Rahan korruptio: 12. Rahalainasta perittävän koron

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu tänään luvulla 12. Rahalainasta perittävän koron ongelma. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia, joka on hyvä katsoa läpi.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/12-rahalainasta-perittavan-koron.html

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

[LAINAUS]perjantaina 12. helmikuuta 2010
12. Rahalainasta perittävän koron ongelma

Pankkijärjestelmän seurauksena ihmisten kannatti tallettaa kaikki ylimääräinen kulta pankkeihin ja haalia siten tarjolla ollut korkotulo itselleen. Tallettajan pankkikirjaan tehtiin talletusmerkintä ja niin asiakkaan kulta siirtyi pankin hallintaan. Vastineeksi pankki antoi asiakkaalle lupauksen koron maksusta, sekä talletetun kullan takaisinmaksusta asiakkaan niin halutessa.

Kaikkea holveihin talletettua kultaa vastaan pankit painoivat kultaan oikeuttavia kuitteja, joita ihmiset kutsuivat seteleiksi. Kun pankkiin saapui asiakas joka tahtoi lainata rahaa, hän sai käteensä fyysisen kullan sijaan paperisia painotuotteita. Holveissa passiivisena makoilevan kullan tehtäväksi jäikin siten enää rahajärjestelmän perustana toimiminen. Pankkien holveissa kultavaranto oli kaiken liikkeellä olevan paperirahan arvon takaaja ja sen vuoksi välttämätön olla olemassa. Jokaista liikkeelle laskettua kultaan oikeuttavaa seteliä vastaan holveista tuli löytyä vastaava määrä konkreettista fyysistä kultaa.

Rahalainasta perittävä korko kätki sisäänsä kuitenkin perustavalaatuisen ongelman. Kun rahoituksen hakija sai pankista lainan, hänen tuli määräajan kuluttua maksaa pankkiin takaisin lainan pääoman lisäksi myös lainasta langennut korko. Lainaajan tuli siis lainan takaisinmaksun yhteydessä haalia kokoon enemmän kultaa, mitä oli itse järjestelmään laskenut. Koska pankeilla oli tuhansia lainanottajia, koron johdosta yhä suurempi osa kierrossa olevasta kullasta virtasi pankkeihin korkotuloina.

Jotta tämä mekanismi olisi voinut olla pidemmällä aikavälillä edes jossain määrin toimiva, olisi se edellyttänyt kaiken liikkeellä olevan rahan jatkuvaa, täydellistä kiertoa. Saatuaan korkotulot itselleen, pankkiirin olisi pitänyt välittömästi laskea kaikki raha takaisin liikenteeseen, jotta kierrossa olevan kullan määrä ei olisi vähentynyt ja vaikeuttanut siten velkataakan alla kärvistelevien ihmisten lainojen takaisinmaksua. Valitettavasti rahajärjestelmä ei lähtökohtaisesti kannusta tuhlailuun.

Rahajärjestelmässä tuhlaileva ihminen löytää itsensä pian rahattomana ja kodittomana kaduilta kerjäämästä. Rahaa on aina järkevämpää säästää kuin pistää surutta menemään. Rahajärjestelmässä, jossa ihmisten valta, sosiaalinen status, sekä oma ja läheisten ihmisten terveys ja hyvinvointi ovat suoraan verrannollisia omistetun rahan määrään, säästäväisyys muodostuu hyveeksi. Säästäväiset ihmiset rikastuvat. Rikastuminen puolestaan tarkoittaa kasvanutta vapautta ja valtaa. Rikas ihminen herättää kanssaihmisissä kunnioitusta, pelkoa ja ihailua. Rahaa ei voi olla koskaan liikaa. Järkevä ihminen pyrkii aina elämään säästeliäästi ja jos suinkin mahdollista, rikastumaan.

Tämä järjestelmän sisäsyntyinen ristiriita, joka toisaalta edellyttää jatkuvaa rahan kiertoa ja kulutusta, mutta joka toisaalta samalla armotta rankaisee kaikkia tuhlailevia ihmisiä, muodostaa säästäväistä käyttäytymistä suosivan palkkiojärjestelmän, mikä väistämättä johtaa aina liikkeellä olevan rahan kasautumiseen vain harvojen käsiin.

Uusi pankkijärjestelmä muodosti yhteiskuntaan nyt eräänlaisen näkymättömän pyramidirakenteen. Pyramidin huipulla korko toimi kuin jättimäisenä imurina, imien rahaa pyramidin lukuisten vähäosaisten laajoista alakerroksista ylöspäin pienelle hyväosaiselle vähemmistölle. Uutta kultaa virtasi järjestelmään liian vähän, jotta siitä olisi ollut kattamaan koron järjestelmään aiheuttama krooninen rahanpuute.

Köyhät ihmiset olivat valmiita paitsi kovaan työhön, myös sotiin ja ryöstöretkiin. Laajojen joukkojen alituinen puute ja köyhyys muodostivat siten suoran vallan välineen harvoille hyväosaisille ihmisille. Mitä enemmän puutetta rahvas kärsi, sitä suurempana tuntui valta vauraan käsissä. Se joka hallitsisi rahaa, hallitsisi kaikkea.[/LAINAUS]