Blogi

Viimeinen viikko vanhassa duunissa. Jotenkin sitä yllättäen viihtyykin siellä ihan hyvin. Niin, tietysti nyt kun pois pitää lähteä. Kai se uusi pelottaa ja kauhistuttaa aina- mitä jos siellä ei osaakkaan yhtään mitään? Jos sitä onkin ihan oikeasti tumpelo?

Viime viikonloppu oli tulvillaan elokuvia. Perjantaina ja sunnuntaina Docpointtia ja lauantaina Aki Kaurismäki-kerhon leffailta. Peuris oli valmistellut upeat raclettejutut ja Siinan kanssa pilkottiin sellaiset hedelmäsalaatit ettei ikinä! Calamari Union iski kyllä ihan frankilla ja dokkareista varsinkin Life in Loops oli ällistyttävän hyvä.

Töistä kyselivät muakin viettämään kimppaläksiäisiä. Ne vietetään Eatzissa, teemalla: juodaan, bailataan, mogataan ja pokataan. Uuuuh. Sais kyllä kovasti kirveellä uhkailla että lähtisin.

Uusi duunipaikka. MINULLA! AAAAAAAAAAAAAA!!! JIPPIIIIII!!! Ja eikä mikä tahansa duunipaikka vaan UNELMAduunipaikka!! Ja ne valitsivat minut siihen! Poskettoman absurdi fiilis kun irtisanoin tänään itseni nykyisestä työstä, parin viikon päästä sitä ollaan jo uusissa kuvioissa...

Sinne meni bonukset, kuntosali, hieronnat, liikuntatuki, orastava uraputki ja vakisoppari - hurlumhei ja meikä muuttaa suuntaa!

Mää oon ihan sekaisin ja NIIIIIN onnellinen!

Reippaana lähdin aamulla kävelemään töihin, jonka jälkeen sitten kuntosalille. Matkalla jouduin ylittämään yhden (1) suojatien, jossa kolme kaistallista autoja odotti ylimenoani. Puolivälissä suojatietä takaani kuului *tumps* ja käännyin katsomaan mikä se oli. Maassa mun pikapuuropussi!?! Vauhdikkaasti käännyin ja samassa lensivät komeassa kaaressa myös airobic-kengät, alushousut, shampoo, t-paita ja hedelmäsalaatti. Ja kun yritin niitä kyykkiä niin aina vain enemmän tavaroita valui repusta pään yli.

Reppu oli siis auennut kesken matkan. Mutta MIKSI sen piti aueta juuri keskellä suojatietä?? MIKSI?? Nolottaa vieläkin. Autoille oli tietenkin vaihtunut jo aikoja sitten vihreä valo kun keräilin epätoivoisesti tavaroitani. Eivät kuitenkaan edes säälistä painaneet kaasua.

Mutta aina kun tapahtuu jotain kurjaa, niin sitten pian tapahtuu jotain mukavaakin. Sain yökylään pienen Brenda-koirulaisen. Tuhisee vilttiin kääriytyneenä sylissä ja nuolaisee aina välillä kättä. Sillä raasulla ei ole karvoja ollenkaan, mutta komia vihreä villapuku kyllä! Kohta lähdetään vielä puistoon iltapisulle, silloin laitetaan lisäksi vielä maastokuvioinen rotsi päälle.

Sillä jos ensimmäinen kaiken ottaa
viimeiselle selkää kääntää
kaikki omaisuutesi on jonkun toisen omaisuudesta
ensimmäinen kaiken ottaa
viimeiselle selkää kääntää
kaikki omaisuutesi on jonkun toisen omaisuudesta pois.

Arvaa minkä levyn ostin?
Arvaa onko se HUIPPUHYVÄ??!!
Arvaa onko hillittömän kulutushysterian jälkeinen krapula?

Tälle ei sitten tarvi nauraa. Eilen olin työpaikan järjestämässä koulutuksessa, jossa tehtiin vahvuusanalyysi. Sen mukaan olen luonteeltani enimmäkseen Panda, mutta minussa on myös hieman leikkisää Simpanssia. Pandaa kuvaillaan seuraavasti:

Ominaisuus parhaimmillaan:
Aito, ystävällinen, aikaansaapa ihmisystävä. Tarvitsee aitoja ystäviä, joihin tukeutua ja joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Empaattinen, herkkä ja lämmin. Kykenee luomaan ympärilleen harmoniaa, saa yhteisön ihmissuhteet pelaamaan ja asiat sujumaan. Hänellä on luontainen kyky hoivata ja antaa toisille mitä he tarvitsevat. Ei pidä kiireestä, mutta pystyy tehokkaaseen työskentelyyn, kunhan saa hyväksyntää ihmisenä.

Ominaisuus huonoimmillaan:
Unohteleva, itsesäälissä rypevä masentuja. Stressaantuessaan tai turhautuessaan ylisopeutuu eikä osaa sanoa ei. Pyrkii olemaan kaikille mieliksi saadakseen hyväksyntää. Pian Panda tuntee itsensä hämmentyneeksi ja alkaa tehdä virheitä. Panda vähättelee itseään ja pitkään jatkuvassa vakavassa stressissä tuntee lopulta itsensä torjutuksi, hylätyksi. "Minusta ei pidetä".

Niin ja luonnollisesti nuo hyvät puolet ovat minun mielestäni ihan oikein, huonot ominaisuudet eivät pidä paikkaansa ollenkaan.

ps. pojat, katsokaa tämä
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1298693

Törmäsin baarissa mieheen joka tahtoi lukea minulle korteista.

Niiden mukaan olen introvertti ja sisäänpäin kääntynyt luonne ja suojelen itseäni elämältä. Minulla on yksi puuttuva asia josta haaveilen ja sen saavuttamisen tiellä olen vain minä itse. Käännekohta tulee kolmenkympin korvilla.

Mukavan leppoisa päivä kotosalla, ei hassumpaa tämä saikulla olo. Sen verran vielä kuumetta että kehtaan hyvällä omallatunnolla pötkötellä vielä huomisenkin päivän.

Minun mökkini siirtyi tänään aivan uuteen aikakauteen kun rakas ystäväni kävi asentamassa tänne wlan-reitittimen (tai jotain sen tapaista) ja nyt voi surffailla missä vaan! Ylihuippua! Ennen nettipiuha kulki lantion korkuiselta keittiön oviaukon poikki, toisaalta siinä sai kyllä vähän liikuntaa kun sen ylitse joutui pomppimaan:)

Kävin kirjastossa tänään, lainasin yhden ilmastonmuutoksesta kertovan kirjan ja yhden, johon oli koottu Äiti Teresan mietteitä ja rukouksia. Sairasta, mutta mua rupeaa nykyään ahdistamaan kirjastoissa ja kirjakaupoissa kun siellä on niin paljon hyviä kirjoja jotka tahtoisin lukea, eikä millään olisi aikaa. Välillä tämä vaihtoehtojen moninaisuus ja niiden joukosta valitseminen on vaikeaa, noin niinkuin elämässä ylipäätään. Kun tahtoisi kaikkea ja on mahdollisuus tehdä ja kokea vaikka ja mitä, se saa joskus lamaantumaan.

Ikivanha viisaus - itku pitkästä ilosta. Viimeisen päälle mukavan lapinreissun jälkeen kainalolukema +38 astetta.

Kun olin silloin joskus Intiassa mun pomo oli aidosti järkyttynyt kun kuuli että asun Suomessa yksin. Hän ihmetteli, että miten sinä sitten pärjäät jos sairastut. Töistä tullessa kävin hamstraamassa nuudelia ja chilitonnikalaa ja gefilus-tuotteita. Nenäliinoja löytyy tarpeeksi ja lainassa uusin Harry Potter-dvd, hyvin kai näillä pärjää! Hassuja nuo ulukomaan elävät.

Ihastelen uutta superhyperimuria, jonka pukki toi jouluna. Viininpunainen, johdoton ja kiiltävä. Huippulahjoja olivat myös tiikerintalja:) ja Peter von Baghin kirjoittama kirja Aki Kaurismäestä, itse tekijän omistuskirjoituksella vielä! Lahjan antajan kanssa sovittiin, että tänä keväänä katsotaan kaikki Kaurismäen leffat alustuksen kanssa, mukavaa!

Ihana olla taas kotona ja päästä kaikkien arkirutiinien pariin. Vaikka kaikki juhlat ja reissut onkin aivan huippuja, niin kyllä minut ainakin saa kaikkein tyytyväisimmäksi hyvä arki, ihan normaali ja tasainen päivä.

Toivottavasti niitä tulee sinullekin paljon tänä vuonna!