Ystävät osaavat

Tänään yks ystävä ilmoitti löytäneensä mulle miehen. On kuulemma kuin Suomen Johnny Depp, hyvä puhumaan, sopivan rähjäinen, hieman humanistin vikaa jne... Katsottiin sitten kuvaa, ja kyllä meni ystävän arvio mun mielestä vähän harhaan. Sain hyvät naurut. Vaikka mies olikin ihan ok, ei se ollut lähelläkään Deppiä. Voi noita ystäviä...

Toinen mikä huvitti asiassa suunnattomasti on se, että eihän se nyt niin vaan mene, että toinen mulle miehen löytää. Vaikka ystävä tätä miestä kehuikin, niin jos siihen törmäisin vaikka työpaikan ruokalassa, enhän mä mitään tekis. Ja vaikka sattuisinkin pääsemään kyseisen herran kanssa juttusille, enhän mä mitään muuta miettis kuin sitä, että *voi jeesus, ja nyt ku mun pitäis tässä tehdä hyvä vaikutelma* tai *ai nyt mun pitäis sitten pystyä ite testaamaan, kuinka hyvä tää tyyppi oikein on puhumaan ja keskustelemaan*...

Ystävä hyvä, ei se vaan näin mene :)

Mutta kiva näistä on jutella ja spekuloida. Sitä en kiellä. Ystävät ne vaan osaavat antaa iloa päivään - vaikka vain näin hassuilla miehenlöytöjutuilla.

Ja voi sitä miesparkaa, jos vaikka joskus törmättäisiinkin niin, että ystäväni olisi mukana. Osaan kuvitella tilanteen: ystäväni varmaan tarraisi käteeni, kiskaisi mut miehen eteen ja sanoisi *hei, tässä on mun ystävä, se on just sopiva nainen sulle!* :)

Jotain iloa maanantaihin sentään.

- Lilli -