Blogi

Nautiskelen lauantaista. Punaviinistä. Hyvästä musiikista, jota on kertynyt mpkolmoseen. Odottelen jotain. Samalla luen cityä. Haluaisin kirjoittaa ja kirjoittaa, mutta on esto päällä. Nauttiakin voisin enemmän, jos ei mielessä tuolla taustalla jossain olisi pieni huolenmurunen töistä ja palkoista. Pitäisi nauttia siitä tiedosta, minkä eilen sain: hieman väheni työt. Mutta vaikeaa se on, kun miettii, kuinka paljon rahaa siinä menetän. 24 tuntia työtä, hiisi vieköön.

Yritän tsempata ajattelemalla, kuinka helpommiksi seuraavat viikot tulivat. Ja kuinka ehdin keskittymään enemmän muihin touhuihin. Mutta materialistina vain rahahuolet painaa. Eilenkin tuli heti tiedon saatuani sellainen tunne, että mol.fi auki ja jobboard ja eiku töitä hakemaan. Että pitää pelastaa, mitä on pelastettavissa. Ja kornia tässä on, että ei mulla vielä mitään hätää ole. Loppuvuodesta on ihan tarpeeksi töitä. Pointti onkin siinä, että keväällä olenkin sitten pulassa. Ellen tosiaan hanki jotain toista työtä...

Kuka haluaisi laiskan ja huonosti kirjoittavan ja huonosti käskyjä noudattavan maisterin hommiinsa? Ja tuo maisterikin on siinä ja siinä, sen saamiseksi en tehnyt mitään, enkä tainnut oppiakaan mitään.

Ah mutta, onneksi tällaisina hetkinä muistaa loppujen lopuksi sen, mikä on tärkeintä. Hyvä punaviini. Vapaa viikonloppu. Erään tuoksu. Ystävät. Ja se että vielä on rahaa tilillä.

- Lilli -

Mun syksyssä on ollut liikaa vauhtia. Ainakin jos katsoo blogimerkintöjen määrää: niitä ei oikein ole. Eli olen elänyt enemmän muualla kuin esim. täällä cityssä.

Ja sehän nyt tietysti on vain positiivinen asia. Mutta positiivista ei ole, että oikean elämän vauhti on paikka paikoin ollut hieman hurjaa. On tuntunut välillä siltä, että ei pysy perässä omissa teoissaan ja suunnitelmissaan saati ajatuksissaan.

Hyviä muutoksia on kuitenkin tapahtunut. Ja olen myös ollut aiempaa tehokkaampi, vaikka aikaa ei ole yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Mysteeri tuokin. Ja voisi sanoa, että olen myös kehittynyt esim. työssäni. Tutkimuksestakin on jo jotain tullut, joten ehkä sekin joskus valmistuu.

Jollain tapaa musta tuntuu, että olen ottanut asioita enemmän omiin käsiini enkä vain antanut virran ja hommien viedä mua niin kuin ennen. Joskus vauhtia on liikaa, mutta se saattaakin olla vain hyväksi. Enkä mä vaihtais tätä syksyä pois, enkä ainakaan vielä halua vauhdin liikaa hidastuvankaan.

- Lilli -

Tämän vuoden syyskuun alku on jo näyttänyt, että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, että kaikki on mahdollista. Asioita näyttää tapahtuvan ilman, että itse teen mitään suuntaan tai toiseen. Minulle myös tarjotaan sellaisia mahdollisuuksia, joita ei aikaisemmin ole ollut kuin ajatuksen häiveinä mielessäni.

Tällainen tilanne ja aika on ihanaa, mutta myös raskasta. Päätökset esimerkiksi uusista työjutuista eivät ole koskaan helppoja, eivät ainakaan minulle. Kyse on nytkin siitä, haluanko tuttua ja turvallista vai haluanko kehittyä ja heittäytyä uusien virtojen vietäväksi. Ja valinta näiden kahden välillä kestää mulla tunteja, päiväkausia, joskus viikkojakin (jos vaan uudet kuviot sen mahdollistavat)... Kun en ole mikään heittäytyjätyyppi, ainakaan, jos on kyse vähänkään epävarmasta jutusta. Sitten pystynkin jo heittäytymään suht. helpostikin, jos uusi tilanne on varma ja tunnen hallitsevani siihen vaadittavat tiedot ja taidot. Nyt vaan ei ole niin.

Mutta toisaalta. Tää olisi vaan niin hyvä paikka kehittyä ammatillisesti, saada lisämeriittejä. Epävarmuus omista taidoista ei kuitenkaan ole ainoa huono puoli. Mun syksyn aikataulu on jo aika pitkälle laadittu, joten tämä uusi juttu voisi olla hankala sijoittaa siihen. Mutta milloinkos sitä on aikatauluja uusiksi rustailtu... Useastikin.

Voi kun joskus siis olisikin helpompi päättäjä. Ei tarvitsisi miettiä minuuttiakaan uusien tilanteiden edessä. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että tällaisia uusia tilanteita annetaan mulle pähkäiltäväksi. Se nimittäin kertoo siitä, että taidan tehdä jotain oikein :)

Ensi yönä aivot luultavasti käy hieman ylikierroksilla, sillä tää juttu pitää käsittääkseni päättää jo huomenna. Apuva... Että se niistä hyvistä yöunista.

- Lilli -

Jostain syystä elokuu on mulle joka vuosi menevä ja mielenkiintoinen kuukausi. Olisikohan yks syy se, että olen syntynyt elokuussa ja olen sen takia silloin ns. omimmillani... Toinen syy voisi olla se, että elokuu on eräänlainen rajakuukausi esim. kesän päättymisen ja koulujen alkamisen suhteen. Se myös tahdittaa työkuvioitani, koska yliopistojen lukuvuodet alkaa elo-syyskuussa.

Niin. Eli nyt kun tämäkin elokuu alkaa jo olla lopuillaan, voi sanoa, että niin se vaan on tänäkin vuonna ollut mielenkiintoinen ja menevä. Ja hyvällä tavalla outo :)

Uusia tuulia tuonut elämääni. Mutta samalla monet vanhat tuulet ovat vakaasti pitäneet pintansa.

Saa nähdä, onko syyskuu samanlainen kuin ennen.

- Lilli -

Repivä tuuli näyttää repivän myös harvoja aivosolujani. Tänään kun ei tuo ajatustoiminta ole oikein tuottanut tulosta. Kaikki ajatukset - varsinkin työhön liittyvät - on pitänyt synnyttää väkisin. Jossain vaiheessa päivää kirkuminenkin tuntui olevan lähellä. Toinen vaihtoehto olis ollut painaa pää näppäimistölle ja nukahtaa siihen hetkeksi. Mutta en tehnyt kumpaakaan - join vaan kahvia ja yritin piristää aivotoimintaani mukahenkevillä keskusteluilla työkavereiden kanssa. Enkä tietenkään ymmärtänyt heidän puheitaan.

Mutta tiiättekö mitä. Ajatukset alkoi heräilemään tuossa neljän aikaan, kun töistä lähdin :) Ja nyt tällä hetkellä aletaan olla jo normaaleissa mitoissa. Tietty asiaa auttaa, että on perjantai-ilta, viikon vaativin homma on valmis ja menkkoja voi käyttää hyvänä tekosyynä ylenmääräiseen mässäilyyn.

Eli suklaa, sipsit ja siideri here I come! Ja lisätään neljänneksi listaan Shrek, joka alkaa ysiltä. Jospa senkin saisi vihdoin katsottua :)

- Lilli -

ps. Ja hyvä tuuli sen kuin paranee - radiosta kuuluu just Meiju Suvaksen Pure mua. Loistobiisi!

Tuollainen artikkeli pitäisi olla huomenna valmiina. Olen sitä tämän viikon nyt väkertänyt ja tuntuu, ettei sitä oikein valmiiksi saa. Mikä on hassua, koska tuo määrä on ihan helskatin vähän. Mutta älysinkin oikeastaan vasta tänään, että tuo artikkelin laajuus on se ongelma. Mä en vaan osaa kirjoittaa noin lyhyitä juttuja :)

Eli en osaa tuollaiseen merkkimäärään kehittää oikeanlaista rakennetta saati sitten sujuvaa tekstiä, jossa kuitenkin olisi tarpeeksi asiaa ja esimerkkejä. Jotenkin tuntuu, että tuohon laajuuteen ei riitä edes mun normialoitus :) *vitsi* En mä mitään romaaneja todellakaan yleensäkään kirjoita...

Oikeasti hävettää lähettää tuo eteenpäin. Enkä ihmettele, jos se tulee bumerangina takaisin. Ja vielä enemmän hävettää se, että mun oikeasti pitäisi osata kirjoittaa tuollainen juttu. Mihin ihmeeseen mun kirjoitustaito on kadonnut?

Ja jotta elämä ei olisi niin helppoa, mulla on toinenkin artikkeli tekeillä vähän niin kuin samasta aiheesta. Tosin vaan (onneksi!) pitempi ja eri näkökulman omaava. Mutta kattokaapa vaan, parin viikon päästä mä valitan siitäkin täällä :)

Ehkäpä mun pitänee taas alkaa kirjoittaa täälläkin enemmän. Saisi taas tatsia kirjoittamiseen...

- Lilli -

Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa rakkaustarinaas... Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa suurta unelmaas... Oikeastaan aika hyvät neuvot tuo Ismo antaa. Ja nuo muistaakin paremmin kuin monisataasivuiset seurusteluoppaat tai Ota ilo irti elämästä -opukset.

Pitää varmaan kuunnella toi biisi tänään vielä muutamaan otteeseen. Josko oppis itsekin.

- Lilli -

Maanantaina loppui loma, mut vasta tänään alkoi kunnolla työt. Ja sekavasti alkoivatkin. Mutta mähän olenkin sekava.

Ja miksiköhän mä jotenkin alitajuisesti ajattelen, että oon vasta sitten aikuinen, kun en enää ole sekava :) Mulle on varmaan pienenä toisteltu, että aikuiset on hillittyjä ja vakavia...

Eli näillä näkymin musta ei tuu koskaan kunnolla aikuista. Mikä sääli *ironiaa*.

Mutta huomenna taas sekoilemaan.

- Lilli -

Väsymystä ja laiskuutta. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa. Kylmä sauna ja kostea nurmikko. Uusi peli ja vanhat jutut. Hyttysverho ja vaatteet päällä nukkuminen. Ne hurjat kolme tuntia.

Sellaiset oli ystävän häät ja sunnuntai ja tämä päivä häiden jälkeen. Nukuttaa, mutta en halua mennä nukkumaan. Olen nähtävästi masokistisella päällä.

Olen kuitenkin ylpeä itsestäni. Jaksoin valvoa jo toisena viikonloppuna peräkkäin yhden yön. Voisi sanoa, että se on historiallista, koska yleensä nukun sen yhdeksän tuntia yössä. Mikähän mua oikein vaivaa...

Okei. Ekan viikonlopun valvomiseen oli ihan hyvä syykin, nimittäin lentäminen. Ja toiseen tietty se, että eihän ystävän häissä mennä nukkumaan, kun on hauskaa ja energiaa riittää ja on kaunis kesäyö. Ja puolihullua seuraa. Sääli niitä häävieraita, jotka tuli jatkoille, mutta menivätkin suhtpian nukkumaan... Sillä se meidän jatkopaikka ei todellakaan ollut hiljaa :)

Vaikka en itse olekaan naimisiinmenevää tyyppiä, musta on kiva nähdä toisten menevän naimisiin. Kun he ilmiselvästi haluavat sen tehdä ja haluavat muiden osallistuvan heidän iloonsa ja onneensa. Eihän se ole multa pois.

Sellaista näin maanantai-iltana. Sellaisen päivän iltana, jolloin olen niinku palannut töihin loman jälkeen. Ja se ei enää olekaan hauskaa. Mut näinhän se menee - ja onneksi on kesää vielä jäljellä :)

- Lilli -

Lueskelin tossa pitkästä aikaa kunnolla keskusteluja täällä cityssä. Jäin sitten miettimään, että miten ihmeessä ihmiset tulee toimeen keskenään. Kun näyttää siltä, että ymmärtämisongelmia on vaikka kuinka. Sanathan pitäis olla yhteisiä, yhteisesti sovittuja merkitykseltään tietynlaisia. Mutta esim. täällä näkee, että näin ei vaan ole.

Rehellisyys tarkoittaa jollekin jotain, toiselle taas jotain muuta. Sporttisuus voi tarkoittaa keskustelijasta riippuen nähtävästi vaikka mitä taivaan ja maan väliltä. Muistaakseni keskustelu rakkaudestakin sai aika helvetisti määritelmiä. Pakkaa sekoittaa erilaiset luonteet, erilaiset tilanteet, joiden mukana sanat saavat uusia merkityksiä, uusia vivahteita.

Miten maailma pyörii ja ihmiset vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, kun sanat ovatkin kaikkea muuta kuin selkeitä, yksimerkityksisiä? Olen jo pitkään ajatellut, että ihmiskunnan suurin ongelma on ymmärtämättömyys - ymmärtämättömyys toista ihmistä, eläimiä, luontoa jne. kohtaan. Mutta jotenkin se vasta äsken jysähti kunnolla tajuntaani. Ja nyt siis lisänä on ymmärtämättömyys toisen sanoja kohtaan, koska ne eivät välttämättä vastaa omiasi.

Ja silti maailma jotenkin pyörii radallaan ja me sen mukana - vieläpä jutellen toinen toisellemme. Ihme se on.

Huomaa muuten, että mun loma lähenee loppuaan. Aivoissa alkaa olla toimintaa :)

- Lilli -