Kiroilua

Yks kaveri sanoi tuossa muutama tunti sitten, että mä oon kiroillut tänään tosi paljon. Ja mä aloin miettiä, että mistä se johtuu... Koska oikeassahan se oli - hittoa, vittua ja perkelettä taisi tulla muutaman minuutin välein.

Olin lapsena tosi paha suustani ja joskus lukion aikoihin onnistuin jo hillitsemään itseni hyvin, enkä enää pahemmin kiroillut. Tietenkin kiroilen silloin tällöin, mutta se ei ole enää ollut niin jatkuvaa, kokonaisvaltaista.

Nyt sitten näyttäisi, että suunta taas muuttuu. Tai ei se oikeasti muutu, sillä osaan kuvitella mistä tää tänhetkinen kiroilu johtuu. Mä oon vaan niin väsynyt ja kaikki painaa päälle eikä oikein mikään ole onnistunut loistavasti hetkeen, niin näiden summana mä sit kiroilen. Kun ei sitä voi koko aikaa nukkuakaan - vaikka mieli tekis - niin sitten on pidettävä itseä hereillä kiroilemalla. Ja kiroilemalla minä tyhmä myös luulen, että asiat saattaisivat parantua tai mokat hävitä.

Onneksi oon jotenkin tajunnut tän olotilani ja alkanut tekemään muutoksia sen helpottamiseksi. Moni kevään projekteista saa nyt jäädä enkä niitä tule kaipaamaan. Teen vain tarvittavat työt ja siinä se.

Ehkäpä jo ensi viikolla en enää kiroilekaan niin paljon.

- Lilli -