Blogi

Pari päivää sitten töissä päivittelin käytävällä, miten kummallista ettei postilokerossani ole taaskaan rakkauskirjeitä eikä rahalähetyksiä. Tänään siellä odotti kirje.

Hei Anu!

Kuulin ettet saa postia. Ajattelin, että korjaan tilanteen, siksi kirjoitan sinulle. Minulle on suuri ilo, että olet täällä töissä. xxx tarvitsee työyhteisöönsä kaltaisesi energisen pakkauksen. Toivoisin niin, että saisit tuntea sen. Älä lannistu vastoinkäymisistä! Pidä lippu korkealla!

Sinusta iloiten,
xxx

Voit kuvitella miltä tuollainen kirje tuntuu! Miten pienellä paperinpalalla voikin saada toiselle hyvän olon. Juuri sinä päivänä kun kaikki valuu niskaan, on ihana tietää että joku on sinua ajatellut ja välittää. Sniif.

Ei vaadi paljoa tehdä hyvää ja kuitenkin se on niin vaikeaa. Paljon helpompaa on arvostella, tuomita ja tuntea olevansa parempi. Puhua seläntakana ja sättiä muita heidän virheistään. Miten erilainen vaikutus voikaan olla, kun kertoo toiselle: minä iloitsen sinusta.

Joskus kun jotakin asiaa miettii, niin sitä huomaa ympärillään yllättävän paljon. Johtuuko vaan huomion kiinnittämisestä vai johdatuksesta, en tiedä. Jokin aika sitten eräs tuttavani kertoi minulle pelkäävänsä pimeää metsää. Iso, raavas mies. Tuntuu niin hassulta, mitä sinulle siellä voi tapahtua, kellistät varmaan otsonkin tuosta vaan!

Mutta enemmän minua jäi mietityttämään se avoimuus, jolla hän asiasta kertoi. Joidenkin mielestä tuollainen pelko vois olla aika noloa. Että mies ei voi mennä metsään pimeällä, kun pelottaa niin paljon. Hän ei hävennyt pelkoaan yhtään, totesi vaan asian olevan niin. Miksi sitä omia pelkojaan pitää niin paljon salailla? Mitä sitten tapahtuisi jos vaan täräyttäisi ne kaiken kansan kuultaviksi? Kokeillaanpas.

Minä pelkään... hämähäkkejä, isoja ötököitä.
Rakastumistahylkäämistäpettämistäjättämistä.
Humalaisia ihmisiä, vihaisia ihmisiä, uusia ihmisiä.
Sitä että muut pitävät tyhmänä.
Putoamista, kuristamista, lyömistä, tulipaloa.
Epäonnistumista.

Käteen osui lehdessä oleva juttu peloista. Filosofi Elli Arivaaran mukaan kaikkien pelkojen pohjalla on kuoleman pelko. Kuolemaa pelkäämme, koska sille emme voi mitään. Kaikki kuolee ja häviää aikanaan, mikään ei ole pysyvää.

Epiktetos on sanonut: "Niin kauan kuin saat pitää jotakin, suhtaudu siihen kuin jonkin toisen omaan. Jos menetät sen, ajattele että olet antanut sen takaisin. Sinulla on kaikkea lainassa ja saattaa sattua niin, että sinun on annettava se takaisin." Mikään ei siis ole omaa, kaikki on lainassa ja tulee häviämään tai kuolemaan jokin päivä. Kaikesta on luovuttava. Mielen tyyneyttä tuo tyytyväisyys siihen mitä on juuri nyt.

Työpäivä venähti tänään kellon ympäri. Mukavaa tulla sairaslomalta kun kaikki kaatuu päälle ja päivät on yhtä tulipalojen sammuttelua. Eikä illalla muista enää mitä on aamulla tehnyt... Alkavaa dementiaa, maybe:) Mutta hyvillä fiiliksillä kuitenkin, saa olla onnellinen että yleensäkin on töitä. Monella on asiat kehnomminkin.

Alkavasta dementiasta johtui varmaan sekin, että lähdin tänään ystävän kanssa lenkille ja unohdin tietysti avaimet ja puhelimen sisälle. Työpaikan avaimet KYLLÄ oli kädessä kun läimäisin oven kiinni. No onneksi vara-avaimet löytyivät ja pääsin sisätiloihin uinumaan.

Sain viime viikolla runon, hurmaavaa!

Linnuikäv

Jos mää saissin tomse linnun,
kuustiaise iha omaks.
Vartois munt koto ja tahtois tul syli
Pelkäis kaikki muit mut munt ei lainkka
Nii mitä mul sil olis
Lähtisinks keskel päivä töist jos se olis kippi
Jättäsinks juhla väli jos sil olis ikäv
Valvoisink yä ja pitäissin kät pienellä kuumesel ottal
Annasink tehr pesän kaurakryynipussi
Kuustiaist mää en saa.
Ei ol mittä mil maksaa.

(Heli Laaksonen)

Kylläpäs tuli juhlallinen viimeinen sairaslomapäivä, salamat hakkaa ja jyrisee! Vettäkin ryöppyää niin ettei pihalle kehtaa mennä. Upeaa!

Huomenna taas paluu arkeen. Huokaus. Purin sängyn alakerrasta, terve ihminen joutaa parvelle nukkumaan. Kurkku on parantunut jo melkein, vielä välttelen kuumaa ja karkeaa. Nyt jo toinen päivä pelkän tulehduskipulääkkeen kera. Noin kokonaisuutena voin leikkauksesta sanoa että aika iisi juttu. Verrattuna niihin netin kauhukertomuksiin aivan pala kakkua!

Eilen käytiin mustikassa. Useampi tunti kyykittiin ja saaliiksi 1/3 ämpärillistä... Mutta mukava metsäretki siitä huolimatta! Illalla saikin sitten mustikkapiirakkaa, kyllä se vaan itse poimittuna maistuu eri makialle:)

Työväen- ja kansalaisopiston esitteet ovat saapuneet. Päätin ensi syksynä mennä seuraaville kursseille:
- Rentoutusterapia
- Ideoita joulun ruokalahjoihin
- Thaimaalainen keittiö
- Neulotut asusteet
- Mv-pimiökurssi
- Kotinikkarin selviytymiskurssi
- Polkupyörän syyshuolto
- Suksien voitelukurssi
- Kartan ja kompassin käyttö ja maastovaellus
- Yin-jooga
- Hatha-jooga
- Pilateksen perusteet
- Afrotanssi
- Reggaeton

Karjalanpiirakoiden tekokurssin taidan jättää välistä kun näyttää jo aika täyttä olevan.

No tulihan se tuska sitten, ajattelin jo että ihmeellisen kivuttomasti tämä meneekin. Korvia särkee ja silloin kun ei nieleskele niin tuntuu kuin kurkkuun olisi juuttunut viiden kilon paino. Ja kun nielaisee, niin kipiää tekkee. Johtuu varmaan siitä painosta? No, päivä kerrallaan ja kahden viikon päästä istun pitsalla ja naureskelen tälle. Parempi olis muuten naurattaa tosi makiasti.

Eilen illalla harjasin hampaita ja tietysti onnistuin tökkäämään hammasharjalla kurkkuun. Elekää kysykö miten sen tein, mutta tökkäsin kuitenkin. Samantien rupes veri valumaan lavuaariin, aaa-puuu-va. Suu täyteen jäitä ja kylmäpussia niskaan, samalla kun vedin housuja jalkaan ja etsin pankkikorttia ja taksin puhelinnumeroa. No onneksi se tyrehtyi sitten, eikä siitä säikähdystä kummempaa.

Aamulla kävin Valtterin kirppiksellä ja tein pari huippulöytöä. Lisäksi sain yhdeltä ihanalta rouvalta ilmaiseksi tämän päivän Hesarin ja muutaman naistenlehden. Vähän siitä tulee hyvä mieli kun joku on noin ystävällinen! Ollaan kilttejä toisille, eiks niin.

Ihmettelen kyllä, että miten jotkut voivat vetää noita Panacodeja ihan huvitusmielessä. Vaikka en ole syönyt kuin puolet määrätystä annostelusta, niin siltikin olo on unelias, välillä pahoinvointia, kädet vapisee ja mieli on aivan jähmeä. Miksi ihmeessä kukaan tahtoo tällaista oloa? Miksi ylipäätään se pää pitää saada sekaisin? Kävin tänään mummomaisen rauhallisella kävelyllä ja katselin Torkkelinmäellä makaavia narkkeja. Hirveä mesoaminen ja leuhotus kuinka monta kuukautta kukin on ollut täysin kartanolla. Nuoria, jänteviä miehiä ja naisia, elämällä olis niille vaikka mitä tarjota.

Leikkauksesta toipuminen hyvässä vauhdissa. Veli oli tehnyt kalasoppaa ja ystävällisesti kiikutti sitä mullekin. Mixerissä surrrrrr ja kitusiin! Nam! Hyväksi havaittu myös kypsä avocado ja raejuusto. Koko pienen yksiöni lattiapinta-alan on täyttänyt hirmuinen määrä ruokareseptejä, joita leikkaan ja liimaan. Olis pitänyt ruveta taittajaksi, on nimittäin mukavaa hommaa:D Vanhimmat leikkeet on vuodelta 1998, osa herättää muistoja vuosien varrelta. Sussun teeleivät, joita opiskelujen alkuvuosina tehtiin usein. Mummun uunipannari. Airan horny chicken.

Tänään on jo vähän pirteämpi olo, taitaa elimistö tottua tähän lääkitykseen. Kauhiasti tekis mieli voileipää ja jotain karkeaa ruokaa. Eilen söin kylmää ja vetelää pottumuusia aromisuolalla ja ketsupilla, maistui oikein herkulliselta kaikkien sokeristen vanukkaiden ja jukurttien jälkeen! Ajattelin tämän sairasloman aikana lukea suurinpiirtein koko Dostojevskin tuotannon, mutta tälle aivotoiminta-asteelle tuntuukin seiska-lehti sopivan paremmin:)

Iltapäivällä kaveri lupasi tulla ulkoiluttamaan, käydään pirtelöllä ja etsimässä välilehtiä reseptikansioon. Viimeiset kymmenen vuotta olen lehdistä leikannut ruokareseptejä, nyt voisi olla hyvä hetki saada ne kansioon järjestykseen. Sellaista pientä myyräntyötä.

Mutta muuten olo jo aika mainio, täytyy vaan vielä malttaa ottaa iisisti ja rehkimättä. En kyllä muista milloin olen ollut näin pitkään sisällä yhtä soittoa. Niin. onko nyt siis torstai vai perjantai? *tutkii kalenteria*

Näin sitä päivän saa kulumaan torkuskelun lisäksi...

kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista

Ekstrovertti ----------------*---- Introvertti
Käytännöllinen ----------------*---- Intuitiivinen
Ajattelija ------------*-------- Tuntija
Impulsiivinen ------------*-------- Harkitsija

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet intuitiolla varustettu, ihmisistä ja asioista huolta pitävä, rauhallinen ja rauhaa rakastava, syvällinen ja monisyinen ihminen. Osaat yhtä luontevasti kohdata elämän henkilökohtaisia ja analyyttisiä tilanteita. Ihmistyyppisi on yleensä sopivimmillaan sisäisten asioiden ja näkymien kanssa, mutta tarvitsee jossakin määrin myös ihmiskontakteja. Tämä vastakkainasettelu aiheuttaakin toisinaan ongelmia. Olet sanavalmis, empaattinen ja idealistinen. Yleensä kaltaisesi ihminen sanoo vain tietävänsä asiat suoralta kädeltä, mutta ei välttämättä osaa selittää asioita toisille.

Tunnet vahvasti toisten ihmisten tunteiden mukana, ja osaat tunnistaa hyvän ja pahan eri asioista ja tilanteista. Tästä syystä sovellut ammatteihin, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Nautit siitä, että voit olla avuksi toisille. Kun olet tehnyt jostakin asiasta päätöksen ja asettanut tavoitteesi, mitkään järkisyyt eivät saa päätäsi kääntymään. Se, osaatko kääntää tämän ominaisuuden sinnikkyydeksi, vai oletko pelkästään jääräpäinen, määrääkin helposti koko elämäsi suunnan ja menestyksen.

Kyllä minä olisin odottanut pahempaa. Eikö sitä tuskaa tulekkaan!?! Mitä häh! Aika leppoinen päivä on ollut. Heräsin ysiltä, otin lääkkeet ja laitoin 11 aikaan uudelleen pitkäkseni ja vetäsin 5 tunnin päikkärit:) Radio oli päällä ja puhelin korvan juuressa - veli oli soittanut 6 kertaa, eikä mitään havaintoa. Netistä vakoilin hieman tuota Panacodia mitä syön, niin sehän sisältää kodeiinia, mikä on opiaatti ja aiheuttaa riippuvuutta. Kyllä mun mielestä tuollaisesta vois jo lääkettä määrätessä mainita! Mutta ei ne toisaalta antanutkaan kuin 50 poretablettia, ei sellainen määrä varmaan mitään riippuvuutta ehdi aiheuttaa. Annostus on 6krt/päivä ja sairaanhoitaja sanoi, että kyllä niitä voi 8 ottaa jos oikein on kipeä. No tänään olen napsinut vasta kaksi, aika vähällä siis.

Mutta jos ei nieleskele, niin olo on aivan mainio, ihan kuin mitään ei olisi tehtykkään! Tulehduskipulääke joka on tablettina 2krt/päivä täytyy murskata ihan jauhoksi, muuten s.a.t.t.u.u. Mutta soseruoka ja vanukkaat menee ihan kepeästi alas. Jäätelökiintiö on jo täynnä, eikä tee enää yhtään mieli mitään makeaa.

Veli kävi hakemassa postista lipaston jonka tilasin. Illalla kaveri kävi kylässä, toi hurjasti musiikkia, lehtiä ja soseruokaa. Parhautta. Ihanaa olla passattavana:)