ja mahassa on jännitystä. Pitäis vielä pakata ja hieman siivota kämppää, että kehtaa sen kaheksi viikoksi jättää yksikseen... Mun pakkaaminen on tosin sitä sun tätä; saa nähä, onko mulla aurinkolomalla talviset välihousut mukana :)
Luultavasti tuun kärsimään jonkinlaisista vieroitusoireista, koska en pääse tänne vähään aikaan. Mutta se kasvattaa luonnetta, eiköstä vaan.
Huomenna tähän aikaan pitäisi olla jo ilmassa. Ihanaa!
- Lilli -
Tänään on leikitty mp3-soittimella, joka on periaatteessa mun joululahja. Tiedän, avasin sen pari päivää liian aikaisin, mut oli pakko :) Pitää saada siihen tarpeeksi biisejä, joita jaksaa sit ulkomailla pari viikkoa kuunnella. Onneksi valikoima on jo suhteellisen laaja.
Tulis nyt vaan sisko kotiin, saisi siltä kopioida lisää biisejä.
Jotain hyötyä tässä joulussa on, vaikka joulumieltä sinänsä ei olekaan :)
- Lilli -
Leivottiin tänään pipareita siskon kanssa. Yleensä se jos jokin on tuonut joulumielen, mutta niin ei oo nyt käynyt. Ostin pari päivää sitten pari joululahjaakin, mutta sekään ei oo auttanut. Ja täällä satoi toissapäivänä luntakin ja se on edelleen maassa, mutta joulumieltä ei vaan kuulu.
Mä panen toivoni torstaihin, kun kinkku laitetaan uuniin. Joskohan se tuoksu toisi joulumielen mulle täksi jouluksi.
Joulumieltä voi tietenkin ehkäistä sekin, että ootan ens viikon torstaita enemmän kuin itse jouluaattoa.
Mutta silti. Olisinpa vielä lapsi, joka jaksaa saada joulumielen jo joulukuun ensimmäisestä päivästä.
Joulu, where are you....
- Lilli -
Nyt tuntuu siltä, että mua olis hyvä olla kaksin kappalein. Jouluun on pari viikkoa aikaa, ja ennen sitä pitäisi tehdä liian monta asiaa. Ei yksi ihminen voi joka paikkaan ehtiä. Vai voiko?
Periaatteessa oon ihmisen kloonausta vastaan, mutta tällaisina stressin aikoina ajatus alkaakin vaikuttaa hyvältä. Tosin mua nyt ei kukaan haluaisi kloonata :)
Onneksi stressiä helpottaa hieman tieto siitä, että parin viikon päästä nousee koneeseen ja lentää muille maille. Siellä sitä viimeistään nollaa päänsä tästä hemmetin raskaasta syksystä. 30 astetta, kuuma hiekka jalkojen alla, kylmää olutta ja työ ja elämä velvollisuuksineen tuhansien mailien päässä. Ah.
Mitä muuta voi stressaantunut tyttöpieni toivoa...
Mutta sitä ennen vielä muutaman joululahjan osto, esitelmän pitäminen, osallistuminen väitöstilaisuuteen, kokous, pikkujoulut, kymmenien sähköpostien kirjoittaminen, bikinien hankkiminen, pakkaaminen kahteen kertaan, laskujen maksaminen, istuminen junassa ja bussissa, lääkärillä käynti, kämpän siivoaminen, pipareiden leipominen, abstraktin tekeminen, tehtävien tarkistamista, lomakkeiden täyttämistä, syömistä ja toivottovasti jopa nukkumista. Ja tietenkin muutaman alkoholipitoisen juoman nauttimista.
Raskasta.
Elämä on.
- Lilli -
Oletteko huomanneet, että kun tekee pitkää päivää, ei ehdi edes sairastua. Jotenkin ei anna itselleen lupaa sairastua, koska sitten kaatuu koko maailma - tai ainakin melkein. Ja sitten kun pahin ryysis töitten suhteen on ohi, se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Flunssa, köhä, mikälie...
Niin kuin se olisi vain odottanut vuoroaan, sitä hetkeä, kun ihminen vihdoin ja viimein hellittää ja rentoutuu. Ja nyt ei sitten voi tehdä mitään, vain kakoa ja yskiä keuhkonsa pihalle ja syödä buranaa ja juoda teetä ja ahmia tyhmiä pastilleja.
Mut täytyy myöntää, että osin tämä on itseaiheutettua. Ei pitäisi mennä puhumaan ja keskustelemaan vilkkaasti silloin, kun on kurkku jo ennestäänkin kipeä. Milloinkohan sitä oppii?
Ja niinku mullakaan nyt niin paljon sanottavaa kellekään ois, etteikö vois olla joskus hiljaakin.
Nyt toivon vaan, että tää menee pian ohi. Ennen joululomaa on kuitenkin helvetisti hommia.
Köh.
