Tyhjää täynnä

Artikkeli on periaatteessa valmis. Kaipaa vain jotain hienosäätöä. Pyöräilin kotiin joskus kahdeksan aikaan illalla ja mietin, että onneksi on jo näin kevät. Muuten en olisi jaksanut vääntää tuotakaan tekstiä monta iltaa peräkkäin. Kyllä se valoisuus vaan auttaa jaksamaan, pinnistelemään.

Tuolla yhdessä keskustelussa joku puhui tyhjäkäynnistä. Jollain tapaa tää alkuvuosi on ollut mulle tuollaista tyhjäkäyntiä, robottimaisuutta. Sitä että tekee vaaditut asiat ja nekin intohimotta. Toivottavasti tää vaihe alkaa olla lopuillaan.

Ja on se kyllä totta, että ainakin työt jossain määrin vähenee toukokuussa. Jonkinlainen elämän mahla saisi mussakin alkaa nyt virtaamaan. Voisin heräillä kesään niin kuin koivun lehtien nuput tai talvitauolta heräävät pensaat ja kasvit.

En tiedä sitten, mitä tuo tyhjäkäynti oikeasti elämässäni tarkoittaa. Kun tuntuu, että kuitenkin menee hyvin ja on asiat onnellisesti. Onko se vaan niin, että kaipaan taas jotain uutta, jotain vaihtelua, jotain muutosta? Ja jos ja kun sitä ei tule, tunnen käyväni ja eläväni tyhjää.

Onneksi silti pystyn iloitsemaan pienistä hetkistä. Suurempi kokonaisuus se tyhjänä taitaa ollakin. Mutta ehkä tiedossa on parannus, kun olen asian nyt tiedostanut...

Saas nähä.

- Lilli -