Rahan korruptio: 58. Lumedemokratia.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 58. Lumedemokratia. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/58-lumedemokratia.html

[LAINAUS]keskiviikkona 31. maaliskuuta 2010
58. Lumedemokratia

Kevättalvella 2009 ilmestyneen kirjan "Lumedemokratia" kirjoittajat kritisoivat kovin sanankääntein suomalaisen poliittisen eliitin päätöksentekoa, joka tapahtuu todellisuudessa hyvin pienissä piireissä ja julkisuudelta piilossa. Läntisessä demokratiassa ihmisillä tulisi olla tarjolla vaihtoehtoja, mutta yhä useammat Suomalaiset eivät enää erota puolueita toisistaan. Järjestelmä on alkanut yhä enemmän muistuttaa yksipuoluejärjestelmää - mitä se rahajärjestelmän päällä toimiessaan todellisuudessa onkin.

Kirjan mukaan Suomea ei voida laskea länsimaiseksi demokratiaksi. Hallitukset tekevät jokseenkin samanlaista politiikkaa vuodesta toiseen, väristä ja kokoonpanosta riippumatta.

Kansanedustuslaitoksen tulisi toimia poliittisen keskustelun pääareenana. Sen sijaan poliittiset päätökset valmistellaan kabineteissa ja tuodaan valmiina eduskuntaan. Siinä vaiheessa kun poliittisen keskustelun tulisi alkaa, päätökset on käytännössä jo tehty. Huolellisesti valmisteltu lakiehdotus ei kaipaa enää julkista keskustelua.

Suomesta puuttuu kirjan mukaan myös kriittinen media ja kriittinen älymystö. Valtakunnan päätöksenteko tapahtuu suuren yhteisymmärryksen vallitessa ja muistuttaa tunnelmaltaan yksipuoluejärjestelmän puoluekokousta. Kaiken lisäksi päätöksentekijöitä rahoitetaan avoimesti ja avokätisesti finanssimaailman taholta.

Kuka todella uskoo voivansa vaikuttaa äänestämällä? Vaikka oma ehdokas tulisikin valituksi, on hän lopulta vain puolueen napinpainaja. Kun puoluekuri isketään pöytään, yksittäisten edustajien mielipiteet menettävät merkityksensä. Kuka sitten päättää mitä mieltä puolue jostain asiasta on? Tietysti puolueen puheenjohtaja. Ja mikä erikoisinta, hänen ei ole tarvinnut saada ainoatakaan ääntä keneltäkään!

Entä mikä on se mandaatti, jonka vaalien voittaja saa kansalta? Kun vaalien voittaja ja pääministeripuolue saa reilut 20 % kaikista annetuista äänistä, äänestysprosentin ollessa 60%, tarkoittaa se käytännössä sitä, että vain 12 % suomalaisista äänesti hallitsevaa puoluetta, jonka suunnan määrää epädemokraattisesti valittu puolueen puheenjohtaja.

Kyse ei ole oikeistosta tai vasemmistosta, vihreistä tai isänmaallisista. Ainoa seikka, joka käyttäytymistämme todella ohjaa, on taloudellinen kannattavuus ja sen tavoittelu. Mutta onko taloudellisen kannattavuuden tavoittelu linjassa ihmiskunnan ikiaikaisen ajattoman viisauden kanssa?

"Tulipa tuossa mieleen, että saimaannorppa voisi olla kannattavaa tappaa sukupuuttoon. Sama koskee kaikkia marginaalilajeja, eli käytännössä pääosin isoja nisäkkäitä. Ei luonto siitä pahemmin kärsisi jos saimaasta norppa katoaisi Saimaasta.

Sillä rahalla joka norpan suojelemiseen kuluu voisi tehdä paljon oikeaa luonnonsuojelua. On paljon lajeja joiden suojelusta olisi enemmän hyötyä. Tarkoitan siis tiettyjen alueiden suojelua lajien elinmahdollisuuksien säilyttämiseksi. Toki norppa on joidenkin mielestä söpö ja siksi sitä pitää suojella. Ketäpä joku iljettävä ötökkä kiinnostaisi.

Tietysti kaikkein paras tapa suojella uhanalaisia eläimiä olisi syödä niitä. Jos jollakulla on bisneksenä tarjoilla syötäväksi vaikkapa nyt norppaa, on aivan selvää, etteivät silloin norpat pääse loppumaan."

-- Eero Tikka (Kokoomus) blogissaan 28.3.2010 --

Todellisuudessa emme ole koskaan eläneet vapaassa demokratiassa. Mitä se edes on? Onko vapaa demokratia edes tavoittelemisen arvoinen tila?

Nykyjärjestelmässä mieliimme on ohjelmoitu käsitys, että aina kun kansalle annetaan valta, asiat sujuvat yhtäkkiä jotenkin paremmin. Mutta kuinka asioista keskimäärin mitään ymmärtämättömät kansalaiset voisivat tietää mikä olisi heidän hyvinvoinnilleen paras mahdollinen ratkaisu? Jokaisella ihmisellä voi kyllä olla oma mielipiteensä asioista, mutta mistä he tietävät, että heidän mielipiteensä ovat heidän omiaan, eikä vain esimerkiksi valtaeliitin ylläpitämiä käsityksiä? Kuinka paljon keskivertoihminen ylipäänsä ajattelee itsenäisesti ja omavireisesti? Kuinka paljon hänellä on sellaiseen edes aikaa?

Eikö yhä edelleen lähes kaikki uusi tieto tule keskuuteemme valtamedian kautta? Käsityksemme maailmasta on lähes täydellisesti valtamedian tarjoaman informaation varassa. Tällöinhän valtamedialla on kaikista suurin valta valtaväestön mielipiteenmuokkaajana. Ei tavallinen ihminen saa itsestään päähänsä sikainfluenssapaniikkia, ilmastonmuutoshysteriaa, terrorismin pelkoa tai talouslamaa. Kaikki tämä informaatio on syötetty kansalaisten tajuntaan valtamedian kautta. Kaikki ihmisten tieto, ymmärrys ja mielipiteet ovat lopulta aina lähtöisin valtamedian uutisoinnista. Valtaeliitillä on keinot saada ihmiset haluamaan asioita, ilman että ihmisillä itsellään on tästä mekanismista mitään ymmärrystä. Kaikki luonnollisesti uskovat, että heidän ajatuksensa ovat heidän omiaan.

Ihmiset elävät harhaluulossa, että heillä olisi valta päättää heitä koskevista asioista äänestämällä vaaleissa. Kyse on täydellisestä illuusiosta. Saitko sinä äänestää uudesta ydinvoimalasta? Äänestitkö Lex Nokian, eläkeiän noston, veronkorotusten, lisääntyvän valtion velan, energiansäästölamppujen tai Afganistaniin lähetettävien sotajoukkojen puolesta? Lisäävätkö nämä päätökset ja lukuisat vastaavat omaa tai läheistesi hyvinvointia? Tuskin. Silti niin tapahtui.

Kansanvalta ei ole muuta, kuin valtaeliitin ylläpitämä tarina, johon kansa uskoo vain siksi, koska se on koulutettu niin tekemään. Demokratia on illuusio, jonka käytännön toteutus on mahdotonta, eikä sen hyödyllisyydestäkään ole mitään takuita.

Mitä hyötyä on kansanvallasta sellaisessa maailmassa, jossa koko kansa on läpikäynyt saman koululaitoksen ja sisäistänyt siten itselleen ja ympäristölleen tuhoisan maailmankatsomuksen?

Mikä sitten demokratia-illuusion tilalle? Lähestytään aihetta esimerkkitapauksen kautta.

Kuvitellaan että olet joutunut liikenneonnettomuuteen ja lääkäri suorittaa sinulle leikkaustoimenpiteen. Korvaisitko nyt kokeneen kirurgin päätöksenteon leikkausta seuraamaan saapuneiden satunnaisesti valittujen kansalaisten demokratialla? Antaisitko näiden ihmisten päättää mihin seuraava viilto tehtäisiin? Tietenkään et. Kuka tahansa potilas toivoisi, että hänen leikkauksensa suoritettaisiin sen hetkistä parasta asiantuntemusta ja teknologiaa hyväksikäyttäen, potilaan hyödyn maksimoinnin periaatteita noudattaen.

Lyhyesti kiteytettynä päätöksenteon perustana tulee olla potilaan hyödyn maksimointi kaiken käytettävissä olevan teknologian, tiedon ja resurssien puitteissa. Parempaan emme pysty. Vähempään emme voi tyytyä.

Tätä täsmälleen samaa mekanismia voitaisiin soveltaa myös yleiseen päätöksentekoon. Kun puhumme ihmisten hyvinvoinnin maksimoinnista, puhumme aina teknisistä ongelmista. Hyvinvointimme ei synny keinotekoisten instituutioiden kautta, vaan luonnosta, sen resursseista ja luonnon mekanismien paremmasta ymmärryksestä.

Älykkäästi suunnitellussa yhteiskunnassa kaikki päätöksentekojärjestelmät perustuvat kaikkien ihmisten tasapuolisen hyvinvoinnin maksimointiin parhaan olemassa olevan tiedon, käytettävissä olevien teknologian ja planeetan tarjoamien resurssien puitteissa. Rahaa tai politiikkaa ei tässä prosessissa tarvita.[/LAINAUS]