tiedot ja taidot. Nyt vaan ei ole niin.
Mutta toisaalta. Tää olisi vaan niin hyvä paikka kehittyä ammatillisesti, saada lisämeriittejä. Epävarmuus omista taidoista ei kuitenkaan ole ainoa huono puoli. Mun syksyn aikataulu on jo aika pitkälle laadittu, joten tämä uusi juttu voisi olla hankala sijoittaa siihen. Mutta milloinkos sitä on aikatauluja uusiksi rustailtu... Useastikin.
Voi kun joskus siis olisikin helpompi päättäjä. Ei tarvitsisi miettiä minuuttiakaan uusien tilanteiden edessä. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että tällaisia uusia tilanteita annetaan mulle pähkäiltäväksi. Se nimittäin kertoo siitä, että taidan tehdä jotain oikein :)
Ensi yönä aivot luultavasti käy hieman ylikierroksilla, sillä tää juttu pitää käsittääkseni päättää jo huomenna. Apuva... Että se niistä hyvistä yöunista.
- Lilli -