Rahan korruptio: Luku 3. Tarvehierarkia ja raha.

Jani Laasosen kirjan: "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaiseminen blogissani jatkuu luvulla 3. Tarvehierarkia ja raha.

Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia koskien lukua:

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/3-tarvehierarkia-ja-raha.html

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

[LAINAUS]keskiviikkona 3. helmikuuta 2010
3. Tarvehierarkia ja raha

Maslowin tarvehierarkia ei sisällä mainintaa rahasta. Rahaa ei ole mainittu, koska rahalla sellaisenaan ei ole ihmiselle mitään arvoa. Raha on pelkkä tarpeiden tyydytyksen väline. Ihminen ei luontaisesti tarvitse rahaa, mutta koska monet ihmisen tarvehierarkian alimpien tasojen perustarpeista ovat nykyjärjestelmän puitteissa tyydytettävissä ainoastaan rahajärjestelmän kautta, on ihmisille hyvin laajalti syntynyt käsitys, jonka mukaan raha jo sellaisenaan muodostaisi ihmisen hyvinvoinnille välttämättömän perusedellytyksen. Rahajärjestelmän sisällä se voi todellakin sitä olla - vieläpä hyvinkin luonnolliselta tuntuvalla tavalla - mutta on tärkeä ymmärtää, ettei rahajärjestelmä itsessään ei ole millään tavoin luonnollinen.

Tarvehierarkian alimman tason tarpeista - ihmisen fysiologisista perustarpeista - ainakin puhdas juomavesi, ravinto ja suoja (vaatteet/asunto) ovat kiinteästi kytköksissä rahajärjestelmään. Samoin tarvehierarkian toisen tason tarpeet - ihmisen turvallisuuden tarpeet - ovat laajalti rahajärjestelmästä riippuvaisia.

Saadakseen riittävästi puhdasta juomavettä ja ravintoa, sekä tyydyttääkseen välttämättömät asunnon, vaatetuksen, terveydenhuollon ja turvallisuuden tarpeet, nykymaailmassa elävä ihminen joutuu lähes väistämättä tekemisiin rahan kanssa. Tällä tavoin raha on ajan saatossa muodostunut itsestään selväksi ja kyseenalaistamattomaksi osaksi ihmisten jokapäiväistä arkea.

Aina kun ihminen joutuu tekemisiin rahan kanssa, joutuu hän mukautumaan rahajärjestelmän pelisääntöihin ja sen ylläpitämiin palkkiomekanismeihin. Rahan sellaisenaan ei uskota pitävän sisällään mitään sen kummempia mekanismeja. Raha on ihmisten mielessä vain rahaa, eikä heitä sen vuoksi juurikaan kiinnosta perehtyä tarkemmin sen luonteeseen tai historiaan. Ja juuri siinä piilee suurin ongelmamme.

Tosiasia on, että aina kun puhumme rahasta, puhumme todellisesta maailmasta irrallisesta, täysin keinotekoisesta ja pelkän uskon varaan rakennetusta, ihmisten ylläpitämästä ja hallinnoimasta instituutiosta. Kyse on keinotekoisesta pelistä, joka omien mekanismiensa kautta luo palkkiojärjestelmän hyvinkin kieroutuneelle käytökselle. Pidämme tällaista käyttäytymistä normaalina ja omaksumme pelin säännöt vain siksi, että olemme syntyneet ja kasvaneet osaksi rahajärjestelmää. Pidämme rahajärjestelmän ylläpitämiä mekanismeja samalla tavoin luonnollisena, kuin koko ikänsä tynnyrissä elänyt lapsi, joka pitää tynnyrin sisälle rajoittunutta maailmaansa ainoana todellisuutenaan.

On tärkeä ymmärtää, että aina kun puhumme esimerkiksi talouslaman, ylivelkaantumisen tai köyhyyden aiheuttamista ongelmista, puhumme todellakin täysin reaalimaailmasta irrallisista ongelmista. Talouslaman yhteydessä ei todellisessa maailmassa ole tapahtunut mitään sellaisia muutoksia, jotka voisivat selittää taloustaantumien aikana havaitun lisääntyneen kurjuuden. Kun puhumme talouden taantumasta, puhumme keinotekoisen uskontojärjestelmän sisäisestä kriisistä.

Raha ei ole elimellisessä suhteessa hyvinvointiimme. Hyvinvointimme on peräisin luonnosta, eivätkä luonnonlait ole riippuvaisia ihmisten keinotekoisten instituutioiden sisäisistä häiriöistä. Aurinko paistaa, painovoima vaikuttaa, ihmiset ovat kekseliäitä ja pellot tuottavat satoa täysin riippumatta taloudessa virtaavan rahan määrästä. Jos ihmiset tällä planeetalla kuolevat nälkään, janoon tai nykyteknologialla hoidettavissa oleviin sairauksiin, on kyse ainoastaan huonosta suunnittelusta. Kyse on vaikeasta järjestelmätason virheestä.

Raha säätelee ihmiskunnan käytössä olevien resurssien käyttöä ja jakautumista. Rahajärjestelmä perustuu voiton maksimoinnin - ei ihmisten, saati ympäristön hyvinvoinnin maksimoinnin periaatteille. Jotta voisimme rakentaa kestävän pohjan olemassaolollemme ja aikaansaada pysyviä parannuksia hyvinvoinnillemme, meidän on ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistettava nykyiset raha- ja päätöksentekojärjestelmämme, sekä nille luonteenomaiset, käytöstämme vääristävät palkkiomekanismit.[/LAINAUS]