Blogi

Minusta tuli tänään maisteri. Eikä kukkaan muista. Voivoi. Taidan korkata pienen kuohuviinipullon, ihan itselleni vain.

Uskotteko, että kun jotakin on, se vain lisääntyy? Niinkuin esimerkiksi onni; jos sitä on, se tulvii joka paikkaan. Tai suru, se lisää ihan itse itseään. Mistäkö tuli mieleen? Ostin sunnuntaina itselleni kukkia, seuraavana päivänä töissä pomo kukitti koko osaston. Tänään kaveri toi ihanan gerberan. Piti laittaa jo viinipulloon kun ei riitä maljakot. Ihanaa!

Takana ihana vapaapäivä. Aamu aloitettiin hotellin superherkkuaamiaisella, sitten nokka kohti Hvitträskiä. Ihasteltiin monta tuntia rakennuksia ja luontoa, upea paikka! Ja taas tiedetään hitusen enemmän suomalaisesta arkkitehtuurista. Sitten toisen ystävän kanssa lasilliset kuohuviiniä kattoterassilla ja pisteenä iin päälle vielä jalkahoitoon. Se kesti kaksi tuntia ja kantapäät on nyt siliät kuin vauvan pakarat!

Voi pojat, tämä se vasta on elämää!

nykyään aina aamuisin töihin, eikä mikään ole parempaa. Hurjasti kun ottaa vauhtia niin minunkin pyörävanhus jaksaa kiivetä Hakaniemen sillan ylitse. Taidan olla jo aika hyvin oppinut tämän helsinkiläisten tavan ylittää autotie. Tuikataan pyörän eturengas vaan ajokaistalle niin kyllä ne pysähtyy!

Ystävä oli ostanut minulle pyörään hienon torven. Sellaisen käyrän, jossa on musta pallo mistä painetaan ja kuuluu hillitön töräys. Odotan oikein että tulispas ne turistit hyppimään pyörätielle niin saisin vähän töräytellä.

Tänään oli pitkästä aikaa pilvistä ja raikasta. Mietin asiaa ja tulin siihen johtopäätökseen, että kyllä minä olen vaan sellainen pimeyden peikko. Kaikkein onnellisin olen kun on pimeää tai vesisadetta tai ehkä jos satais kissoja.

Joskus elämä on niin kiireistä ettei ehdi elää.

Tänään kyllä.