Takki on jo päällä, käsi melkein ovenkahvalla, mutta toinen aloittaa vielä yhden tarinan.
Samaan aikaan mielessä pyörii kysymys, jota harva sanoo ääneen: haluaisikohan toinenkin jo lopettaa?
Vuonna 2021 julkaistu tutkimus antaa siihen yllättävän vastauksen.
Lähes puolessa toisilleen tuntemattomien ihmisten keskusteluista kumpikin olisi halunnut lopettaa ennen kuin keskustelu todella päättyi.
932 keskustelua paljasti saman ongelman
PNAS-lehdessä vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa Adam M. Mastroianni, Daniel T. Gilbert, Gus Cooney ja Timothy D. Wilson tarkastelivat kahdessa tutkimuksessa yhteensä 932 keskustelua.
Mastroianni ja Gilbert työskentelivät Harvardin yliopistossa, Cooney Pennsylvanian yliopiston Wharton Schoolissa ja Wilson Virginian yliopistossa.
Ensimmäisessä tutkimuksessa 806 ihmistä kuvasi viimeisintä keskusteluaan, kun taas toisessa 252 osallistujaa jaettiin pareiksi keskustelemaan ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa vähintään minuutiksi ja enintään 45 minuutiksi.
LUE LISÄÄ: Vähemmän on enemmän – näin pitkät ensitreffit oikeasti kannattaa sopia
Keskustelu päättyi vain harvoin silloin, kun kumpikin halusi
Tutkijat kysyivät keskustelijoilta, missä vaiheessa he itse olisivat halunneet keskustelun päättyvän ja milloin he uskoivat toisen halunneen lopettaa.
Toivotun ja toteutuneen keskustelupituuden ero vastasi keskimäärin noin puolta keskustelun kestosta.
Kyse ei ollut vain siitä, että keskustelut venyivät: toisinaan ne loppuivat myös ennen kuin ihmiset olisivat itse halunneet.
Vain noin kaksi sadasta keskustelusta osui molemmille oikeaan hetkeen
Toisilleen tuntemattomien ihmisten keskusteluista vain noin kaksi prosenttia päättyi juuri silloin, kun molemmat halusivat niiden loppuvan.
Noin 29 prosenttia päättyi silloin, kun edes toinen osapuolista olisi halunnut lopettaa.
Useimmiten keskustelu siis katkesi hetkellä, joka ei vastannut kummankaan omaa toivetta.
Lähes puolessa kumpikin olisi lähtenyt jo aiemmin
Kaikkein herkullisin havainto löytyi vieraiden välisistä keskusteluista.
Noin 47 prosentissa tapauksista molemmat olisivat halunneet lopettaa ennen kuin keskustelu todellisuudessa loppui.
Kaksi ihmistä saattoi siis jatkaa jutustelua samaan aikaan, vaikka kumpikin olisi omassa mielessään ollut jo valmis poistumaan.
Joskus molemmat lähtivät liian aikaisin
Noin kymmenessä prosentissa vieraiden keskusteluista tilanne kääntyi täysin päinvastaiseksi: kumpikin olisi halunnut jatkaa pidempään.
Ongelma ei siis ole yksinkertaisesti se, etteivät ihmiset osaisi lopettaa puhumista.
Sama epävarmuus voi sekä pitkittää keskustelua että katkaista mukavan kohtaamisen ennen aikojaan.
Edes läheisen ihmisen ajatuksia ei ollut helppo lukea
Ensimmäisen tutkimuksen keskusteluista lähes 80 prosenttia oli käyty romanttisen kumppanin, ystävän tai perheenjäsenen kanssa.
Noin 89 prosenttia vastaajista oli tuntenut keskustelukumppaninsa vähintään vuoden, ja 84 prosenttia kertoi puhuvansa tämän kanssa ainakin muutaman kerran viikossa.
Silti läheisyys ei poistanut ongelmaa: osallistujat arvioivat huonosti, milloin toinen olisi halunnut puheen loppuvan.
Kohteliaisuus tekee lopettamisesta koordinointiongelman
Tutkijoiden mukaan keskustelun päättäminen muistuttaa koordinointiongelmaa.
Oman toiveensa ihminen tietää, mutta toisen toiveesta pitäisi päästä perille juuri silloin, kun sitä ei tavallisesti sanota suoraan.
Jos halu lähteä ilmaistaan liian selväsanaisesti, se voi tuntua töykeältä, joten ihmiset odottavat mieluummin sopivaa sivulausetta, kellon vilkaisemista tai muuta luonnollista ulospääsyä.
Keskustelusta poistutaan kuin moottoritieltä
Tutkimuksen päätekijä Adam Mastroianni on verrannut keskustelun päättämistä moottoritieltä poistumiseen.
Jokaisessa kohdassa ei voi vain kääntyä pois, vaan pitää odottaa sopivaa liittymää; keskustelussa esimerkiksi aiheen päättymistä tai muuta luontevaa katkoskohtaa.
Science Fridayn haastattelussa Mastroianni kuvasi tilannetta niin, että molemmat voivat nähdä saman “ulosajon”, mutta vain toinen laittaa vilkun päälle kohti lopettamista.
Tutkimus sai alkunsa tutusta juhlapelosta
Mastroianni alkoi pohtia aihetta jo ennen tutkimusta juhlissa, joihin hänen oli osallistuttava.
Hän pelkäsi jäävänsä kiinni keskusteluun, josta ei pääsisi kohteliaasti irti, ja alkoi miettiä mahdollisuutta, että toinen osapuoli saattaisi tuntea täsmälleen samoin.
Arkinen sosiaalinen kiusa muuttui lopulta tutkimuskysymykseksi: mitä jos molemmat odottavat toiselta lupaa lähteä?
Ensimmäinen sopiva lähtöhetki saattaa olla riittävän hyvä
Tutkimus ei anna täsmällistä minuuttimäärää sille, kuinka pitkään hyvän keskustelun pitäisi kestää.
Mastroiannin oma käytännön johtopäätös oli kuitenkin yksinkertainen: koska toisen toiveesta voi olla pahasti väärässä, keskustelusta voi lähteä ensimmäisen luontevan tilaisuuden tullen mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään.
Seuraavan kerran, kun seisot eteisessä takki päällä ja odotat sopivaa väliä sanoa “no mutta”, voi hyvin olla, että toinen odottaa aivan samaa hetkeä.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ
Vihaatko small talkia? Psykologien mukaan se kertoo tästä yllättävästä piirteestä
Mitä ensitreffeillä ei kannata sanoa? Näitä keskusteluja moni katuu jälkikäteen
Odotatko liian kauan ensitreffien jälkeen? Näin pian viesti kannattaa oikeasti lähettää
