Masentaa

On ärsyttävää huomata, kuinka hyvin alkanut syksy alkaa näyttää yhä huonommalta, yhä kiireisemmältä, yhä paskemmalta... Välillä on hetkiä, että tekee mieli itkeä, eikä se oo normaalia mulle. Itken vain elokuville... Mutta tosiaan. Jostain syystä varsinkin tällä viikolla itku on ollut herkässä. Ja näin kotipsykologina sanoisin, että se on seurausta silkasta väsymyksestä. Eikä kyse ole sellaisesta väsymyksestä, joka tulee kun ei nuku tarpeeksi. Ei. Tämä väsymys on väsymystä meileihin, joita satelee joka päivä, niissä esitettyihin vaikeisiin ja joskus jopa tyhmiin kysymyksiin, väsymystä paperipinoihin, jotka kasvaa työhuoneen hyllyllä päivittäin, väsymystä itseen, kun ei jaksa ottaa edes kavereihin yhteyttä tai tiskata edes kerran kahdessa viikossa... Väsymistä rahan ansaitsemiseen...
Pahinta on, että olen niin väsynyt, etten jaksa edes romaania lukea! Mikä on minulle yleensä se suurin nautinto.

En muuta toivo kuin, että selviäisin tämän pahimman stressivaiheen ohi ja jaksaisin innostua vaikkapa joulun odottamisesta.

Ja mun pitäis vielä olla syksyn lapsi *kummastelee*

Ja kun masentaa, väsyttää, tyytyväisyys itseen särkyy. Tämän tuloksena vierailin tänään tvshopin sivuilla. Niinku se mitään pelastais, mutta pöljä on aina pöljä, eikä suinkaan komia!