Blogi

Niinhän se sitten oli, että lähdettävä se oli landelle pakoon ison metropolin houkutuksia! Tosin aamun lehdestä huomasin että Pekka ja pätkä maalarimestareina tuli just parhaaseen katseluaikaan telkusta. Mulla kun tuo helvetinkone ei suolla ku sinistä ruutua ja taukoomatonta mainostamista TurkuTeeveeltä, mä päätin mennä katteleen ton pätkän sukupuolipolille. Mä tiesin nimittäin, että siellä on telkku ja se on päällä. Sinne siis lompsis, ja telkku auki. Huippurainaa katellessa tuli mieleen, että voishan sitä Päällikönki A-luokan hiilloksen testata samalla kulkutaudeista. Todennäköisyys, että mitää vakavampaa löytyis, ei ollu (AIDSIN nääs sairastin jo lapsena)! Eipäs ne tietenkään huolinu mun A tai edes B näytettä, ku mulla oli toi hammasmätää poistava kuuri päällä. Päätin sitten kuitenki mennä luovuttaa labraan verta sellasen pikkasen ihmisen vajeen verran.

Ton episodin jälkeen sitten reippaasti steppailin kaupunkiin asti, ja kävin Hullujen Päivien™ jälkeen juhlaoluella (toinen lomapäivä ja moon hengissä)! Parin ohrasen jälkeen junaan ja tietty raflavaunuun. Kun juna saapu Loilandiaan, se saatanan tylsyys iski ku oksennustarve bulimikkoon! Mä tiesin, että mä lähden täältä junalla tai jalat edellä!! Onneks illalla piippas vielä puhelin, ja vanhat duunikaverimuikit lupas viedä mut illastamaan perjantaina parempaan raflaan (siis syy lähteä takas vanhaan kunnon Turkuun)! Hyvillä mielin siis saatoin nappailla tabut kielen alle ja ottaa rennosti, hiukan telkkua ja koisaan!

Taas on aika muutoksen. Aikakausi siis muuttuu ja nyt on aikaa kujeilla enemmän. Tiistai siis ja ensimmäinen päivä vapaaherrana. Oli kiva kerranki taas nukkua arkena, ilman että nokialainen jodlaa saatanan säveliä heti aamusta korvanjuuressa. Enpä mä mitään tosi pitkään voinu kyllä koisaa, ku piti lähtee tokavikaa kertaa palikkatohtorille. Sinne siis ympyrätaloon hortoileen ja tietty aivan väärässä paikassa. Tai no, kerrosta liian alhaalla. Sitte kun oikeen paikan vhdoin löysin, ei ristinsielua missään. No toki infossa istu sellanen kunnon sotamaalin vetäny 25v hoitsutäti, joka pälisi luuriin, eikä noteerannu mua mitenkään. Kait sillä taas oli kynsi katkennu naputtaessa konetta ja oli heti pitäny ottaa kriisipuhelu parhaalle kanaystävälle!
Sieltä sitten iäkkäämpi ts. kokenut hammashoitsu tuli toivottaa mut tervetulleeks, juu kiitsa vaan! Pukukopin kautta ja sellanen valkonen paperitakki päällä leikkaussaliin! Siellä sitten jo odottiki ite pääkirurgi veitsiään terottaen, ja joku nuori tyttö- tahi poikaharjottelija. Se oli niin päästä varpaisiin puettu, ettei sukupuolesta ottanu selkoo! Sitten se perkeleen show alko; mulle vedettii liina päälle ku elokuvissa sivuosumien sattuessa. Mä en nähny enää mitään, möllötin siellä vaan monttu auki ja odotin tulevaa. About 5 piikkiä se lekuri tikkas mun kitalakeen ja sitten mentiin. Eihän se saanu sitä palikkaa pois paikalta mitenkään, kun se kerran oli poikittan leukaluussa. Pora esiin ja pantiin suristen. Vähän se vihlo leukaa ja muita legoja, mut mä en välittäny. Kyllä kipua mahtuu maailmaan. Se pääjehu huomas sen ja lupas laittaa lisää troppia huuleen, mut mä sanoin sedälle; ”Anna mennä vaan, luultavasti lasku kirpasee enempi!”, tai mitä nyt sain puolenpään puudutukselta sanotuks.

Ei se toimitus kestäny ku suomalaisen aktin verran; pusuineen, pesuineen ja puheineen! Tuppo suuhun ja sitten tää hoitsuopiskelija (joka osottautu varsin käteväks tytyks) sai antaa ohjeita. Ei kuuma, ei kylmää, älä mee saunaa äläkä revittele suuta. Mä sitten kysyin siltä, että saako tällä leukaperällä lipoo, jos tilaisuus tulee? Se alko vetää punaa kasvoille ja mä korjasin; siis kutsu jäätelöbaariin? Pääpiru oli tällä aikaa printtaillu ohjeistusta, troppikuponkia ja saikkupaperin. Mä sanoin sille konitohtorille, että nappuloita en vetele ja moon LOMALLA, joten voit vaikka popsia ton saikkulipun!
Painelin himaan taas pää turvoksissa ja leffavuokraamon kautta. Oli aika chilliä oleskella himassa, joskin hiukan hirvitti, et mitä tapahtuu ku puudutus loppuu. Olihan mun sileetä poskee ommeltu ja revitty sisäpuolta aika reippaalla otteella. Kattelin leffoja loppuillan ja söin sosesoppaa, piti huuhdella haavaa viskillä mutta jätin sen suunnitelman muhiin. Aika poikki olo oli tollasen koettelemuksen jälkeen ja nukkumatti kolkutti aika reippaasti ovia!

Tällä kertaa ei vituttanu yhtään, vaikka maanantai olikin. Mä ilmotin töihin, mutta vaan tiimikavereille, että saavun vasta kymmeneks. Laitoin oikeen kauluspaidan ja skarakan juhlan kunniaks. Siellä sitten rennosti naukkailin kahvia ja kuuntelin suruvalitteluja, lähtöni vuoks. Pikkupomo tuli kuiskaileen, että päivällä on sitten kakkua tiedossa! Vittu, ja mä arvasin; iso pomo oli varmaan nääki kakkukestit laittanu omasta pussistaan, ku kerran pääsee musta eroon. Sekään latvaroso ja pompo ei oo mulle sanaa sanonu reiluun kahteen kuuhun, eikä varsinka meilannu. Vittu miten iso mies (mies hyvin pienellä ämmällä) voi olla noin lapsi. Toiset vaan on fiksumpia ja tietää enemmän asioista, pomot taas yleensä ei. Tässä voidaan just niin paljo verrata tätä mein työjuttua Jeesuksen elämään. Juudas kavalsi Jeesuksen varmaan samasta syystä, eli Jeesus oli kivampi ja fiksumpi sekä huomattavasti komeempi! Juudas siis päätti vaan hankkiutua eroon siitä. Tässä tapauksessa mein kakkukestit versus viimeinen ehtoollinen. Ei Jeesus ollu mikää ”pomo” vaikka keskellä eräässäkin taulussa istuu, vaan se oli se keskipiste, josta kaikki diggas. Jeppa sai naisia, sillä oli viinaa ja laulu raikas. Juudas oli ku mein tylsä paukapääpomo, se oli tylsä ja vietti illat himassa, ei juonu viinaa ja muijaki inisi ku banaanikärpänen tomaatissa! Hesuksella oli tosiaan muiduja ja miksei ois ollu, se muistutti kovasti rokkipoikaa, vaikka kaapu oliki hanurista. Sillä oli taito hallussa, se osas mitä vaan. Ku tuli fiilis, et pitää saada kembalot pystyyn, Mr J teki vådasta vinettoo. Ku daami tollasen illan jälkee paukahti paksuks, J vaan teki ”hokkuspokkus” ja ei oo enää mitää 9 kuun probleemaa. Samanlaisti J taiko käden kädettömälle ja isot pelivehkeet impotentille! Eli pakostaki se ois fiksannu samalla metodilla piiputtavan Fiatin tai hiukan vuotavan mikron. Ja naiset diggas. Tästä Juudas vittuuntuneena päätti vaihtaa Jeban elämän muutamaan kolikkoon. Samalla se teki melko paskat lehmänkaupat. Ja tässä päästään takas mun henkkoht elämään, mä osaan mitä vaan. Kyllä mä hiivat heitän koska vaan, ja juttu sen verran lentää että daamit suorastaa anelee päästä mun seuraan. Audienssipyyntöö tulee kato koko ajan. Tää honottava pomo taas on kätevä ku varreton vasara ja fiksu ku mukillinen räkää. Ja nyt se sitten halus päästä musta eroon, mansikkakakun hinnalla, saatana. Mutta tekipä huonon vaihtokaupan, mammat ku nostiki äläkän ja taatusti jatko lupaa lisää. Sielläpä tämä remonttikohteiden Jaakko Kolmonen sitten yksin koittaa esittää tädeille hauskaa, hyvällä epäonnistumisprosentilla! Simpsonien Nelsonin sanoin; ”HaaHaa”!

Se siitä, kello ku naksahti viis, mä olin saanu kamani kerättyä ja hilpasin viimistä kertaa vankilan ovesta ulos. Nyt teki mieli kylmää olusta, vaikka kantamuksia oliki riittämiin. Edisoniin menin vetää viimoset oluset ton duunin päätteeks. Suvi tuli taas seuraks, vaikka oliki matkalla jonnekki mopoileen! Maisteltiin siinä parit maltaat ja sitten Hesen ruissaria testaan. Eipä ollu sekää kummonen, joten vittuuntuneena kotiin vetään lonkkaa ja hengähtään. Yksi vaihe elämästä takana, ONNEKS!

Sunnuntai tuli ja menikin sitten äääääärettömän rennosti. Leffaa tuli kateltua jahka simmut sai ensin edes sen verran auki, ja tietty evästä oli tähän oloon saatava. Muuten en poistunu kyllä peiton alta, vaan odotin jännittyneenä tulevaa ja VIHOVIIMISTÄ maanantaita noissa kurahommissa! Jotenki tuntu, et orastava krapulaki huseeras hupussa. Äkkiä siis simmut kii ja odottaan mitä vika päivä tuo tullessaan.

Orastava kuivuus suussa ja tarkotus oli viettää tämä lauantai ylitöissä (kun kerran sellaseen lupa oli saatu). Joten kledjut niskaan ja työmaalle…siis heti, kun kottaraisen olin saanu potkittua ulos. Hiljasta taas oli mestoilla tälläki kertaa, pari ahkeraa (LUE: AHNETTA) sentään oli saapunut. Siinä sitten huhkiessa vielä viimisiä töitä (eli siivosin kovalevyä ja sähköpostia) eikä mikään edelleenkään ollut mun nappauslistalla. Siinä alko sitten kitalaki naksuun ja aloin harmitteleen, et miks vein sen rommilekan himaan jo. Työtoveri E oli päättäny muistaa mua läksiäislahjoilla näin, kun oli enää yks päivä jäljellä. Ja mitäs mitäs, lahjakassista löytyki viskipottu peltirasiassa. NAM! Lisänä oli vielä jo ex-duunia herjaava T-paita, joka oli tietty puettava heti. Ja eikun kuvia nappailemaan. Maistelin tossut tiskillä viskiä, päällä paita jossa luki ”jokainen ihminen on paremman työpaikan arvoinen” ja tietenki oli taustalle haettava erotiikkasivusto. Siinä se ylityö suju ku Ikeltä tekstaaminen, eli ei tuottanu edes tuskaa.

Tähän välin sanottava taas, että kyllä Ikee vietiin ku mätää kalaa ämpärissä. Kukaan ei edes yrittäny kyseenalastaa tätä akkaa, jonka naamaki oli ku tonnikalapitsa kahdella hernekeitolla. Toivottavasti se järkkää pimeessä niitä sen ”eroottisia” tanssiesityksiä. Meinaan, jos miehet näkee mitä sen pärstä oikeesti edustaa, saa koko lauman juokseen ulos ja drinksut jää siihen! Yhdessä jutussa Ike oli kyllä väärässä: Se kurppa EI TODELLAKAAN ole fiksu. Minne se ämmä mahto kännykkänsä unohtaa, niin että Hymyn toimittaja sai ne tekstarit kouraansa (nainen ku väittä, ettei hän oo antanu lupaa Hymylle julkasta mitään)? Vai onko kenties Hymyllä laite, jolla saa kaapattua ihmisten tekstarit?? Mä alan ainaki kirjottaa salakielellä, ettei taas kohta saa lukee jostain magazinestä, miten meikäläinen kyselee viherpeukalovinkkejä tekstarilla joltain simpsakalta simasuulta. Ja missä Kanervan viestissä oli muka jotain, jonka takia tää Eduskunnan veteraani ja ahkerin työntekijä sai fudut? Otetaanpa esimerkkejä:

”oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?” = Ike ajatteli lähestyvää eläkeikää ja oli kuullut baarissa tältä linssiludenauriilta, että hänellä on puutarhassa vako kunnossa ja kohta voi sinne jo porkkanan upottaa. Ike siis kaipaa vaan tekemistä eläkepäiville. Olen kuullut, että Iken seuraava viesti olisi menny jotenkin näin; ”Ai että vakohommiin olisi saumaa, pitääkin laittaa sitten kuokka kevätkuosiin. Kohta päästään siis kyntään vakoo niin, että nurmi pöllyy”! Samaiseen viestiin Ike oli vielä sisällyttänyt KURPAN sex appeal-siskoo koskien kyssärin: ”Entä, onko siskosi nurmi kuosissa, vai tuleeko Ike-setä leikkaamaan senkin?” Ike on tekijämies, eikä aio edes vapaallaan olla tekemättä mitään. Sitäpaitsi, kyllä miehen pitää päästä keväisin laittaan siementä vakoon, tai ei tulosta synny!!! Moon Iken puolla ja taatusti jos Ike tarvii apua nurmi/puutarhahommissa, niin mä jeesin! Mutta noiden kahden oksetuksen puutarhassa kuokkaani en heiluta, ne pilas hyvän miehen maineen!

Ainiin,. toinen viesti vielä: "Haluatko tehdä sitä jossain jännässä paikassa? Mikä se voisi olla?", Tällä Ike tarkotti tietty puutarhan hoitoo (voi se olla mitä vaan, mutta mä luulen puutarhaa)! Siis puutarhanhoito on jännää aina, koska siinä on pyrkimys päästä parhaaseen tulokseen. Esim kolumbiassa olis kiva duunailla puutarhaa, Siellä ku on erikoisia kasveja. Ja onnistuessa sitten voi Ahteen Jussin sanoin; ”kohta vedetään kokaa nokkaan!” Saharassa taas toi puutarhailu on vaikeeta, koska siellä on erittäin kuivaa. Ike varmaan saa puutarhan, ku puutarhan kukoistaan ja kostuun. Ohan Ikellä paalua ja kovan miehen maine!! Ja mitä rahalla ja maineella ei saa, sitä ei tarvita!! I wanna be like Ike!!

Asiaan, hetken aikaa heiluteltuani noita naruja töissä, päätin lähtee takas Chiliin. Safka mielessä siis, joskin paikan päällä sekin muuttu isoks janoks. Onneks lähistöllä liikuskeli eräski nätti (joskin Insinööri…korjataas, Diplomi-insinööri) neitonen, joka tuli sitten seuraks syömään. Siinä se hetki sitten kulu ja kotimatka kutsu taas kerran! Himaan hiukan rentoutuun, koska illalla oli tarkotus mennä Bremeriin moikkaan vanhaa kaveria. Olin sitten hetken myöhässä ja kunnian kukko laulo! En sitten viittiny kertoa myöhästymisen syytä; Nimittäin hovikuskille piti maksaa, ja mä tein sen kuopsuttamalla puutarhaa! No, eipäs sellasta kiukuttelua kauaa jatkunu, tasan sen verran ku selväpäisyyttäkin. Sain vielä perkele ison lonkerolasin eteeni, ilmaseks. Syykin selvis, se oli täyttä giniä, ja meni päähän ku metrinen halko! Siinä sitte iltaki vilahti varsin ripeesti ohi, tein Jannet ja hilpasin yödösällä kotiin näkee levottomia unia!

Perjantai se sitten juoponkin kalenterissa lopulta koittaa. Töissä tuli taas vaan vedettyä melko sivistyneesti lonkkaa, ja töihin saapuessa, oli mun pöydällä kiva ylläri. Siellä oli sellanen vihree korkee pahviloota, jonka sisällön kaikki alkossa kerran käyneet saatto arvata. Tätit oli päättäny muistaa yhden kivan asian. Nimittäin sen, että kohta ei enää kukaan vittuile niille töissä ja Jannesta päästään eroon ilman hautausurakoitsijaa ;)! Ikävä kyllä sisältö oli rommia, joka on mulle (vielä) varsin outo tuttavuus. Muuten töissä ei enää juuri kiinnostanu, sitä paitsi muonavahvuus oli taas kasvanu melkeen normaaliin meidän tiimissä. Eli taas vaan tennarit pöydälle ja hauskuutin tätejä. Päivän mittaan näitä ”Kokeneempia” työkavereita ilmesty pöydän viereen tippa linssissä ja jokaisella melkeen samat vuorosanat; ”Kai sä oo perunu sun irtisanomisen, älä nyt lähde täältä….”! Ja kaikki, jotka mut tuntee, tietää etten oo perumassa. Skorppari pitää sen minkä lupaa!

Illalla piti sitten kuitenki olla ihan kiltisti himassa ja maistella ulkolaisia appelsiineja. Kuten kaikki varmaa arvaa, näin ei käyny. Kutsu kävi istuksimaan, ja minähän menin. Ensin siinä oli joku neito ja otettiin ihan rauhallisesti. Olin pitkästä aikaa vielä Chilissä ja palvelu pelas. Heti ku tää leija asteli sisään, niin jo oli tuoppia tiskillä ja nachoja kylkiäisenä. Näin sen homman tuleekin toimia.
No, ehdittiin siinä tämän kauniimman osapuolen kanssa istua muutaman oluen verran, kun mukaan liitty Jani-kaveri. No sittenhän se maistelu alkoki jo vaihtua reilumpaan touhuun, saattopa asiaan vaikuttaa se, että tuoppia tuli pöytään kuin Ikeltä tekstaria!
Chilistä päätettii sitten vielä vaihtaa Konttorin puolle, vaikka alkoki väsy painaa ainaki toista luomee. Enpäs ehtiny ku yhden stoben ostaa ja sen siinä kottarainen seuranani litkin, Janilla oli funktiona riiata kottaraisia. Join tuon tuopin ja hilpastiin melko aikasella yödösällä kotiin neidon kera mun luo. Verbaaliakrobatia vaihtu tavalliseen sänkyvenyttelyyn ;D

Siinäpäs se työviikko sitten alko tiistailla, kuten pitäs jokaisella aina alkaa ;)! Olin ajoissa töissä ja kymmeneltä oliki sitten haastattelu melko mielenkiintoseen jobiin. Hiukan ihmetytti, että ennen ku sait edes päivää sanottua, niin jo sihteeri oli räpsimässä kuvaa. Mahtokohan ihan omaan galleriaansa laittaa, tai halus liittää mut Naamaraamattunsa sivuille. Samapa tuo mulle, kaikki täällä saa, mutta me komiat ensin! Mut saatiin sitten vielä tiistaina hyvin viehättävältä (kutsuttakoo häntä Korvaksi) taholta puhuttua tiistaikaljoille, ja mä olin heti valmis jo pelkästää työhaastiksen takia! En ollukkaa aikaan ollu keskellä viikkoo, ja varsinka hissukkatiistaina missää kaljotttelees. Houkutus oli siis syvä. Siinä sitten Kipparin tuoppiin rehvakkaasti, ja ainoina asiakkaina. Siitä tyylillä Skodaan ja muistaakseni oli pakko kävästä vielä ottamassa itsepanemat kaljat kittaamassa Skolessa. Siinä sitä huppu sitten heilukin jo sen verran, että taas oli asiaa hovikuskille. Onneks sai kyytiä himaan, tai ois saattanu jäädä keskiviikko näkemättä!

Aamulla sitten soitin tiimiläisille (pomolle en oo aikaan ilmotellu näistä asioista. Kristiina Braskin sanoin; ”Se ei kiiiiinnnosta mua…”) että myöhästyn. Eihän siellä paikalla pitäny ollakkaa ku yks tiimiläinen; valittaja-vali on kuntoutuksessa ja sikaoksennus ukkonsa kanssa jossain suklaamaassa. No, eikös mun kapulaan vastannu joku muu ja sanonu, ettei mein tiimissä ollu ketää…eli sou fucking what! Löntystin tällä mun, jo kaikille tutuks tulleella, motivaatiolla töihin ja nostin 48 numeroiset urheilutennarit lastulevylle. Siinä mammat sitten kävi tsekkaas mun ergonomisen työasennon ja mä huutelin perään levottomuuksia. En juuri jaksanu ainakaa tiistaina tai keskiviikkona evääni nostaa, puhelimeenki vastailin fonectan asiakaspalvelusta kaikille tutulla homohtavalla äänellä: ”mitä sullen”…

Keskiviikkona tytsit vielä ehdotti 3+1, joka ikävä kyllä tässä tapauksessa tarkotti Osuuskaupan ”myydään idiooteille samaa paskaa, kalliimpaan hintaan muka alennuksella” -sessioo. Ja mähän olin mukana ku kääpiö sirkuksessa! Siellä sitten kävin tiirailees hyviä pers…nettohintoja ja tuttuja naamoja. Tytyt tietty halus syömään ja pakkohan tätä showta oli mun kateltava vierestä, lapinkulta kourassa (2,90 S-etukortilla maanantaista torstaihin Shamissa)! En mä siellä vilinässä kauaa jaksanu, vaan läksin vielä katteleen, josko Ollilla olis ollu asiaa ja olihan sillä. Parin tuopin verran, siitä sitten kotiin ja melkeen pyjama päälle ja koisaan! Torstaina sitten taas jo perjantain kiilto silmissä, ja tuleva loma takaraivossa. Eli siis työtahti oli kovenemaan päin. Vielä kun sai yksin tiimissä istua, niin mikäs siinä oli lekotellssa. Pomojakaa ei näkyny mailla, eikä halmeilla, joten ei tarvinnu leukojakaan nakella. Toisilla sitä tuuli puhaltaa ja huulet liikkuu, mutta ku mä avaan mun leipämontun, sieltä tulee asiaa enemmän ku A-talkissa koko tuotantokaudella! Mutta minkä sitä mahtaa häikäsevälle persoonalleen, taisinpa torstaina jopa olla ajoissa himassa ja huppu pimeenä jo ennen kymmentä. Viimonen perjantai…sä oot seuraava!

Maanantai, joka ei vituta ollenkaan ;)! Nyt rauhallisesti availtiin silmiä ja chillailtiin. Eikä kanuunasta tai vapinasta tietookaa, vaikka tipaton katkes näinkin vauhdikkaasti. No, ehkä se maksa on taas entisellään, vaikken sitä eheyttävää maksalaatikkoo oo aikoihin pupeltanukkaa! Aamupalaa nokkaan ja kateltiin seuran kanssa näistä seitsemästä leffasta yhtä. Sitten se iskikin se mielihalu mennä ulos syömään jotain kunnon krapulasafkaa. Mieli veti sinne uuteen nepalilaiseen, jota ei nyt sitten kasattukkaan kun vaan reipas vuosi. No, vanha sanonta on parempi ku pussillinen uusia. Eli parempi myöhään kun ei millonkaan!

Sain eilisen kottaraisenki puhuttua safkaseuraks, ettei vallan mee soolonaposteluks! Se nepalilainenhan oli tietty täynnä, ku alko uutenavuonna, joten tuttu paikka veti puoleensa. Chilissä sai maittavan tortillan ja pakkohan se oli seuralaisen ja mun yhteisestä tahdosta ottaa vielä ne oluet/situkat! Tollasen pitkän, mutta maittavan lounaan jälkeen olinki valmis takas himaan, muutama leffa vielä odotti katsojaansa ja oli mentävä valmistautuu henkisesti tulevaan viimiseen viikkoon töissä. Himassa sitten suihkun kautta peiton alle ja leffaa pyöriin. Sen jälkeen uni hiipi jo sopivasti huppuun ja silti takaraivossa taas pyöri pelon tunne tulevasta sanktiosta. Kukaan ei juopottele 3-4 päivää ilman, että joku verottaa sua henkisesti. Arvatkaa vaan, että kiinnostiko; EI! Mä oisin kohta vapaa mies!
Tiistai,täältä tullaan!

Sunnuntai, joka siltä ei tuntunu. Tällaset pitkät lomat on rentoutusta hermoille ja piinaa kukkarolle, sekä maksalle. MUTTA, vittu kun on vaan kivvaaaaa! Aamupalan jälkeen hiukan tenkkapoo noiden tekemisten kanssa, mutta äkkikös kerberossi sellasen homman hoitaa. Pikkasen pyykkäilyä ja kaupunkiin! No sitä nyt taas on kuulijoiden vaikee arvata, notta miks ;)? Kaljalle tiätty. Sain yhden naaraksenkin pyydettyä seuraks, ettei mee ihan yksintissutteluun. Tosin istuinhan mä viihdyttämässä Porossa hiukan bartenderiä, ennen kuin tää loistokas seura salli itsensä saapua. Siinä sitten tuli kierrettyä Porot ja Rennot ja tappi (siis henkilökohtanen etappi), koettiin Shamissa. Päätettiin hakee kasa leffoja ja karkkia, ja lopettaa sellanen ylenpalttinen dokailu. Mä hain leffat ja kasan namia, ja mentiin mun luo tsekkaan tää ”tarkkaan harkittu” 777 leffasymbioosi.
Eka leffa oli kannen perusteella ihan menoleffa; Bad Guyz. Jo heti alkuteksteissä alko vituttaa leffan suomennos. Leffan alkuperänen nimi siis oli Collectors, MIKS VITUSSA TOLLANEN SUOMENNETAAN PÄIN HELVETTIÄ?!?!
No, ei siinä mitää…leffan juoni oli jotakuinki surkee, näyttelijätyö hanurista ja taustalla soi koko ajan (jopa puheen päällä) sellanen 80-luvun ”jumppavideosta” tuttu tökerö pilipalityöntömusa. Koko ajan odotin, että kohta ruutuun tulee luonnon villatakin omaava Ron Jeremy, joka tuuppaa jotain tauollakin itsekseen ähkivää pikkublondia! Mutta ei, vaikka sillä se leffa perkele ois parantunu ainaki n.80%! Se oli siis komediaa kerrakseen. Tollasen jälkeen ei voinu ku nukahtaa hymy huulilla ja pakeneva alkoholihuuru päässä. HUOMENNAKIN ON VAPAATA!!!!

”Ei itketä lauantaina, ei viitsitä murjottaa…..”, eikä siis nytkään. Heräsin suhteellisen ajoissa, kun kerran olin aikasin ”menny nukkuunkin”! Nyt teki sairaasti mieli mennä vetää aamupala keskustaan, sellanen kunnon kuppi kahvia ja hyvä sämpylä tai patonki. Päädyinpäs sitten niin paljon kehuttuun Cafe Braheen. Porukkaa oli ku Kaanaan häissä, Jeesus vaan puuttu. Ajattelin että tää on sitä hyvän tuotteen suosioo sitten. Otin kahvin ja ison häränfilepatongin. Pääsin pystypöytään ja otin ensimmäisen haukun. MITÄ VITTUA!!! Se maistu ihan laiskiaisen kuselle, ja oli kuiva ku kirjastontäti! Tästä schaipasta menin maksaa vittu femman. No, ajattelin että mun suussa maistu vielä eilinen päivä ja että ehkä uus biitti korjaa tilanteen. EI MUUTEN KORJANNU! Kamalaa jötikkkää siinä sitten maisteltiin itkunsekasin tuntein. Pakko se oli niellä koko tuote, ku kerran oli maksettu. Onneks oli kahvia jolla huuhdella tuollanen painajaisuni pois mielestä. En oikeen uskaltanu kattoo, että mitä siellä välissä oli. Erehdyttävästi se maistu siltä, miltä alokkaan kenkä haisee parin päivän metsäreisun jälkeen. Onneks tuskaa taas lievitti lähellä istuneen pariskunnan naispuolinen henkilö joka iski silmänsä muhun. Tää punapäinen afrodite piti mua omana adoniksenaan, vaikka olin törpötelly itteni kuohkeeseen kuntoon kahden päivän ajan. Ja muuten jatkoa oli luvassa. Nyt helvetin äkkiä johonki luottojuomalaan, huuhteleen tää kamala häränkiveksen maku pois suusta. Onneks Olli-setä on aina altis mun hyökkäyksille, ja viihdytti mua ”olohuoneessaan” parin stoben verran. Ton jälkeen oli vielä pakko käydä huuteleen Ediin huonoa saantikokemusta, siis leipätuotteen!

Tässä vaiheessahan kelli oliki sen verran, että oli aika siirtyä bussin tunnelmalla himaan ottaan päikät ja vetää uus minä päälle.
Iltasella piti mennä taas Bremeriin, kun niin tuli luvatuks, mutta myöhästyin siitä dösästä. Seuraava joka paikalle tuli Kim Jong Illiin ohjastamana, kulkee eri kautta. Nopee päättely ja se oli siinä. En oo aikaan käyny Blankossa, joten matka taittu sujuvasti sinne. Mikäs siellä hurmurin ollessa, ku sali on täynnä tiukkoja kissoja ja nyt ei puhuta mistää persilialaisrodusta, vaan ehdasta Suomimirristä! Siellä vissii käy usein isot tyttöporukat syömässä, eikä cityn jannuilla oo hajuakaa asiasta (koska oli melko naisvottoinen asiakaskunta, mitä nyt muutamaa KVR** edustajaa ja lantabaarin DeeJiitä lukuun ottamatta!). Mutta mä tiiän ja sinne siis tulee useempiki reisu heitettyä. Lisäks henkilökunta on mukavaa ja nättiä, siis ihan ku mulle tehty.

Kohta puhi piippas ja mua pyydettii toiseen EI-NIIN-MUN-KANTIS-mestaan, nimittäin Olkkuun. Ja sinnehän menin, kun uhkailtiin neljällä humalaisella kissaihmisellä. Porukkahan tossa ruokalassa on suurimmaks osaks suoraa kasarista ja loput muuten vaan tööt! Mutta eipä oo mulla vaikeuksia tulla erilaisten idioottien kanssa toimeen, joten olutta naamaan ja hiljaa nurkkaan istuun. No ei vaan, siihenhän iski heti näiden kissojen lisäks joku säälittävä ME-TARVITAAN-PIPARIA-instituutio. Kauhee vittuilu käyntiin, eikä taaskaan tullu käkeen. Mulla oli siis voittoputki hallussa. Siinä hetken maisteltua ja viihdyteltyä, päätin siirtyä tuttuun ja turvalliseen Ediin. Pikaoluset huiviin ja Bökeen veivaan LongTimeNoSee-meiningillä. Olihan siellä taas populaa, enkä ollu edes yhtää jurrissa. Kolmas päivä on aina taattu, ei se nouse, siis viina saati vehkeet! Uskalsipas yksi porilainen hullukin juttusille, mikä sinänsä oli ihme. Juteltiin niitä näitä, maisteltiin vodkaa karpalolla ja eksyttiin. Otin mittarin taas perseen alle ja matkan Vakken parantolaan, omaan punkkaan! Kyllä toi juominen on raskasta mutta, AH, niin kivaa!

** KettujenVapautusRintama