Blogi

Muutamat viime päivät on saanu kävellä lumisilla ja jäisillä teillä. Kerrankin Vaasassa ei oo heti loskakeliä, vaan lumi on pysynyt maassa jo yllättävänkin kauan. Ja Onkilahdella oli jopa hienoinen jääpeite aamulla - jes, talvi tulee!

Viime talvena pääsin laskettelemaan pitkästä aikaa. Tänä talvena vois suunnata katseensa pienempiin mäkiin ja ostaa pulkan ja liukurin. Pulkkamäessäkään kun ei oo ollut moneen vuoteen... Ja niin mahtavaa kun se lapsena oli!

Lapsenmielisenä jään odottamaan vielä parempia lumitilanteita. Ja voiskohan sitä houkutella kaverit lumisotaankin sitten myöhemmin?

Pläts. Osui ja upposi. Hihitystä.

*jatkaa haaveiluaan lumisodasta ja pulkkamäestä*

vähän niinku loma... Ja jo pelkkä ajatus siitä on laittanut hymyn mun naamalle. Viime viikon masennuksesta ei ole tietoakaan. Mutta toisaalta, ihminenhän on siitä kummallinen otus, että ilo vaihtuu hetkessä suruksi ja onni onnettomuudeksi. Välistä se on vaan turhan rankkaa :)

Rankkaa on yrittää laihduttamistakin... Mulla ne puheet johtaa siihen, että syön kahta kauheammin kaikenlaista hyvää. Ja bikinikunnossa pitäisi olla jo parin kuukauden kuluttua eikä vasta ens kesänä. Apua!

Tosin yks kaveri eilen lohduttikin, että ei kukaan katso mun 'makkaroita' paikassa, jossa on hemmetisti muitakin ihmisiä. Ja tottahan tuo varmasti on, mutta en ole vielä ajatusta täysin sisäistänyt :) Jotain on siis yritettävä tehdä vielä kun voi, ja aloitan sen jonkin sitten huomenna. Tänään syön vielä rasvaista ruokaa, huomenna se vaihtukoon light-versioon...

Ja ennen kuin olen bikinikunnossa, lohduttaudun Leevin avulla. Hänelle kun nainen vaikuttaa olevan sopivasti lihava :)

Tällaisia mietteitä tänään.

- Lilli -

On ärsyttävää huomata, kuinka hyvin alkanut syksy alkaa näyttää yhä huonommalta, yhä kiireisemmältä, yhä paskemmalta... Välillä on hetkiä, että tekee mieli itkeä, eikä se oo normaalia mulle. Itken vain elokuville... Mutta tosiaan. Jostain syystä varsinkin tällä viikolla itku on ollut herkässä. Ja näin kotipsykologina sanoisin, että se on seurausta silkasta väsymyksestä. Eikä kyse ole sellaisesta väsymyksestä, joka tulee kun ei nuku tarpeeksi. Ei. Tämä väsymys on väsymystä meileihin, joita satelee joka päivä, niissä esitettyihin vaikeisiin ja joskus jopa tyhmiin kysymyksiin, väsymystä paperipinoihin, jotka kasvaa työhuoneen hyllyllä päivittäin, väsymystä itseen, kun ei jaksa ottaa edes kavereihin yhteyttä tai tiskata edes kerran kahdessa viikossa... Väsymistä rahan ansaitsemiseen...
Pahinta on, että olen niin väsynyt, etten jaksa edes romaania lukea! Mikä on minulle yleensä se suurin nautinto.

En muuta toivo kuin, että selviäisin tämän pahimman stressivaiheen ohi ja jaksaisin innostua vaikkapa joulun odottamisesta.

Ja mun pitäis vielä olla syksyn lapsi *kummastelee*

Ja kun masentaa, väsyttää, tyytyväisyys itseen särkyy. Tämän tuloksena vierailin tänään tvshopin sivuilla. Niinku se mitään pelastais, mutta pöljä on aina pöljä, eikä suinkaan komia!

Juon viiniä ja uppoudun hyvään kirjaan. Rentouttavan perjantain ainekset ovat koossa, mutta mielessä ahertaa ajatukset niin vauhdikkaasti ja levottomasti, että ei rauhaa saa.
On se nyt perkele, kun ei enää vloppuna pysty rentoutumaan, vaan kaiken maailman paska seuraa koko ajan.
Musta tuntuu, että hetkellinen mielentyhjennyskone olisi oiva keksintö. Ja kyllä, sen täytyy olla parempi kuin pullo vodkaa.

*uppoutuu ideoimaan*

Ehkä pitää vaihtaa kirja televisioon...
Tai sit mennä suosiolla nukkumaan...

*jatkaa ideointia unissaankin*

Ilmeisesti olen jäänyt koukkuun Cityyn, koska pelkkä ajatus keskusteluiden lukemisesta ja oman cityn tarkistamisesta hymyilyttää. Ja niitähän pitää tehdä useamman kerran päivässä. Mut ei tätä silti voi oikein pitää seksin korvikkeenakaan, mutta tällasella nunnalla läheltä liippaa.

Mitä ihmettä tein aikaisemmin, kun en tiennyt cityn olevan olemassakaan? Luultavasti olin paljon fiksumpi ja sosiaalisempi :) Silti en vaihtaisi tätä pois - tää on mukavaa vaihtelua työlle ja kiireelle...

Tänäänkin masensi monikin asia, mutta kun tänne pääsi, jo alkoi elämä voittaa...

Cityn suhteen siis helppo tapaus.

Palvon sinua, netin luoja.