Hiljaisuudesta

Elämä kasvaa hiljaisuudessa
Siemenet kypsyvät sen sylissä
(Anne Fried)

Viime viikonlopun vietin hiljaisuuden retriitissä Lohjalla birgittalaissisarten ylläpitämässä Stella Mariksessa.
Vaikea kuvailla sitä tunnetta mikä sisimmästä nousi, ehkä paras sana on tyytyväisyys. Rauhallinen tunne siitä, että minulla on kaikkea, mitään ei puutu. Asiat loksahtelivat paikoilleen ja tärkeysjärjestykset selkiytyivät; näinhän se menee ja nämä asiat ovat tärkeitä! Ja vaikka olimme hiljaa, tuntui että puhuin enemmän kuin pitkään aikaan.

Viikonlopun aikana olen kävellyt paljon, nauttinut joka solullani luonnosta, vesipisaroista, syksyisestä metsästä. Hengittänyt puhdasta ilmaa keuhkot täyteen. Vakavan harkinnan jälkeen päätinkin julistaa syksyn kaikkein kauneimmaksi vuodenajaksi, näin ihanaa loppua ei ole millään muulla! Viikonlopun aikana ehdin myös lukea paljon, kirjoittaa ja katsella tuntikausia ikkunasta avautuvaa näkymää - puutarhaa, omenapuita ja rinteen alla olevaa järveä, koko maisema ruskan loisteliaissa väreissä.

Sielu ravittuna ja aistit levänneinä on taas pirteä jatkaa matkaa!