Blogi

Mikäs se tällainen päivä on kun ketuttaa vaan kaikki?
Ja miksi ihmeessä se pitää tänne kirjoittaa?

Onneksi tässä osoitteessa ei asu ketään toista, joutuisi luultavasti nyt tulilinjalle. Rätätätätätätätä (joko se kuoli?)

Olen jostain kumman syystä miettinyt ruumiita, siis äh, tarkoitan kehoja, viime päivinä. Siis omaa ruumista, miten se onkaan ihmeellinen! Kun katsoo peiliin, niin kaikkea on oikea määrä- käsiä, jalkoja, reittä ja revää ja kaikki vielä sopusoinnussa toimivat!

Kun nyt olen tällainen listoittaja, niin piti sitten listata ne parhaimmat kommentit vuosien varrelta liittyen omaan ruumiiseen.

- Sun silmät on siniset niinkuin kaikki maailman meret ja huulet punaiset niinkuin rakkaus! (ensirepliikki)
- Sä näytät ihan hevoselta kun naurat, kaikki hampaat näkyy (ystävä)
- Kyllä sää oot ruma nuo silmälasit päässä! (ex-deitti)
- Pohkeista: kauheat heltat! Ajattele jos nuo olis käsissä! Kyllä mää nyt ymmärrän miksi sää pidät pitkiä hameita.(ex-deitti)
- Se on loukkaus miestä kohtaan jos sä et viitsi meikata sunnuntaisin kun ollaan kahdestaan kotona (ex-avomies).
- Voi kun pienet korvat sinulla! (ystävä)
- No ei sun nyt varsinaisesti tarvis laihduttaa, kiinteyttää vaan vähän (ex-poikaystävä)
- Sinoot niin ihana, että mitä enemmän sinua on niin sitä parempi! (ystävä)
- Pihtikinttu ja lievä lattajalka (fysiatrian polin lähete)

Hihiii:) näin sitä hauskuutetaan itseä sunnuntaisin! Kertokaa omia kommentteja mitä olette kuulleet!

Työpaikan kuntosalilla on mukava käydä iltaisin saunomassa kun siellä ei ole ketään (ja oma kylppäri on niin armottoman pieni). Viikonloppuna reippaana saavuin paikalle, laitoin hiusvärin päähän, kestoväriaineen kulmakarvoihin, silmänympärysnaamion ja turvekasvonaamion. Ja kun tässä sota-asussa poljin kuntopyörää (että pakarat kiinteytyisivät) rupesin miettimään, että mitäs jos maailmassa kiellettäisiinkin tuunaaminen. Ajatelkaa miten paljon a) rahaa b) aikaa c) mielenrauhaa säästyisi, jos kaikki tuunaaminen olisi kiellettyä! Linnaa tulisi heti! Ei sheivausta, kähertämistä, paklaamista, maalaamista, värjäämistä eikä muokkaamista. Kaikki olisivat ihan just sen näköisiä kuin ovat. Vaikka minä olen vielä sieltä kesyimmästä päästä, niin kyllä mullakin yli puoli tuntia päivässä näihin operaatioihin kuluu. Jos kaikki käyttäisivät sen ajan jotenkin kehittävästi ja antaisivat tuuninkiin menevät rahat köyhemmille, niin miten se sitten vaikuttaisi?

:)

Työpaikan Halloween-bileet, kerrankin sai piruilla oikein olan takaa. Ha! Valehtelematta söin puoli kiloa paahtopaistia (röyh) ja join tonkan punaviiniä (hik). Ei muuten olo tunnu yhtänn flunssaishelta enää.

Ihanaa kohdata taas jotain, mikä saa sielun värisemään. Juha Tapio ja upea ääni, koskettavia sanoituksia ja heti huomenna levykauppaan! Olen ai-van myyty.

Koko päivän on ollut ihan uupunut olo ja nyt tuikkasin mittarin kainaloon kun paleleekin niin vietävästi, 37.4c lämpöä. Toivottavasti ei tuosta kuumene, tapaan nimittäin huomenna mielenkiintoisen ihmisen... Kuppi teetä, hyviä ajatuksia ja paljon unta, sillä talttuu tujumpikin tauti!

Sisurutistus ja nyt se on laitettu maailmalle. Vaati tosin sen myöntämisen, että eihän tästä enää tuunaamallakaan laudaturia saa, että anti mennä vaan.

Korjausvaatimuksia odotellessa sormet ja varpaat ristissä toivon parasta (ja pelkään pahinta). Huh. minoon NIIN väsynyt, huomenaamulla hemmottelen itseäni ja nukun pitkään:)

Taistelu sananvapauden puolesta koki taas kovan iskun kun toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin eilen. Minusta se on aivan käsittämätöntä, miten suuri osa maailman ihmisistä elää oloissa, joissa he eivät voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä ilman pelkoa. Kiukuttaa, harmittaa, surettaa! Mutta asiat eivät muutu ellei niitä muuta ja pelkkä kauhistelu ei ketään auta.

Kynttilämielenosoitus Politkovskajan muistolle järjestetään tänään Venäjän suurlähetystön edessä Tehtaankadulla kello 19.

Lupaan sen, tämä on viimeinen:)

Rakas fillarini on nyt kotona. Kun se oli ollut yli 4 viikkoa Cycle Centerissä Hämeenkadulla, kävin hakemassa sen pois ja talutin Töölön Pyörähuoltoon. 2 vuorokautta ja homma oli tehty, olivat vielä vaihtaneet siihen uudet laakeritkin (mistä ihmeestä huomaa et laakerit on sökönä??)

Meinas kyllä jossain vaiheessa oikeasti huumorintaju loppua. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun neljättä kertaa menin liikkeseen luvattuna päivänä hakemaan pyörää ja mitään ei oltu tehty. Ja kyseessä oli siis kettinginsuojan paikalleen laittaminen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, Poika on kotona ja kettingit piilossa! Laskeskelin että siihen pyörään on mennyt jo reilusti yli 300e, halvemmalla olisi siis saanut uuden menopelin kaupasta. Mutta itse laitettuahan ei voita mikään (ja kun tämä on saanut jotain päähänsä, niin sitä varsinkaan ei voita mikään...)

Elämä kasvaa hiljaisuudessa
Siemenet kypsyvät sen sylissä
(Anne Fried)

Viime viikonlopun vietin hiljaisuuden retriitissä Lohjalla birgittalaissisarten ylläpitämässä Stella Mariksessa.
Vaikea kuvailla sitä tunnetta mikä sisimmästä nousi, ehkä paras sana on tyytyväisyys. Rauhallinen tunne siitä, että minulla on kaikkea, mitään ei puutu. Asiat loksahtelivat paikoilleen ja tärkeysjärjestykset selkiytyivät; näinhän se menee ja nämä asiat ovat tärkeitä! Ja vaikka olimme hiljaa, tuntui että puhuin enemmän kuin pitkään aikaan.

Viikonlopun aikana olen kävellyt paljon, nauttinut joka solullani luonnosta, vesipisaroista, syksyisestä metsästä. Hengittänyt puhdasta ilmaa keuhkot täyteen. Vakavan harkinnan jälkeen päätinkin julistaa syksyn kaikkein kauneimmaksi vuodenajaksi, näin ihanaa loppua ei ole millään muulla! Viikonlopun aikana ehdin myös lukea paljon, kirjoittaa ja katsella tuntikausia ikkunasta avautuvaa näkymää - puutarhaa, omenapuita ja rinteen alla olevaa järveä, koko maisema ruskan loisteliaissa väreissä.

Sielu ravittuna ja aistit levänneinä on taas pirteä jatkaa matkaa!