27 prosenttia amerikkalaisista aikuisista on katkaissut yhteyden johonkin sukulaiseensa.
Luku on Cornellin yliopiston ensimmäisestä laajasta väestötutkimuksesta aiheesta.
Se kattaa noin 67 miljoonaa ihmistä.
Ja se on todennäköisesti alakanttiin arvioitu.
Ilmiö oli piilossa
Cornellin yliopiston professori Karl Pillemer kysyi asiasta yli 1 300 amerikkalaiselta suoraan.
Kymmenen prosenttia kertoi olevansa välirikossa vanhempansa tai lapsensa kanssa.
Kahdeksan prosenttia oli välirikossa sisaruksen ja yhdeksän prosenttia laajemman suvun kanssa.
Hänen mukaansa todellinen luku on todennäköisesti suurempi, koska aiheeseen liittyy häpeää.
LUE LISÄÄ: Milloin perheen riidat eivät ole enää normaaleja? 4 merkkiä paljastaa todellisen ongelman
Rahasta ja perinnöstä riidellään eniten
Tämä yllättää useimmat.
Pillemerin aineistossa yleisimpiin välirikon taustatekijöihin kuuluivat riidat rahasta ja perinnöstä.
Toinen usein toistuva tekijä oli ristiriita puolison suvun kanssa.
Tilanne kärjistyi erityisesti silloin, kun ihminen joutui valitsemaan puolisonsa ja oman lapsuudenperheensä välillä.
Vaikea lapsuus, ankara kasvatus ja sisarusten suosiminen olivat myös listalla, mutta ne eivät olleet yksin kärjessä.
Katkos näyttää ulkopuolisesta yhdeltä riidalta
Ulkopuolelta välirikko näyttää usein alkavan yhdestä riidasta.
Pillemerin haastatteluaineisto kertoo toista.
Välirikko on tavallisesti viimeinen kohta pitkässä ketjussa, ei sen alku.
Siksi perheenjäsenet muistavat saman katkoksen eri tavalla.
Toinen muistaa yhden hetken, toinen vuodet sitä ennen.
Vaikutukset ulottuvat myös sivullisiin
Pillemer käyttää ilmiöstä nimitystä oheisvahinko.
Kun kaksi ihmistä katkaisee välit, mukana katkeaa usein suhteita, joilla ei ollut riidan kanssa mitään tekemistä.
Isovanhemmat menettävät lapsenlapsensa ja serkukset toisensa.
Pitkittynyt välirikko on yhdistetty myös masennukseen, ahdistukseen ja fyysisiin oireisiin.
Ilmiötä on tutkittu vasta vähän aikaa
Välirikkoa on tutkittu järjestelmällisesti vasta noin vuosikymmenen ajan.
Siksi ei ole olemassa aineistoa, joka kertoisi luotettavasti, yleistyykö ilmiö todella.
Moni tutkija arvioi näin olevan, mutta arvio on eri asia kuin tarkka mittaus.
Pillemerin luvut ovat lisäksi yhdysvaltalaisia, eikä vastaavaa suomalaista väestötutkimusta toistaiseksi ole.
Sovinto on mahdollinen, mutta harvoin nopea ratkaisu
Cornellin tutkimushanke haastatteli myös sataa ihmistä, jotka olivat sopineet välirikkonsa.
Heidän kokemuksistaan koottiin käytännön askeleita muille.
Pillemerin mukaan sovinto onnistuu harvoin niin, että toinen myöntää suoraan olleensa väärässä.
Se onnistuu useammin silloin, kun molemmat hyväksyvät, etteivät he muista tapahtunutta samalla tavalla.
Se on hitaampi tie, mutta ainoa, joka on aineistossa toistunut.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Siskot tappelevat yhtä paljon kuin veljet – ja se rikkoo aggression perussäännöt
