Kahvi lähtee mukaan pahvimukissa, joka voi näyttää ekologiselta.
Sen sisäpuolella on kuitenkin ohut muovikalvo, jota ilman kuppi pehmenisi ja vuotaisi.
Kuuma kahvi ei siis kosketa paperia kertaakaan.
Kaksi kuppia ja kuumaa vettä
Australialaistutkijat ottivat kahdenlaisia kertakäyttömukeja ja kaatoivat niihin kuumaa vettä.
Toisessa oli tavallinen muovikalvo, toisessa biohajoavaksi kehuttu vaihtoehto.
Sitten he tutkivat, mitä vedestä löytyi.
LUE LISÄÄ: Nämä 4 kaupan hyllyltä löytyvää ”terveysruokaa” ovat tutkijoiden mukaan yhtä haitallisia kuin karkit
Vihreämpi vaihtoehto hävisi
Molemmista kupeista irtosi kuumaan veteen muovia.
Biohajoavasta pinnoitteesta sitä irtosi kaksitoista kertaa enemmän kuin tavallisesta.
Ympäristön nimissä markkinoitu vaihtoehto pärjäsi siis testissä huonommin kuin se muovi, jota sen oli tarkoitus korvata.
Yhdessä kupillisessa yli miljardi
Biohajoavasta kupista mitattiin 4,3 miljoonaa hiukkasta jokaista millilitraa kohti, tavallisesta 2,7 miljoonaa.
Kolmen desilitran kahvikupillisessa se tarkoittaisi yli miljardia hiukkasta, tavallisella kalvolla noin 800 miljoonaa.
Kupillisen luvut ovat Cityn laskemia tutkimuksen pitoisuuksista.
Niitä ei näe eikä maista
Hiukkaset ovat noin tuhat kertaa ohuempia kuin ihmisen hius.
Kahvi näyttää ja maistuu täsmälleen samalta kuin ennenkin.
Aistit eivät siis kerro, mitä kupissa on.
Tutkija ei kehota lopettamaan
Tutkimusta johtanut Elvis Okoffo sanoo, ettei kenenkään tarvitse tämän takia luopua pahvimukista.
Muovihiukkasten vaikutuksista ihmiseen ei tiedetä tarpeeksi, eikä biohajoava pinnoite ole hänen mukaansa itsessään vaarallinen.
Hänen huolensa on toinen: kuluttaja ei tiedä, mitä kupin sisäpuolella on.
Kuumuus on se, mikä ratkaisee
Toinen australialaisryhmä kävi läpi kolmisenkymmentä aiempaa tutkimusta samasta aiheesta.
Yksi asia toistui niissä kaikissa: mitä kuumempi juoma, sitä enemmän muovia irtoaa.
Kylmä limsa tai kiehuva tee muovimukissa eivät siis ole sama asia.
Pöydälle unohtaminen ei ole se pahin
Ratkaiseva hetki on se, kun kuuma neste osuu kalvoon ensimmäisen kerran.
Sillä, kuinka kauan kahvi seisoo kupissa, ei tutkimuksissa ollut selvää vaikutusta.
Puolen tunnin palaveri kupin kanssa ei siis ole se kohta, jossa vahinko tapahtuu.
Jokainen kuppi on oma tapauksensa
Eri tutkimuksissa määrät ovat vaihdelleet muutamasta sadasta hiukkasesta yli kahdeksaan miljoonaan litraa kohti.
Ero syntyy materiaalista, lämpötilasta ja siitä, miten hiukkaset on mitattu.
Yhtä lukua, joka pätisi jokaiseen kahvilaan ja jokaiseen kuppiin, ei ole olemassa.
Tutkijat haluaisivat kirjoittaa sen kupin kylkeen
Okoffo ehdottaa, että kupista kerrottaisiin, millä sen sisäpuoli on pinnoitettu.
Hän toivoo valmistajilta myös kalvoja, jotka kestävät kuumaa nykyistä paremmin.
Ulkopinta kertoo kupista vain puolet, koska kahvi koskettaa ainoastaan sitä toista puolta.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:
Ksylitolista löytyi hätkähdyttävä yhteys sydänriskiin – ero kasvoi jopa 57 prosenttia
90-luvun arkiruoat eivät kadonneet mihinkään – nämä 8 klassikkoa maistuvat yhä
