Rahan korruptio: 66. George Orwell - Vuonna 1984

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 66. George Orwell - Vuonna 1984. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/66-george-orwell-vuonna-1984.html

[LAINAUS]sunnuntaina 11. huhtikuuta 2010
66. George Orwell - Vuonna 1984

George Orwellin kirja "Vuonna 1984" julkaistiin vuonna 1949 ja se kertoo tulevaisuuden totalitaarisesta, painajaismaisesta tarkkailuyhteiskunnasta, jota johtaa kasvoton ”Isoveli”. Kirja kuvaa yhteiskuntaa, joka on totuutta täydellisesti hallitsevan ja vääristelevän puolueen hallinnassa. Puolueen tavoite on irrottaa ihminen täydellisesti reaalimaailmasta, jotta se ei oppisi ymmärtämään inhimillisen hyvinvoinnin henkisiä ja aineellisia lähtökohtia, eikä siten osaisi kyseenalaistaa järjestelmän mielekkyyttä tai ryhtyä kehittelemään sille vaihtoehtoa.

Jotta ihminen voitiin täysin eristää reaalimaailmasta, oli hänet ensin irrotettava menneisyydestään. Niin sanotun totuusministeriön toiminta perustui jatkuvaan historian uudelleenmuokkaukseen. Historiaa muutettiin reaaliajassa vastaamaan nykyhetkeä. Jos esimerkiksi vuosikymmenen takainen uutinen oli jollain tavoin ristiriidassa valtakunnan uuden virallisen totuuden kanssa, totuusministeriön virkamiehet etsivät välittömästi kaikki asiasta kirjoitetut uutisartikkelit ja kirjoittivat ne uudelleen.

Kun kaikki kirjalliset todisteet poikkeavista asiantiloista muutettiin nykyhetken totuutta vastaavaksi, valhe siirtyi historiaan ja muuttui totuudeksi. Orwellilaisen isoveli-yhteiskunnan iskulause kuuluikin: ”Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta: joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä”. Se, mikä on totta juuri nyt, on ollut totta aina. Ainoa, mitä Puolueen piti tehdä, oli voittaa ihmisen muisti kerta toisensa jälkeen. Tätä kutsuttiin todellisuudenhallinnaksi.

Todellisuudenhallinnan seurauksena tavalliset kansalaiset eivät voineet koskaan saada pitävää otetta maailman tapahtumista. Vähemmällä pääsi kun jätti uutiset kokonaan noteeraamatta. Ikuinen sota, jatkuvat terrori-iskut ja puolueen julkistamat talousraportit muodostivat katkeamattoman informaatiovirran, mutta niiden pohjalta maailman tapahtumista oli mahdoton saada otetta. Niinpä ihmiset keskittyivät vain oman kurjan elämänsä ylläpitoon, passivoituen samalla yhteiskunnallisesti. Nimenomaan juuri kansalaisten vieraannuttaminen päätöksenteosta henkisen lamaannuttamisen keinoin, muodosti puolueen valtapolitiikan ytimen. Alakuloisista, pelokkaista ja passivoituneista ihmisistä muodostuvaa kansaa oli huomattavasti helpompi hallita, kuin onnellisista, aktiivisista ja innostuneista ihmisistä muodostuvaa kansaa.

Raskas ruumiillinen työ, huolenpito kodista ja lapsista, pikkuriidat naapureiden kanssa, elokuvat, jalkapallo, olut ja rahapelit täyttivät ihmisten henkisen horisontin. Täyttämällä ihmisten tajunnan jatkuvilla ongelmilla, tyhjänpäiväisellä viihteellä, alkoholilla ja muulla turhuudella, valtaeliitti vei huomion pois omista toimistaan.

Musiikki ja kirjallisuus tuotettiin teollisesti muutamia valmiita hyväksi havaittuja ja yksinkertaisia juonenpätkiä tai sävelkulkuja yhdistelemällä. Toisaalta elokuvateollisuuden tehtävä oli horjuttaa ihmisten arvoperustaa jatkuvan väkivalta- ja seksiviihteen keinoin. Pitämällä alkoholi edullisena ja kansalaiset alikoulutettuina ja jatkuvassa kiireessä, kenellekään ei jäänyt liikaa aikaa perusteelliseen pohdiskeluun.

Puolue ylläpiti valtavaa valvontakoneistoa, jossa kaikkien ihmisten jokainen ääni, ele ja ilme tallentui aina jonkin videokameran tai mikrofonin muistiin. Jos joku yksilö sattui kaikesta valtaeliitin ylläpitämästä latistuksesta huolimatta osoittamaan henkisen heräämisen ja omavireisen ajattelun merkkejä, löysi hän pian itsensä isoveljen "rakkausministeriöstä", jossa kaikki ajatusrikokset kitkettiin ihmisistä pois kidutuksen keinoin.

Puolue hallitsi kansaa pelon avulla. Kauhun tasapainoa ylläpidettiin säännöllisin väliajoin suoritetuin, näyttävin ja kuolonuhreja vaativin terrori-iskuin. Vastuun iskuista puolue langetti kansan riveihin soluttautuneiden terroristien ja etenkin terroristiliikkeen johtajan, Emmanuel Goldsteinin niskoille. Goldsteinin kuvaa näytettiin kaikissa virallisissa uutislähetyksissä ja kansa purki häneen avoimesti kaiken katkeruutensa ja vihansa.

Todellisuudessa puolue ampui itse raketit ylläpitääkseen pelkoa, ruokkiakseen isänmaallista sotaintoa ja pitääkseen kansalaiset rautaisessa otteessaan. Ainoa asia, mitä tyhmistetyltä ihmismassalta vaadittiin, oli primitiivisiin tunteisiin ja vastakkainasettelun lähtökohtiin perustuvaa alkukantaista isänmaallisuutta, johon voitiin vedota aina silloin, kun suuret ihmisjoukot piti saada haluamaan sotaa, suostumaan työpäivän pidennyksiin tai muihin valtaeliittiä palveleviin uhrauksiin.

Puolueen valtaeliitti ymmärsi, että jos jokainen ihminen saisi nauttia vapaudesta, turvallisuudesta ja vapaa-ajasta, tuo ihmislampaiden suuri massa, joka normaalisti oli köyhyyden aiheuttaman kiireen ja primitiivisen kulttuurin tyhmistämää, saisi tietoa ja oppisi ajattelemaan itsenäisesti ja omavireisesti. Jos tiedostaminen yleistyisi, valtaeliitti menettäisi lopulta otteensa ihmisistä. Ennen pitkää kansa tajuaisi, ettei etuoikeutetulla vähemmistöllä, Puolueella, ollut oikeasti mitään virkaa ja hävittäisi sen. Jyrkästi hierarkkinen yhteiskunta pysyisi pystyssä vain alituisen köyhyyden, kurjuuden ja tietämättömyyden varassa.[/LAINAUS]