Rahan korruptio: 55. There´s no friends in busines

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 55. There´s no friends in business. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/55-theres-no-friends-in-business.html

[LAINAUS]sunnuntaina 28. maaliskuuta 2010
55. There's no friends in business

Ihminen joka nykyjärjestelmässä etsii itselleen uutta kulutushyödykettä, saa elää jatkuvassa huijatuksi tulemisen pelossa. Epärehellisyys on luonnollinen osa rahajärjestelmää. Jos erehdyt kysymään kauppiaan mielipidettä jostain tuotteesta, et voi olettaa hänen olevan rehellinen. Hän ei neuvo sinua kulman takana sijaitsevaan liikkeeseen, jonka tuotteet tietää omiaan paremmiksi ja edullisemmiksi. Sen sijaan hän valehtelee silmiään räpäyttämättä oman tuotteensa erinomaisuudesta. Se kuuluu pelin henkeen, onhan myös kauppiaan elätettävä oma perheensä. Siksi kaikkien rahajärjestelmän sisällä toimivien ihmisten on paras olla jatkuvasti varuillaan. Nykyjärjestelmän puitteissa ihmiseen on mahdoton luottaa, jos hänen mielipiteensä tai motiivinsa millään tavoin sivuavat rahaa.

Kun lääkäri kertoo potilaalle, että tämän munuainen tulee poistaa, potilas ei voi olla täysin varma, onko munuaisen poistaminen varmasti tarpeellista, vai tahtooko lääkäri kenties vain maksaa operaatiosta saamallaan rahalla uuden autonsa osamaksuerän. Myöskään potilas ei voi tietää määrääkö lääkäri hänelle oikeasti parhaita mahdollisia lääkkeitä, vai muisteleeko hän reseptiä kirjoittaessaan lääkeyhtiön tarjoamia kosteita illallisia.

Rahajärjestelmän luonnollinen palkkiomekanismi synnyttää luontaisen palkkion sellaiselle lääkärille, joka tavalla tai toisella onnistuu pitkittämään asiakkaansa sairautta. Oletetaan että potilaalla on todettu vaikkapa angiina ja lääkärin tehtäväksi jää miettiä kumpaa antibioottia hän kahdesta vaihtoehdosta potilaalle määrää. Sitäkö, jonka hän kokemuksensa perusteella tietää tehoavan 50%:ssa tapauksista, vai sitäkö, joka nujertaa taudin 90%:lla varmuudella? Rahajärjestelmän luoma korruptoitunut palkkiojärjestelmä kannustaa lääkäriä kirjoittamaan potilaalle ensin heikompaa antibioottia ja sanomaan: "Jos angiina ei häviä viikon kuluessa, tulet sitten uudestaan vastaanotolle". Ja näin lääkäri työllistää itsensä myös seuraavalla viikolla ja maksimoi tällä tavoin voittonsa asiakkaan hyvinvoinnin kustannuksella. Ainoa nykyjärjestelmän tarjoama valvontamekanismi tällaiselle korruptoituneelle käytökselle on juhlallisella äänellä lausuttu lääkärinvala. Mitä sellainen takaa?

Se että rahajärjestelmän luontainen palkkiojärjestelmä tukee lääkärin kieroutunutta käytöstä, on seurausta huonosta suunnittelusta. Niin ei pitäisi olla. Niin ei tarvitsisi olla. Mielenkiintoinen poikkeus tähän on jossain päin Kiinaa toimiva käytäntö, jossa lääkärit saavat palkkionsa suhteessa siihen, kuinka monta tervettä päivää hänen asiakkaansa on viettänyt kuukaudessa. Sairastelupäivistä lääkärit eivät peri maksua. Päin vastoin, jos asiakas sairastuu, on lääkäri nyt puolestaan velvollinen maksamaan asiakkaalleen. Vaikka tämäkään järjestely ei poista väärinkäytösten mahdollisuutta, on se lähtökohtaisesti paljon tervehenkisempi ja ihmisläheisempi. Nyt asiakas voi olla vakuuttunut lääkärin vilpittömästä huolesta asiakkaan hyvinvointiaan kohtaan. Kiinalaisessa mallissa lääkäri ei yritä ainoastaan saada asiakastaan paranemaan mahdollisimman pian, vaan on lisäksi luontaisesti myös taipuvainen ylläpitämään tämän terveyttä.

Länsimaisessa kulttuurissa on yleisesti ottaen kyse aina pelistä, jossa toisen rahoihin yritetään päästä käsiksi ilman, että rahan menettäjä tuntee tulleensa huijatuksi. Jos tässä prosessissa ihmisten välille syntyy kiistaa, on oikeuden tehtävä päättää, onko kyse laillisesta vai laittomasta huijauksesta. Kuitenkin kaikki voitonmaksimointiin liittyvä liiketoiminta on pohjimmiltaan aina korruptoitunutta. Rahajärjestelmä, olipa se mikä tahansa, on aina omiaan kierouttamaan ihmisten käytöstä. Niinpä talousrikokset ja oikeuslaitoksemme niistä langettamat tuomiot edustavatkin eräänlaista kliimaksia kaiken tekopyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden saralla.

Ihminen, joka ymmärtää raha- ja pankkijärjestelmämme todellisen luonteen, ja siihen liittyvän oikeuslaitoksen kaksinaamaisuuden, voi nähdä etenkin talousrikosoikeudenkäynnit suorastaan perversseinä toimenpiteinä. Ne noudattavat alusta loppuun epäjohdonmukaisuuden sumeaa logiikkaa, eivätkä palvele alkeellisintakaan käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Onhan koko rahajärjestelmä jo lähtökohtaisesti pelkkä ihmisten itsensä luoma, reaalimaailmasta irrallinen, puutetta, köyhyyttä ja kurjuutta luontaisesti synnyttävä sekä ihmisten kieroutunutta käytöstä ylläpitävä, valheellinen ja keinotekoinen peli.

Vaikka ihmiset vaistoavat, että järjestelmä on jollain tavoin vaikeasti korruptoitunut ja että se on sitä aina enemmän, mitä lähemmäs vallan huippua kiivetään, he siitä huolimatta luottavat lähtökohtaisesti aina valtioon ja sen tuottamaan viralliseen totuuteen. Mutta mitä valtio on? Mistä valtiot koostuvat?

Valtiot koostuvat instituutioista ja instituutiot puolestaan viranomaisista. Viranomaiset ovat tavallisia, oman asemansa korruptoimia ihmisiä. Kun viranomaiset suorittavat rikoksia, niiden tutkinta ohjataan toisille viranomaisille, joiden muodostama tiivis hyväveli-verkosto tutkii ja tuomitsee - tai on tuomitsematta - omat tekonsa.[/LAINAUS]