Blogi

Nautiskelen lauantaista. Punaviinistä. Hyvästä musiikista, jota on kertynyt mpkolmoseen. Odottelen jotain. Samalla luen cityä. Haluaisin kirjoittaa ja kirjoittaa, mutta on esto päällä. Nauttiakin voisin enemmän, jos ei mielessä tuolla taustalla jossain olisi pieni huolenmurunen töistä ja palkoista. Pitäisi nauttia siitä tiedosta, minkä eilen sain: hieman väheni työt. Mutta vaikeaa se on, kun miettii, kuinka paljon rahaa siinä menetän. 24 tuntia työtä, hiisi vieköön.

Yritän tsempata ajattelemalla, kuinka helpommiksi seuraavat viikot tulivat. Ja kuinka ehdin keskittymään enemmän muihin touhuihin. Mutta materialistina vain rahahuolet painaa. Eilenkin tuli heti tiedon saatuani sellainen tunne, että mol.fi auki ja jobboard ja eiku töitä hakemaan. Että pitää pelastaa, mitä on pelastettavissa. Ja kornia tässä on, että ei mulla vielä mitään hätää ole. Loppuvuodesta on ihan tarpeeksi töitä. Pointti onkin siinä, että keväällä olenkin sitten pulassa. Ellen tosiaan hanki jotain toista työtä...

Kuka haluaisi laiskan ja huonosti kirjoittavan ja huonosti käskyjä noudattavan maisterin hommiinsa? Ja tuo maisterikin on siinä ja siinä, sen saamiseksi en tehnyt mitään, enkä tainnut oppiakaan mitään.

Ah mutta, onneksi tällaisina hetkinä muistaa loppujen lopuksi sen, mikä on tärkeintä. Hyvä punaviini. Vapaa viikonloppu. Erään tuoksu. Ystävät. Ja se että vielä on rahaa tilillä.

- Lilli -

Mun syksyssä on ollut liikaa vauhtia. Ainakin jos katsoo blogimerkintöjen määrää: niitä ei oikein ole. Eli olen elänyt enemmän muualla kuin esim. täällä cityssä.

Ja sehän nyt tietysti on vain positiivinen asia. Mutta positiivista ei ole, että oikean elämän vauhti on paikka paikoin ollut hieman hurjaa. On tuntunut välillä siltä, että ei pysy perässä omissa teoissaan ja suunnitelmissaan saati ajatuksissaan.

Hyviä muutoksia on kuitenkin tapahtunut. Ja olen myös ollut aiempaa tehokkaampi, vaikka aikaa ei ole yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Mysteeri tuokin. Ja voisi sanoa, että olen myös kehittynyt esim. työssäni. Tutkimuksestakin on jo jotain tullut, joten ehkä sekin joskus valmistuu.

Jollain tapaa musta tuntuu, että olen ottanut asioita enemmän omiin käsiini enkä vain antanut virran ja hommien viedä mua niin kuin ennen. Joskus vauhtia on liikaa, mutta se saattaakin olla vain hyväksi. Enkä mä vaihtais tätä syksyä pois, enkä ainakaan vielä halua vauhdin liikaa hidastuvankaan.

- Lilli -