Blogi

Töiden jälkeen käytiin katsomassa Klaus Härön elokuva Uusi ihminen. Ilta pilalla, hyvä niin. Järkyttävä, surullinen ja valitettavasti totta. Elokuva kertoo siis 1950-luvulla Ruotsissa tapahtuneista naisten pakkosteriloinneista, joiden avulla rodusta pyrittiin vähentämään köyhät, vajaamieliset ja huonosti käyttäytyvät naiset. Eikä Suomessakaan asialla kehumista ole, laki pakkosteriloinneista on meillä kumottu vasta vuonna 1970.

Raivostuttaa, surettaa. Miten ihminen voi toista kohdella tällä tavalla? Ja miten läheinen tuo asia meille on, siitä on kuitenkin vain muutama vuosikymmen aikaa. Keitä ne ihmiset olivat, jotka asioista päättivät? Miltä heistä tuntuu nyt? Ahdistavan raivostuttavaa kun mietin, miten monelle tätä tapahtuu edelleen.

Mitä ihminen on kun hän sulkee silmänsä?

Minusta on mukavaa katsella ihmisiä. Varsinkin vilinää, sellaista kun kaikki tulee ja menee- ohi ja ristiin, useimmat kuitenkin samaan suuntaan. Kun aamulla kävelen metrokäytävää, mietin mihin sen vastaantulevan lauman jäsenet ovat menossa. Millainen päivä heille tulee? Mitä he tekevät työkseen? Ovatko he tärkeitä, välttämättömiä, kysytäänkö heidän mielipiteitään? Tuota rouvaa ainakin tympäisee töihinmeno ja tuota on suudeltu tänä aamuna. Voi miten unisia toiset ovatkaan!

Mietin, mitä he miettivät. Näkeekö sen päällepäin? Mietin miten ilma on täynnä ajatuksia, kaikki miettivät jotain. Autoveron maksua, särkynyttä sydäntä, tädin syntymäpäiviä.

Mitä jos hymyilisin. Sanoisin kaikille hyvää huomenta, oikein isoon ääneen, toivottaisin mukavaa päivää. Tulisiko siitä mukava? Olisiko se lauma huomenna erilainen, muuttuisiko virtaus?

Voi että minä tykkään näistä sunnuntaiaamuista! Elämä tuntuu niin rauhalliselta ja hyvältä. Brenda-koiran kanssa nukuttiin hyvin ja syötiin reilusti aamiaista. Tarkoitus oli lähteä jumppaan, mutta on niin huippukeli että lähdenkin tuunaamaan pyörän ajokuntoon! Toivottavasti ne viimekesäiset pyöräkirjoitukset on jo unohtuneet- nyt se nimittäin alkaa taas:D Yrittäkää kestää.

Koko päivä hurahti Sosiaalifoorumissa, mielenkiintoisia juttuja! Yksi asia kyllä kolahti minuun ihan kympillä ja palaset loksahti paikoilleen. Tai oikeastaan paikoiltaan.

Minä tahdon muuttaa asumaan ekoyhteisöön! En ehkä ihan nyt, mutta sitten vähän myöhemmin. Hassua että joku juttu tuntuu yllättäen ihan omalta ja tutulta. Kun hain nykyistä työpaikkaa, mulla oli ihan samanlainen fiilis - tämä se on.

Sataa ropisee ikkunalautaan. Sisällä on ihanan lämmintä, kävelin joogasta kotiin puolisen tuntia. Kynttilöitä ja rauhallista musiikkia, mukissa höyryää tuoksuvaa Sadepäivän iloa. Jotenkin tänään olen aika ylpeä itsestäni, olen saanut monta kurjaa ajatusta käännettyä mielessäni paremmin. Antanut anteeksi ja huomannut miten kevyt mieli siitä itselle tulee.

Ehkä siinä on onnistumista yhdelle päivälle ihan riittävästi.

Ei oikeastaan olisi voinut olla parempi sää pääsiäisenä. Aurinko paistoi, lunta oli reilusti ja pakkasta ehkä aste. Kyllä kannatti, Levi rulez! Kertaakaan ei tarvinnut ripsiväriä kaivaa koko reissun aikana esille, että niin hurjaa oli reissun afterski:)

Mustanuoli oli aivan huippu ja superkalsarit vielä paremmat. Toveri hiihti puuvillapaidalla ja se oli aivan märkä eli hikinen, mutta mun superkalsarit oli aivan rutikuivat! Suosittelen! Viime yön tulin nukkumajunalla, hytissä oli tasan +30 astetta ja joku ikkunankarmi rämisi koko yön. Uuvuttavaa.

Kotona odotti kirje vr:ltä, vastasivat edellisestä reissusta tekemääni reklamaatioon (juna oli myöhässä 4h). Korvaavat jatkoyhteyden eli taksimatkan kotiin 14e ja kympin etuseteli vielä hyvitystä! Se on valitus joka kannattaa!

ja sitten lähden hippulat vinkuen kohti pohjoista! Mustanuoli, uutuuden karheat sukset ja itseruskettuvat kalsarit - kyllä niillä eränainen pärjää lapin karussa luonnossa!

Toivottavasti siellä mökissä on astianpesukone ja iso telkkari.

Tätä ei moni minusta usko. Ostin juuri 69 euron kalsarit. Niissä on patented bi-component construction, Polartec Power Dry materiaalia, double layer ja sun protection UPF 15-30. Mää en tiedä mikä minuun on oikein mennyt, mutta mää kuulostan jotenkin niin insinööriltä nykyään.

Melkoinen hurlumhei oli koko viikonloppu, aivan täynnä kaikkea huippukivaa tekemistä! Lauantai oltiin ystävän kanssa Nuuksiossa, aurinko paistoi ja purot solisi. Vihreää sammalta metsä täynnä ja ilma oli niin raikas. Istuttiin kannonnokassa ja juotiin teetä naamat kohti aurinkoa. Suuren erämaan samoilijat. Kunnes jostain, hyvin läheltä, kuului: didi-didi-didi-di-did-di-did-di-di.
Jäätelöauto.