Astut bussiin ja kävelet suoraan samaan penkkiin, jossa istuit myös eilen.
Kahvilassa hakeudut saman pöydän ääreen, vaikka koko tila olisi tyhjä.
Uimarannalla pyyhkeesi päätyy joka kerta samalle kohdalle.
Kyse ei ole tottumuksesta vaan territoriaalisuudesta
Bolognan yliopiston psykologian professori Marco Costa tutki luokkahuoneiden istumajärjestystä ja havaitsi, että ihmiset valitsevat saman paikan jatkuvasti, vaikka paikkoja ei ollut nimetty eikä niitä voinut varata.
Costa kutsuu ilmiötä territoriaaliseksi käyttäytymiseksi julkisissa tiloissa, ja tutkimus on julkaistu Environment and Behavior -lehdessä.
Hänen mukaansa kyse on samasta vaistosta, jolla eläimet merkitsevät reviirejään, tällä kertaa vain ilman hajumerkkejä.
Persoonallisuus näkyy paikan valinnassa
Tutkimukset osoittavat, että ulospäinsuuntautuneet ihmiset valitsevat paikkansa lähempää tilan keskiötä.
Luokkahuoneessa he hakeutuvat eturiviin ja ravintolassa salin keskelle.
Introverteilla suunta on vastakkainen, eli heitä vetävät puoleensa reunat, nurkat ja paikat, joissa selkä on seinää vasten.
Tämä ei ole tietoinen valinta, vaan kehon automaattinen tapa etsiä tila, jossa vireystila pysyy sopivana.
Ensimmäinen kerta vakiinnuttaa paikan
Costan tutkimuksessa opiskelijat valitsivat ensimmäisellä kerralla paikkansa melko satunnaisesti.
Toisesta kerrasta alkaen he palasivat yhä lähemmäs alkuperäistä valintaansa, ja kolmannen viikon jälkeen paikat olivat käytännössä vakiintuneet.
Mielenkiintoista on, että kukaan ei pyytänyt heitä istumaan samaan paikkaan, eivätkä he itsekään tiedostaneet toimivansa niin.
Tila vaikuttaa käyttäytymiseen
Torontolaisessa tutkimuksessa todettiin, että luokkahuoneen eturiviin istuneet opiskelijat osallistuivat keskusteluun merkittävästi enemmän kuin takarivissä istuneet.
Kyse ei ollut pelkästään siitä, että aktiiviset ihmiset olisivat hakeutuneet eteen.
Hämmästyttävää oli, että kun opiskelijoita pyydettiin vaihtamaan paikkaa, myös heidän osallistumisaktiivisuutensa muuttui.
Ympäristö ja paikka itsessään siis muokkaavat käyttäytymistä.
Uimaranta paljastaa saman ilmiön
Heinäkuisella uimarannalla territoriaalisuus näkyy erityisen selkeästi.
Ihmiset jättävät väliin ainakin yhden pyyhkeen verran tilaa tuntemattomiin ihmisiin, mutta palaavat itse aina samalle kohdalle.
Jos joku on vallannut oman vakiopaikan, reaktio voi usein olla suhteettoman voimakas, vaikka rannalla ei ole mitään virallista istuinjärjestystä.
Vaisto on hyödyllinen – tiettyyn pisteeseen asti
Tuttu paikka laskee stressitasoa, koska aivot ovat jo kartoittaneet ympäristön eivätkä joudu tekemään uutta uhka-arviota.
Se on energiatehokasta ja evolutiivisesti järkevää.
Jos kuitenkin huomaat vältteleväsi tilanteita vain siksi, ettei omaa vakiopaikkaa ole saatavilla, kyse voi olla haitallisesta jäykkyydestä.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Psykologi selittää, miksi jotkut ihmiset eivät koskaan pysty pyytämään anteeksi – taustalla on yllättävä syy
