Lähellä on jo

Viime aikoina olen ahkerasti (muahaha) nykertänyt viimeistä esseetä. Se kertoo aivovammoista. Kun on aikansa lukenut millaista jälkeä päähän kohdistuneista iskuista tulee, niin kävin ostamassa pyöräilykypärän. Voi se on niiiiiin hieno! Viininpunainen ja kiiltelee komiasti, sellainen pottamalli. Oih! Aika noloa tunnustaa, mutta olen minä sitä välillä pitänyt täällä sisälläkin, näyttää niin hienolta:/ Ja onhan se turvallista, voi vaikka kompastua tietokoneen johtoon tai jotain.

Kummallista että mun blogijutut kertoo nykyään aika paljon kaikista teknisistä vimpaimista, mutta tämän tahdon vielä sanoa: Vanha puhelimeni meni rikki, siis ihan päreiksi. Samalla häipyivät kaikki puhelinnumeroni jotka tietenkin olivat puhelimen muistissa. Miksi ne sinne muistiin olivat menneet, eivätkä sim-kortille? Raivostuttavaa. Noh, uusi puhelimeni on vaaleanpunainen ja sen myötä olenkin pyytänyt kaikkia kutsumaan minua nimellä Lady Anu.

Siinä on kamera, mp3-soitin, bluetooth, radio ja näytönsäästäjä. Tosi huonosti kuuluu puhe, mutta se on nätin näköinen.