Ranteet auki

Hassulta näyttää nyt tuo viimeksi kirjoitettu, sillä Vilppu oikeasti iski talttahampaansa eilen mun ranteisiin niin että lääkärireissu tuli. Minäkin pidän itseäni muka tosi kovana gimmana, mutta taju meinasi lähteä kyllä useampaan kertaan kun sen verimäärän näki... Uuuh. No kiltti lääkärisetä puhdisti ja laittoi laastaria, hyvä ettei puhaltanut vielä:) Tänään vielä aika kädetön meininki, mutta pikkuhiljaa paranemaan päin. Toivottavasti menee tuo tulehdus ohi ilman antibiootteja, jostain nimittäin luin että esimerkiksi suoliston bakteerikannalla menee jopa puoli vuotta palautua entiselleen yhden antibioottikuurin jälkeen. Uskomatonta! Ja sellaisia ihmiset jauhaa kuin heppa kauroja! Onko niin, että nykyään on unohdettu kokonaan ihmisen kehon ihmeellinen kyky paikata virheet ja luotetaan vain liiaksi lääkkeisiin ainoana parannuskeinona? Hmmmm. näihin mietteisiin laitan kylmägeelipussin kanssa tutimaan:)