Blogi

Koittihan vihdoin se viskipartyjen aamu. Koitin urakalla venyttää uniennäkemistä myöhäseen, mutta taas kävi kuten aina ennenki vapaa-aamuina. Mä olin tikkana tanassa jo kasilta, siinä sitten pyörin sängyssä vielä ja huutelin josko nukkumatti tulis takas. Vitut se sellanen jannu varmaa edes Vakkella käy, kun näillä Hassaneilla ja MehmedAhmedeille sekin heppu on varmaan joku eri heebo….kuten siis tuo niiden yläkerran herrakin (Allah, Mao Tse Tung, Buddha jnejne…). Ylös oli noustava pieni pelko takaraivossa, tänään sammuminen on lähellä näillä univeloilla ja unilla. Aloin siinä sitten keittelee myrkkyä ja siivoileen, vieraistahan ei tiä, että koska saapuuvat. Samalla oli alettava väsäilee jo lohisopan pohjaa, ei sekään nääs ihan taikomalla synny! Siinä sitten juuresta pilkkoessa, päätin vähän jo maistaa ohrasta, vaikka taas tuli kylmä hiki persiille. Sammun taas ennen aikojaan, mutta vitunko väliä!
Kaninruoka alko oleen pilkottu, kämppä siisti ja mä humalassa ku kello soi. Marianne ja Mikko oli ekat vieraat. Siinä samalla ku sitten viimeistelin soppaa, jota muuten tuli yhteensä 8 litraa, maisteltiin kolmestaa olutta ja sidua. M&M sai syötyä, ku oli sitten jo pakko alkaa miettii viskilekan availua ,vaikkei muista vieraista ollu vielä hajuakaan. Ja avattiinhan se siinä viskihimossa (ja koska tän ekan pariskunnan oli lähettävä pian) ja oikeen kuvien kera. Ei tarvinnu kauaa yksin viskiä tinttailla, ku alko popolaa valuun sisään. Alko pelottaa, et miten mun rakkaan viskilekan käykään !

Alettiin oleen itse kukin jo sievosisssa, kun porukkaa vaan tuli ja tuli…tosin oli niillä sen verran omaa evästä, ettei mun tarvinnu vallan uhrautua. Sitten alkoki jo muisti pätkiin, ku suomifilmi konsanaan. Sen verran muistin, että taas tuli oikeen sikarilla tilaisuutta juhlistettua. Viimonen pätkä tuosta viinanhuuruisesta illasta oli se, kun mua koitettiin herätellä baariin. Ei sitten tullu siitäkää mitään, kun heräsin kellonlyömällä 2.23 ja päätin etten lähde enää julkijuopotteleen. Otin uuden hienon paidan pois päältä, laskin viskilasin kädestäni pöydälle ja sanoin Nukkumatille kukkuluuruu!

TILIPÄIVÄÄÄÄÄÄ!!!!! Perkele, kyllä paperi liikkuu eri syklillä kun tietää, että nyt on pinkka taas kunnossa ja likviditeetti ei osota miinusmerkkiä! Taaskaan ei voinu mikää pilata päivää, ei edes vaikka se kuolaava idiootti (jota toiset kutsuu pomoks) ois tullu vinkuun typeriä asioitaan. Mä venasin viiteen rääkäten itteeni, ja sitten painuin radalle! En päässy Hansaa kauemmas ku jo oli 70 öröö köyhempi. Ja totta vitussa tollasta menetystä oli pakko mennä sureen muutamalle hyvälle oluelle! Siinä sitten mallaslimua maistellessa, tuli monta hyvää jekkua mieleen. Ja niinhän se oli pakko delegoida nuo piirtohommat parempiin käsiin. Se kun meikä alkaa piirtään, niin ei todella tiedä onko lintu vai kala…siinä paperilla. Yläkoulussaki jo meinas maikka laittaa pojun hoitoon kun piti piirtää kesämuistoja. Mä piirsin itteni soutamassa isoo venettä pyhäjärvellä Säkylässä. Open silmissä kuvassa varsin kookas (5 kilon ”lihapiirakka”) sai kyytiä tavallista suuuremmasta miesaisasta. Ope ei uskonu, että tämä ”aisa” olin minä. Tosin saatto asiaan vaikuttaa tuo mun orastava kirotushärö, sillä tuon tekeleen alla oli mun antama nimi teokselle; ”melomassa Häpyjärvellä, oli kuumaa ja kosteeta”

Se siitä, maistelin antaumuksella ihan omalla rahalla ostettuja oluita ja sillon se valkeni; tänään juodaan huomiselle pohjustusta. Hovikuskille soitto ja Prisman kautta himaan vetään ygöset niskaan ja uus sotamaali naamaan! Matka Bremeriin pitkästä aikaa ja kivaahan siellä oli kuunnella arvostettua ja älykästä vittuilua ála Kaitsu! Eipä tällanen reissumies kauaa yhdessä juomapaikassa homehdu, joten seuraavaks kutsuki Edison. Sainki hyvää juontiseuraa ja paikanvaihto oliki edessä. Perkele ku tähän nyt ei voi laittaa mitää täsmällistä tietoo, kun ei muista mutta kaava meni vissii jotenki näin; Rennon kautta lehmään….ja siis tää ei tarkota sitä, että oisin astunu sen juontikaverin (joka siis oli nainen), vaan Bar Lehmä on kyseessä. Siitä sitten suht ajoissa mittarikyydillä himaan odotteleen tulevaa aamua ja viskinjuontikemuja! Olinpas vielä kuitenki hakenu karvaranteeelta maistuvan perhetikkataulun ja sammahtanu ku lyhty! Boa noite!

Mainio ja krapulaton maanantai, kuten nyt jo on tavaks tullu. ja niin oli muuten seuraavatkin päivät aina keskiviikolle asti. Pikkupomo piipittää joka päivä jotain ja olen ainaki kuulevani huulien välistä seuraavanlaista mantraa ;” Oi IHANA ja MAHTAVA Janne, jää tänne ja pelasta tämä eksynyt pimeässä vaeltava kansa…Me emme pärjää sinun viisauttasi oi SUURI ja JUMALALLINEN mesenaatti!” Ja mulla on siihen vaan kaks sanaa VI-TUT!
Laitoin vielä varmaan sataan turkulaiseen erilaiseen rekry- ja henkilöstölafkaan netti- CeeVeen. Jos sillä ei tekemistä heru, niin muutetaan sillan alle, pelottelee ohihiihtäviä helvetin outoja turkulaisia.
Sossu kyllä kustantaa mun elämisen ja taskurahaa voi hankkia keräilemällä pulloja puistoista.

Keskiviikkona oli jo mieli mahtava, vaikka tuliki käytyä luottokunnan piikkiin bissellä alkuviikosta. Samapa tuo, kun kerran tulee lopputiliki sopivasti huhtikuussa vielä. Ja baarimikkoki sano ettei se väärin oo velaks juoda!!
Kesiviikkona illalla aloin miettii , et miten juhlistetaa tulevaa tilipäivää ja helvetin ihanan pitkää vapaata. Uni tulee silmään ihan eri tavalla, kun on jotain kivaa mietittävää ja jos vielä ois ollu kalanmaku suussa, niin bileet ois ollu aivan eri luokkaa. Nyt ei sormissa tai suussa maistunu silli, mutta Egenkuvat kiilsi kuitenki. Shoppailua ois luvassa huomenna, se oli varmaa!! Góða nótt

Sunnuntai se on ovella. Nyt ei ihan tuleva maanantai vituta niin paljoo, ku tietää että tuleva viikko on lyhyt ja tiedossa vielä liksapäivä. Tai paskat se mitää palkkaa oo nähnykkä, kädetön Urugualaispoikaki saa paremman korvauksen Niken lenkkaritehtaalla. Me heilutetaa vaan näitä käsiks kutsuttavia raajoja duunissa ilmastoinnin tahtiin ja hommat kuulemma sujuu nappia painamalla. Ja korvaus siis sen mukanen. Vittu, yks hyvä syy taas, miks oli oikee hetki lähtee vetään nihilistitehtaasta! No asiaan sano Juhantalo; siinä se sunnuntai suju lepposasti, ku miettii aamupäivän, et meniskös juomaa muutaman sunnuntaioluen ja sitten himaan rakentaa loistoateria vai jäiskös vaan peiton alle munasillaa. Harvemmin sitä osaan vaan maata, ellei alla oo 50 kiloo tyydytettävää lihaa. Käväsin siis keskustassa kattelees humalasta selvinneitä punasilmiä ja naureskelin ajatukselle; Viikon päästä mä oisin kaks kertaa kauheemmassa jamassa ja monta hullua päivää. Nappasin elokuvien välitysfirmasta nautinnollisia leffoja, ja painuin himaan tekeen lihaperunasoselaatikkoo. Eikä ollu taaskaa mitää äitien surkeeta esitystä foliolaatikossa, vaan kunnon kermasta muusia ja hyvin maustettua lihaa. Siinä se ilta sitten suju nätisti, ennen kun tuli noutaja hämärän rajamaille! Pirteetä maanantaita ootellen….

Silmät auki ja tsuumailua, että mikähän päivä mahtaa olla kyseessä. Niinhän se oli, ettei lauantai menny ohi taaskaan. Loistava olo ja aamupalakauppaan. Teki perkeleesti mieli kunnon sämpylä/kahvi/tuoremehu aamiaista. Siinä se aamu menee sitten mahtavasti aamupalaa väsäten ja syöden. Mun tapauksessa jatko onkin selvillä, suihkun kautta kaupunkiin. Perkele, että alkoki heti tekee mieli lisää aamupalaa, ja sitähän sai Oscarista. Siellä sitä lipitin pari olutta hyvässä seurassa ja taas pelaan keppipalloo. Sitä ku siinä tunti hakattiin ympyröitä kasseihin ja parit oluet maisteltiin, niin johan kotiolot ja kokkailu huus mua ku syötävä. Kotiin siis herkutteleen ja viettään laatuaikaa. Kävipäs siinä eräs tuttuki kylässä, ihmetteli mun vaikeeta kävelytyyliä. Oli pakko laskee housuja sen verran, että syy selvis. Se kauhistu ja koitti ilmeensä takaa huutaa ”sullahan on kassit ku kaks appelsiinia” (Onkai, ku on tällanen selibaatti menossa)! Mä sille sitten vaan tokasin, että on juu, mutta onneks tiedän yhden gimman joka tykkää appelsiinimehusta ;)!

Piti sitten vielä kävästä iltasella melkeen krapulassa ja melkeen humalassa kattelees miten Edisonin poppoo ja asiakaskunta selvii ilman mua siellä. Sööttejä mimmejähän siellä on ja helvetin humalaisia jannuja. Tällai raittiudesta raivona sitä näkee asian oikeen laidan. Pari mehua siinä litkin ja menin ekalla yödösällä himaan miettien jekkuja seuraavalle viikonlopulle. Kattelin, uni lähes silmässä, ihanaa viskilekaa ja nukahdin ajatukseen ;”Kohta sulta lähtee jengat….”

Perjantaaaaiii….Laulo aikoinaan Porinihme Dingokin! Ja ainahan se on mukavaa, kun tietää viikonlopun olevan just ovella; viikotki senkun vähenee. No, se oli sellasta aika lepposta oleilua töissä, illan odottamista. Vaan, kun ei oikeen tienny mitä tehdä iltasella. Yleensä se se kaava selkiintyy mitä pidemmällä iltapäivää ollaan. Juttujen taso lähenee vesirajaa, ja kitalaessa tapahtuu spontaania naksumista. Nyt se naksuminen sais kyllä olla varsin varovaista, vielä kun odotetaan tuota noita-/munajuhlaa, ja sillonhan annetaan viskilekalle kyytiä.
Suunnitelma oli vielä varsin selkee iltapäivällä, kunnes tuli kutsu bilistä pelaan. Ajattelin, että kivahan se on tikkua heilutella palloineen ja kasseineen. Tämäki suunnitelma suju mahtavasti, kunnes eräski juomanlaskija tarjos juotavaks 11 volasta munkkijuomaa. Se maistu alkuun ja loppuun taas ei. Siinä oli sitten voitokkaiden pelien jälkeen erittäin kiva huuhdella turtunutta kielenkärkee tavallisella Aussilitkulla. Sitä siinä sitten tiskillä istuttii ja kateltii miten Lexin poppoo kulki juhlatamineissa pitkin juottolaa, alkaahan se tollanen keekoilu vituttaan. Senkin vitutuksen katkas komeesti ilmotus tutuista toisessa juomapaikassa. Sinne siis ja lompsis! Suoraan tiskille ja tilaan olusta muualta tuotava, mutta hyvin juotava! Ojentelin tottuneeseen tapaan vihreetä ”VIP”korttia, kun ystävällinen mikko baarin ilmottaa tarjoovansa oluen mulle. Nice, aina se ilmanen mallasvesi maistuu. Seuraavasta maljakosta maksoin hiukan itekki ja sitten onki filmissä paha valottuma. Jotain ihme heilumista sinne tänne ja ”business”kumppanin kanssa yrityksen suunnittelua. Ollaan oltu vissiin mahtavan näkönen pari kun tuhannen nakit kaks isoo ruhoo kovaan ääneen suunnittelee oman firman konseptia! Jotain muistikuvia sitä sentään oli sieltä täältä. En kylläkää muistanu että oltiin Porossa porossa. Lehmästä taas sen verran flashbackkejä, että sain jonkun harjottelijatytyn vauhkoontuun. Sillä oli ”maalarit talossa” ja muutenki paha päivä. Sitten vielä vimoseks Castleen, pelottava paikka taas kerran. Koko henkilökunnalla oli vihree tukka jonkun Pyhän Patrikin takia. Olin kuulemma maistellu punasta ginimehua ja vittuillu taas koko jengille. Asiallistahan se oli, kun kerran tää vittuilun kohde tai kohteet oli telakan sikaniskarasvarijengiä. Mutta eihän mua tollaset pelota. Mä huusin jannuille, että mä juon teijät kaikki pöydän alle ja mä en nyt puhu spermasta vaan viskistä! Naama ehjänä mä ainaki kotiin menin koisaan….Enkä edes yksin!

Tylsä viikko edessä, mutta eipähän oo enää montaa kyseissä tylsistymislaitoksessa. Sama kaava ku muutenki päivittäin. Tai itse asiassa, tällä samalla kaavalla voi vetää nää viikot. Aamulla väsyneenä töihin ja illalla väsyneenä kotiin. Ehkä hakeen leffoja tai kirjoja, joita kumpiakaan ei ehdi kattoon saati lukeen. Mutta tuleepas kannatettua ainaki Filkkarin toimintaa. Siinä sitten kiire niskassa odotetaan viikonloppua ku kuuta nousevaa vaikka, VITTU, Matti huutelee kukkaron pohjalta. No, onpahan ainaki kivat uudet hampaat. Viime kertasen jälkee jo mietin kostotoimia kun olin suuhygienistillä putsauttaas palikanvalejä! Mietin, että sellaseenki vois kevyesti mennä niin, että on edellisenä iltana lipittäny ”saksalaista silakkalaatikko”…pyytelis vaan anteeks hammastätiltä
kun suussa haisee pahasti muka vanha valkosipuli. Todellisuudessa se mimmu joutus ottaaa oksasakset ja pinsetit, jotta sais ne kaikki genitaalikarvat hampaiden välistä veks. Siinä vois sitten naureskella lasku kourassa että KSE** vaan sullekki ;)!
No, muistan ens kerralla, vaikkei se puhdistaminen ollu korkeintaan ku vittumaista puuhaa ja ajankulua!
Taas meni tietty kaikki pikkutuhmat sarjat ja kokkiohjelmat ohi suun, mutta vitut, minen osta digiä vieläkää. Vasta sitten ku Hasselhoff on takas telkussa ja maikkari näyttää iltasin HooCeeta, joka tässä tilaisuudessa ei ole satusetä!

** Koulutuksen Suoma Etu

Sunnuntai koittaa aina viimisenä. Pitäs siirtää se viikon ekaks, niin ei vituttas yhtään ;)!
Niin vaa piti muka lähtee töihin, siellä jo Suvirotta kaipaili! Mä vedin peiton korviin ja korjailin mun sielua ja henkisyyttä nukkumalla. Niin oli univelkaa kerääntyny, että oli pakko vetää sikeitä ja ottaa tää päivä vapaaks. Siinä se meni peiton alla NIIIN kivasti katellen leffoja. Nousin vaan kätteleen toimaria ja kokkaan, muuten pysyin visusti ison peiton alla. Ois ollu vielä niin helmee kun ois ottanu huomisenki vapaaks. Kyllähän mulle riittää, et saa edes yhtenä päivänä makoilla vaan himassa ja ottaa lunkisti. Sillai oli erikoinen sunnuntai, etten lähteny edes cityssä käymään, vaikka joka söndagi on tapana vähän tuulettua siellä. Taitaa vanhuus iskee nyt jo! Mut oli kerranki kiva vaan maata ja olla! Pitääki ottaa tavaks yks kunnollinen rötväyspäivä, tai tuleehan niitä kohta useempiki, ellei ala työrintamalla tapahtuun. Tämä herra vaan on niin kovapäinen ja jäärä, ettei yhtää pelota tuleva. Haastan vaikka tän vittuilun SM:n matsiin ja nostan voittomiljoonat. Sitten voidaanki perustaa se kauan haaveissa ollu oma firma. Ellei siis ala niitä rantatuottalaishuuhkajia lenteleen Vakken suunnalla!
Siinä se suju sunnuntai leffoja ja TurkuTeeVeetä tsekkaillen ja sitten henkisesti valmistautuun, melkein viimiseen maanantaihin Sillassa. Kroohhhh…

Epätavallinen lauantai, suunta siis töihin. Pakko oli siihen eiliseen oloon hakee safkaa ja paljon, joten kauppahalliin siis hakeen kebupatonkia! Matkaan otin vielä ylityötytseille isot vadelmamunkit! Olihan mulla sitten vielä eväänä pala eilisestä pitsasta. Noihan on mulle ku päästäisen rupsu tässä ilmastonmuutoksessa kun mä astun areenalle syömään. Nälkähän sitä vielä noista jäi, muttei mahtannu mitään. Töitäki tuli melkee tehtyä; paskaa jauhettii, juotiin kahvia kannukaupalla ja välillä vilkastiin työohjelmaa. Työhakemuksia ja nettiäkin selasin siinä sivussa. No, eikös Hepakki heittäny bilekutsun mesessä ilmoille ja se vaati tarkkaa mietintää. Siellähän on yleensä aina kaupunnin kuumimmat ja komeimmat mirrit tyrkyllä ;)! Jannne siellä sitten yleensä kuumimpana (ja ainoona) kollina mestoilla. Paitsi siis tän jälkeen kun asianosaset lukee tämän ;)! Niin siinä kävi taas, kuten monena muuna kertana, että Janne yksin vieraana siellä sen ekan kaks tuntia ja muut ”bilehirmut” vasta kun ollaan Hepan kanssa juotu ittemme mahtaviks! Kuten siis tosiaan nytkin kävi. Mullaki oli vielä viskilekan perse jäljellä ja pari bissee. Oli siis tarkotus maistella sivistyneesti noi nesteet ja mennä kotiin odottaa sunnuntaiylkkyä! Viskiä ja olutta join kaksin käsin, Hepatiitille oli vielä joku rontti unohtanu pari soppamukia, jotka mun tehtävä oli kumota. Eikä edes tehny tiukkaa, varsinki ku tyttäret puhu heti alkuun perseenrepijädildoista ja miehille tarkotetuista kikkelin joulukirkoista. Kumma miten nenäonkalo puhdistuu, kun sen vetää täyteen suhteellisen tanakkaa viskisoppaa! Sitten vaa muutetaa rennosti puheenaihe korkokenkiin. Vitun nykynaiset saatana!

Luulin että laulu oli valmis, kun olvitölkistä saatto kuulla tyhjän kumahduksen, mutta EI! Hepa kaivo kaapista tyttöjen ihannoiman käsilaukun, josta sitten valutettiin afrikkalaista namivettä lasiin. Ja mä kun oon aina sanonu, etten viineihin koske; Melkeen päti taas tälläki kertaa toi mun ideologia! Ei mitään hajua kävelymatkasta keskustaan. Dösällä kuitenkin on matkustettu ja siitä sentää jotain muistanki, mahdanko muistaa aamulla…

Kaikki varmaan hihku jo onnesta luullen etten enää kirjota, vaan väärässä kohtaa hihkuitte! PIINA JATKUU!!

Siinä se meni sitten koko arkiviikko. Aamulla väsyneenä ylös ja vittuuntuneena töihin, naama sitruunalla koko päivän töissä. Kaikista parasta oli, kun kaikki lehtokurpat poistu töistä ja sai istuksia ylkyssä suht yksin. Pitkää päivää siinä sitten tuliki nakerrettua. En tiä onko se sitten sen väärti, mutta paalut mä tästä kuittaan isolla kädellä. Eipä tarvinnu miettiä toista ajankohtasta juttua, eli otsikon aihealuetta, telkuttomuutta. Se oli töistä kotiin, suihkun kautta syömään jotain mitä kaapissa liikku ja nukkumaan. Helvetti että voi konttoripaskajobi vituttaa ja väsyttää näin paljon. Sillon nuorena pojuna kun olin töissä jo aamukolmelta ja kivimies paino aina seuraavaan ilta yhteentoista. Missään vaiheessa ei tullu väsymystä, mut ehkä se johtu todellaki siitä et se työ kiinnosti. Täällä ei kiinnosta mikään, ei edes kahvitunnit enää. No, tehdään kunnialla nää ylityöt ja tulevat, saadaan hiukan elintasoo tonne huhtikuullekkin. Ja sitten vasta juhlitaankin, jos uus jobi (mikä tahansa) löytyy siihen mennessä!
Perjantaina päätin taas ottaa hiukan takas noita ylitöitä ja lähtee maistaan parit oluet parhaassa, eli omassa seurassa! Eipä sitä kauaa tai montaa jaksanu, MemoryTimesista majoneesipitsa kainaloon ja kotio katteleen sinistä ruutua…ja taas soi päässä tuttu biisi, nukkuumaattiiii laaasteen!