Lupaviidakko.fi

Lupaviidakko.fi kokoaa yhteen varoittavat esimerkit ja surullisen kuuluisat tarinat lupien, kieltojen sekä rajoitusten Suomesta. Asioita käsitellään niiden vaatimalla vakavuudella, huumoria kuitenkaan unohtamatta!

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on karenssi.

Pakollista vapaaehtoisuutta

Tositarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi

Se on kovaa työtä, kun hakee työtä. Lue Markon tarina siitä, kuinka luottamus työvoimapalveluihin mureni.

Kävin työvoimapoliittista kurssia, jonka aiheena oli ”Kuinka laadin erottuvan ansioluettelon ja työhakemuksen”, joka oli suunnattu akateemisille työttömille ja työttömyysuhan alaisille. Kurssi oli minulle jo viides vastaava laatuaan.

Kurssin infotilaisuudessa kurssista vastaava työvoimavirkailija kävi kertomassa opintososiaalisista etuuksista ja kurssin kulusta. Hän kertoi siinä yhteydessä kurssiin liittyvästä vapaaehtoisesta työharjoittelusta kaikkien noin 20 osallistujan kuullen ja yksi päällimmäisistä kysymyksistä kuului, tuleeko karenssia, jos ei suorita harjoittelua. Ei pitänyt tulla.

Oma tavoitteeni kurssilla oli edistää omaa elämääni lähtemällä EURES-työnhakumatkalle Saksaan kurssin jälkeen. Tämä asia kirjattiin työllistymissuunnitelmaan ja pidin siitä suullisen esityksen kurssitovereilleni. Olin suunnitellut tätä projektia kokonaisen vuoden ja siis paljon ennen tätä kurssia. Minulla oli projektissani paljon rahaa kiinni ja näin suuren vaivan sen eteen.

Pahaksi onneksi hain joitakin työharjoittelupaikkoja, jos sattuisin löytämään jotain sellaista, joka tukisi suunnitelmiani. Kyselin myös paikkaa eräästä julkishallinnon organisaatiosta, jossa olin työskennellyt aikaisemmin. Jotain alustavasti sovittiin. Peruin suunnitelman, koska alustava työnkuvani muuttui. Koska harjoittelujakson piti olla vapaaehtoinen, niin sillähän ei pitänyt olla mitään merkitystä.

Kurssivastaava kirjoitti minulle sähköpostia, jossa hän kirjoitti minulle että saan tästä syystä karenssia, koska olen ”kieltäytynyt työstä”. Puhelimessa hän kertoi lisäksi, että työvoimapoliittisten sääntöjen mukaan en voisi hakea toista paikkaa enkä näin ollen korjata tilannetta, vaikka uusi paikka olisi ollut järjestettävissä. Nöyrryin vielä ”neuvottelemaan” siitä paikasta, josta mukamas olin kieltäytynyt, kuten pyydettiin. Toista tilaisuutta ei järjestynyt. Puheterapeuttini lohdutti, että silloinhan se on yrityksen syy ja minä olin tehnyt osuuteni. Valitettavasti hän oli väärässä! Minusta tehtiin syyllinen käyttäen ilmaisua ”oma syy”. Jälkeenpäin selvisi, ettei kurssivastaavan mainitsemia sääntöjä ollut olemassakaan. Tähän hän puolustautui siten, ettei mukamas voinut todistaa hänen näin sanoneen.

Työvoimatoimiston sanaan ei siis voi luottaa. Työharjoittelu menee työllistymisen edelle ja byrokratia on tärkeämpi kuin edistää omaa projektia. Valitin asiastani useampaan eri paikkaan, mutta valitukset eivät edenneet, vaikka lain vaatima kirjallinen sopimus työharjoittelusta puuttui. Ei siis ollut olemassa sopimusta, ei perumista, ei kieltäytymistä eikä ”omaa syytä”. Mitä tästä opin? Työnhakija ei saa olla oma-aloitteinen ja aktiivinen, koska se on rangaistavaa!

– Marko

Jaa juttua ja kerro meille omista kokemuksistasi lupaviidakon Indiana Jonesina osoitteessa, koska se voi auttaa jotakuta: http://lupaviidakko.fi


“Harrastuksestani tipahti karenssi!”  11

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Soitat kitaraa – Olet siis ammattimuusikko! Eihän se ihan noinkaan mene. Mutta niin kuin seuraavasta tarinasta käy ilmi, kannattaa silti olla varovainen missä harrastuksistaan kertoo.

Valmistuin koulusta, ja kuten koulusta valmistumisen jälkeen yleensä tehdään, ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. TE-toimiston alkukartoituksessa minulta kyseltiin mitä tulevaisuudessa ajattelin tehdä ja jutustelimme sitten niitä näitä. Menin sitten sanomaan, että minulla oli päässäni idea eräästä käsikirjoituksesta, jonka haluaisin joskus vielä kirjoittaa. Ajattelin, että kirjoitusprojektille voisi jossain vaiheessa hakea apuarahoja ja yrittää ehkä saada jopa myydyksi.

Kun mainitsin kirjoittamisesta, TE-toimiston virkailija tarttui siihen ja alkoi kysellä lisää. Totesin, että mahdollisesti kirjoitan siis käsikirjoitusta, jonka voi mahdollisesti muuttaa myöhemmin rahaksi. Virkailija kysyi: ”Eli siis elätät itsesi, olet siis kirjailija?” Vastasin, että en ole. Kirjoitan ainoastaan mahdollisesti myyntikelpoista käsikirjoitusta. Virkailija kuitenkin tokaisi, että tämä muuttaa montakin asiaa ja että tulen toimeen omillani. Virkailijan mukaan olin vähän niin kuin yrittäjä ja kirjoitin elääkseni. Yritin vielä selittää, että ei se pidä paikkaansa, ja että enhän minä siitä nyt mitään rahaa saa, mutta toivon että joskus vielä saisin. Kyse on ennemmin harrastuksesta.

Virkailija intti vastaan toteamalla, etten ole oikeutettu saamaan työttömyyspäivärahaa, koska he katsovat että elätän itse itseni. Pyysin virkailijaa muuttamaan lausuntoa, koska kyse on vain harrastuksesta. Virkailija ei siihen tietenkään suostunut, koska oli juuri kirjoittanut lausunnon ja sanoi, että minulle tulee karenssi tästä toiminnasta. Pyysin muuttamaan lausuntoa, koska nyt se oli ymmärretty täysin väärin ja joudun suuriin ongelmiin sen vuoksi, että mainitsin virkailijalle harrastuksestani. Virkailija ei suostunut muuttamaan lausuntoaan ja kysyin, oliko tämä tapaaminen nyt tässä? Virkailija totesi, että oli ja voit hakea lausuntoon muutosta.

Karenssihan siitä minulle lävähti ja jouduin sitten hakemaan muutosta tähän TE-toimiston päätökseen. Kirjoitin muutoksenhakulomakkeeseen, että tämä on minulle HARRASTUS ja minulle ei siitä makseta. Muutoksen käsittelyyn meni useita kuukausia, mutta lopulta asia saatiin korjattua. Kuitenkin virkailijalla oli tuossa tilanteessa täysi mielivalta päättää tehdä minusta kirjailija joutumatta kuitenkaan todistamaan sitä mitenkään – missä kirjani on myynnissä, missä kustannussopimukseni on jne.

On se kumma, kun yrität tiskillä selittää ja pyytää korjausta lausuntoon, mutta sitä ei voida tehdä siinä paikanpäällä, vaan siihen täytyy hakea muutosta myöhemmin. Tilanne on vähän yhtä absurdi kuin jos aloittaisi harrastuksena kitaran soiton ja sattumien kautta päätyisi multimiljonäärimuusikoksi. Aika harvinaista toisin sanoen. Eihän harrastuksenaankaan kitaraa soittava ihminen ole automaattisesti ammattimuusikko.

Kuinka paljon tässä käytettiin ylimääräistä aikaa, vaivaa ja energiaa aivan turhaan?

- Haamukirjoittaja

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/