Lupaviidakko.fi

Lupaviidakko.fi kokoaa yhteen varoittavat esimerkit ja surullisen kuuluisat tarinat lupien, kieltojen sekä rajoitusten Suomesta. Asioita käsitellään niiden vaatimalla vakavuudella, huumoria kuitenkaan unohtamatta!

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kela.

Yritys hyvä – Kapuloita yrittäjäksi aikovan jokaiselle rattaalle

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Huhtikuun lopulla sain koulutustani vastaavan työpaikan, ja ainoa ehto työlle oli, että perustan toiminimen. Ajattelin sen olevan helppo nakki ja ryhdyin tuumasta toimeen…

Siispä ei muuta kuin toiminimi-yritystä perustamaan. Ensin piti soittaa TE-toimistoon ja kysellä miten hommat tulee hoitaa, koska olin heidän kirjoillaan työttömänä työnhakijana. ”Työkkäristä” kerrottiin, että minun kannattaa ottaa yhteyttä seutuni yrityspalvelupisteeseen. Yrityspalvelupisteet tarjoavat palveluita yritystoiminnan aloittamiseen liittyen sekä opastavat kaikenlaisissa yrittämiseen liittyvissä asioissa. Kuulosti hyvältä, joten varasin ajan asiantuntijalle.

Oli tiedossa, että terveydenhuollon ammattilaisia koskee monenlaiset säädökset, joten minulla oli melkonen pino kysymyksiä mukana. Olin pari tuntia juttelemassa ja sain lupakysymyksiini vastaukseksi, että kannattaa soitella ”Aluehallintovirastoon ja jonnekin”. Asiantuntijatason vastaus, olin mielissäni. Olin jo lähdössä, kun asiantuntija vielä vinkkasi, että minun kannattaa yrittää hakea starttirahaa. Istuin takaisin penkille ja asiantuntija kertoi miten starttirahaa anotaan. Sitä piti hakea ennen kuin toiminimen perustamisilmoitus jätetään. Selvä homma.

Soitin TE-toimiston starttiraha-asiantuntijalle, joka oli koko alueeni TE-toimiston johtaja. Muutaman ympäripyöreän vastauksen jälkeen kysyin, että kannattaako sitä starttirahaa nyt anoa vai ei, sillä en halunnut lähteä tekemään turhaa työtä. Johtaja kertoi, että ”Määrärahat on nyt loppu, mutta voithan sä laittaa hakemuksen, jos haluut.”

Hetkinen, elettiin huhtikuuta ja määrärahat oli loppu? Lämpenin siinä hetkellisesti, koska tuntui niin hullulta, että jo huhtikuussa rahat ovat finaalissa ja että loppuvuonna kenelläkään ei ole mahdollisuuksia saada starttirahaa. Johtaja totesi, että ”Hulluahan tämä onkin, minä kyllä yritän saada lisää määrärahoja, mutta tällä hetkellä meillä on vain ns. korvamerkittyä rahaa, ja sitäkin todella vähän.” Siis… Korvamerkittyä? Eli siis vain tietyille aloille ja tietyille ihmisille? ”Kyllä, juuri näin. Ei tämä ole kyllä yhtään kiva tilanne.” Ei voinut muuta kuin nauraa. Noh, se saatiin pois laskuista.

Toiminimen perustamisilmoitus laitettiin postiin ja PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) kaupparekisterimaksu maksettiin. Päivämäärä oli 4.5.2015. Seuraava askel oli soitto Aluehallintovirastoon. Sieltä kerrottiin, että jos minut on merkitty Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) Terhikki-palveluun (Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteri), niin voin aloittaa liiketoimintani heidän puolestaan heti kun muut yrittämiseen liittyvät asiat ovat kunnossa. Hyvä, starttiraha ja Aluehallintovirasto oli nyt selvitetty.

Seuraavaksi ilmoitin TE-toimistoon, että toiminimen perustamisilmoitus on nyt lähetetty ja kysyin, että miten seuraavaksi tulee edetä. Työnhaku kuulemma voitiin jättää vielä voimaan, jotta saisin vielä Kela:n maksamaa tukea siihen asti kun yritykseni on virallisesti toiminnassa. Virkailija kertoi, että kun toiminimi on virallisesti pystyssä, niin minun tulee ilmoittaa siitä heille uudestaan. Hyvä, nyt oli TE-toimistokin selvitetty. Ilmoitin myös Kela:lle missä mennään, ja he kertoivat, että he odottavat TE-toimiston lausuntoa koska he maksavat sen perusteella tukia. Eli Kelakin oli hoidettu.

Jäin odottelemaan virallisia papereita ja hoidin aikani kuluksi potilasvakuutuksen yritystunnukselleni. Kesti reilun viikon, kunnes paperit vihdoin tulivat. Minun piti vaihtaa vielä yritykseni nimi, koska se muistutti liikaa toista jo olemassaolevaa yritystä. Lähetin paperit uudelleen. Kesti pari viikkoa, kunnes vihdoin yritykseni oli merkitty kaupparekisteriin. Päivämäärä oli 26.5.2015. Toiminta sai alkaa, paitsi että…

Verottajalta tuli selvityspyyntö, jossa kysyttiin miksi minun ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa. Lisäksi pyydettiin toimittamaan kopio sekä Valviran rekisteristä että Aluehallintoviraston rekisteristä. Ensin soitin verottajalle ja tiedustelin moniko terveydenhuollon ammattilainen (joka siis harjoittaa terveydenhuoltoalan ammattiaan) maksaa suomessa arvonlisäveroa, johon sain vastauksen ”Öö… Ei kai yksikään.” Kysyin sen jälkeen, että minkä takia minun sitten pitäisi maksaa. Vastaus oli ”Ei kai minkään takia..?” Kysyin, että miksi helvetissä te sitten edes kyselette syytä sille. Vastaus oli ”… No kun meillä nyt on vaan tällainen käytäntö.” Hyvä käytäntö, se riittää minulle. Tämän kysymyksen sai sitten pienen märinän jälkeen sivuuttaa.

Seuraavaksi ihmettelin, että mikäs ihme se lapussa mainittu Aluehallintoviraston rekisteriote on. Olin kuitenkin jo kerran soittanut kyseiseen virastoon ja siellä oli todettu, etten tarvitse muuta kuin Valviran luvan. Väärin. Tarvitsin kuulemma Aluehallintovirastosta todistuksen, että mut on merkitty itsenäisenä terveydenhuollon ammattihenkilönä yksityisten palvelunantajien rekisteriin. No niin, siispä uusi soitto Aluehallintovirastoon.

Aluehallintovirastosta kerrottiin, että kyllä, mun pitää maksaa rekisterimaksu, eikä siis pelkkä Valviran todistus riitä ”Vaikka nämä rekisterit nyt ovatkin vähän päällekäiset ja ristiriitaiset, mutta näillä mennään.” Hieno homma, että ensimmäisellä soitolla tämä ei selvinnyt. Aluehallintovirastosta kerrottiin, että heillä ei välttämättä kaikki työntekijät tiedä näitä asioita kovinkaan hyvin. Se on mielestäni erinomaista, sillä kyllä puuhastelijoita saa ja pitää olla joka virastoissa ettei mikään olisi liian yksinkertaista. Maksoin 200€ siitä, että minut merkataan rekisteriin, joka on periaatteessa sama rekisteri kuin mistä olen jo maksanut joskus koulusta valmistuttuani. Ja mikä parasta – kun firma jossa työskentelen muuttaa elokuussa eri osoitteeseen saan maksaa 120€ siitä, että se uusi osoite lisätään tietoihini. Maistuu. Onnekseni minulla oli mukava virkailija linjan toisessa päässä joka ehdotti, että voin tehdä rekisteröitymisen vasta muuton jälkeen, koska eihän ole järkevää maksaa nyt 320€, kun kyseessä on niin lyhyt aika vanhoissa toimitiloissa. Siispä soitto Verotoimistoon, jos vaikka tämä järjestely sopisi heillekin.

No ei kyllä ihan sopinut. Jos en maksa rekisteröintimaksua, en saa tehdä työtäni ilman arvonlisäveroa, mikä taas tarkoittaa sitä, että asiakkaat maksaisivat mun palveluista aika paljon enemmän kuin työkavereideni palveluista. Toisin sanoen, minulla ei olisi asiakkaita. Eli rekisterimaksu maksuun.

Sitten Kela lähestyi taas kirjeellä. Koska olin aloittanut yritystoiminnan 4.5.2015 (lue: lähettänyt perustamisilmoituksen), niin en ole oikeutettu saamaan ollenkaan tukea toukokuulta. Selvitin heille, että en ole tienannut yritykselläni euroakaan, koska se olisi laitonta niin kauan kunnes saan kaikki tarvittavat luvat kuntoon ja nimeni kaikkiin päällekkäisiin rekistereihin. Käsittelyajoista riippuen pääsisin aloittamaan yritystoiminnan vasta joskus kesäkuun lopulla. Kelaa se ei kiinnostanut. Kun minulla oli yritys, niin minulla täytyi olla myös rahaa – vähintäänkin starttirahaa. Niinpä niin, olisi hienoa jos sitä saisi. Selvitin heille, että olen nyt kuukauden taistellut sen eteen, että saisin työllistää itseni ja harjoittaa ammattia johon olen kouluttautunut. Minua kiitetään siitä eväämällä kaikki tuet, jopa siltä ajalta kun en ole edes saanut lain mukaan harjoittaa liiketoimintaa. Kela tuumasi, että ”Itsepähän olet päättänyt perustaa yrityksen.” Totta, niinhän minä olen. Ei saatana.

Nyt istun sohvalla kalja ja pankkitunnukset kädessä ja odottelen, et mitäs viuluja seuraavaksi pääsee makselemaan.

- Nimetön

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/ Vaikuta, kerro meille omat kokemuksesi!


Kela tulkitsi meidät ruokakunnaksi – menetimme asumistuet  2

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Se on tietenkin ymmärrettävää, että kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä voidaan Kelan päätösten mukaan asettaa samaksi ruokakunnaksi. Annettu päätös aiheutti sen, että nämä kämppikset olivat nyt saman taloudellisen varakkuuden varassa. Ongelmaksi muodostui yksi ainoa lause.

Elettiin talvea 2013, kun muutin hetkeä aikaisemmin tutustumani ihmisen kanssa yhteen saman katon alle. Olimme valmistuneet ammattikorkeakoulusta ja hän halusi muuttaa minun kanssa samaan kaupunkiin. Etsimme yhteistä asuntoa pitkään, kunnes viimein meille tarjottiin yksityiseltä kolmiota. Vuokra oli korkea, mutta päätimme selvitä sen maksamisesta. Teimme vuokrasopimukset, kummallekkin omat. Vuokranantaja oli kokenut vuokrasopimusten tekijä, joten ajattelimme, että selviäisimme ilman ongelmia. Kunnes asumistukihakemukset tulivat takaisin.

Vain toinen meistä tulisi saamaan asumistukea, koska olemme nyt ruokakunta yhteisillä tuloilla. Päätöksestä johtuen toinen meistä tulisi elättämään toisen, koska tulot ovat nyt yhteisiä ja asumistuki määräytyy saatujen tulojen mukaan. Vuokra oli reilut 800 euroa ja tukea saimme yhteensä alle 100 euroa. Tukea laski meidän molempien satunnaiset keikkatyöt. Päätöksen tultua otimme yhteyttä Kelaan sähköpostitse sekä puhelimitse. Minkäänlaista apua ei saatu kummastakaan paikasta. Lopputulos oli selvä, asutte yhdessä, olette samaa ruokakuntaa. Kuitenkaan tässä vaiheessa, kukaan ei suostunut selvittämään meille miten samaan ruokakuntaan kuuluu ja miten siitä pääsee eroon.

Useiden turhien selvityspyyntöjen jälkeen päädyimme Kelan toimistolle. Ääntä korottamalla saimme ajan ja pääsimme selvittämään asiaa mukavan Kelan virkailijan kanssa. Hän kertoi suoraan, että hänen lapsellaan on ollut samat ongelmat ja asia tulisi ratkaista seuraavalla tavalla. Vuokrasopimuksessa oli yksi väärä lause “ Vuokralainen 1 on vuokralaisen 2 kanssa yhteisvastuussa vuokrasta”. Tämä lause teki meistä samassa ruokakunnassa asuvia. Soitimme vuokranantajalle, joka otti tämän lauseen pois ja laitoimme uudet hakemukset menemään Kelalle. Noin kuukautta myöhemmin saimme omat asumistuet.

Vaikka kirjoitukseni onkin näin lyhyt, niin tämä koko selvitysvaihe kesti noin 5 kuukautta. Asumistuet olivat katkolla koko ajan. Minä jouduin lainaamaan perheeltäni ja ystäviltäni yli 1000 euroa rahaa, joista osan olen edelleen velkaa. Kämppikseni lainasi myös omalta perheeltään satoja euroja rahaa. Hakemusten käsittelyssä tehtiin useita virheitä. Pahin virhe mielestäni oli, kun kämppikselle laitettiin asiakirjoja koskien minun henkilökohtaisia asioita. Jopa jotkut minua koskevat välipäätökset annettiin vain kämppikselle, mutta ei minulle. Minua koskevat päätökset sain vain, jos pyysin ne kirjallisesti jälkikäteen.

Mitään ongelmia ei olisi tullut, jos meistä toinen tai molemmat olisi ollu vielä opiskelijan statuksella. Yleinen asumistuki mahdollistaa sen, että kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä voivat joutua samaan ruokakuntaan. Ongelma muodostuu kuitenkin siinä, että hyvin harva vuokranantaja tekee vuokrasopimuksia ilman yhteisvastuu lausetta. Sillä pidetään huolta, että vuokranantaja saa aina vuokransa. Yhteisvastuulauseke opiskelijan vuokrasopimuksessa, ei vaikuta mitenkään Kelan myöntämään asumistukeen. Mielestäni ei ole tasa-arvoista, että kahden työttömän henkilön yhteisasuminen tehdään näin vaikeaksi. Ilmeisesti olisi parempi, että kaksi vähävaraista ihmistä asuisi erikseen eikä yhdessä.

Eniten kuitenkin harmittaa se, että kukaan ei vaivautunut kertomaan meille heti alussa mistä on kysymys. Asian käsittelyssä kului turhaan meidän kaikkien aikaa.

– Asuntovelka ilman asuntoa

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/


”Montas eläintä sulla on?”  1

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Kun elämäsi eläimistä kasvaakin yht’äkkiä farmi.

Jäin työttömäksi muutama vuosi sitten, kaikki hoitui alkuun ihan normaalisti Kelan ja työkkärin kanssa, molempiin selvitykset ja työnhaku rullaamaan. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta, no kyllä, todellakin kuulostaa.

Muutaman kuukauden jälkeen kun olin saanut tukia, sainkin yhtäkkiä ilmoituksen että tukeni laskevat huomattavasti ja loppusummaksi jäisi huikeat 60€. Syynä tähän oli se, että omistin Kelan mukaan maatilan, karjaa sekä metsäpalstan. Ensireaktioni taisi olla aika sanatarkasti ”Mitähän v… nyt taas”. Alkoi pitkällinen puhelinrumba, jonka aikana en saanut mitään selville, en sitä, mistä moiset tiedot olivat tulleet, saati sitä, että missä tämä omistamani farmi ja sen eläimet ja muut sijaitsevat. Olen ikäni asunut kaupungissa, eikä perheelläni ole koskaan ollut maatilaa, lehmiä, eikä muutakaan. Paitsi koiria ja kaneja. Isäni omistaa metsää pienen palan, mutta minä en liity siihen millään tavalla.

Lähdin sitten virastokierrokselle selvittämään asiaa ja sain noin 40 sivua täytettävää, siinä niitä täyttäessäni mietin että voiko tämä enää pahentua tästä. No ilmeisesti voi. Palautettuani paperit, minulle ilmoitettiin, etten voi itse aikuisena ihmisenä (silloin 26 v.) tehdä tätä selvitystä tai sen osaa, vaan minun piti pyytää vanhempiani selvittämään se puolestani. Tässä vaiheessa alkoi kiehua enemmän kuin oli luvallista.

Laitoin sitten 60 vuotiaan äitini asioimaan Kelaan. Sieltä hänelle kerrottiin, että hän ei voi tehdä asiaan oikaisua, vaan minun pitäisi tulla paikalle itse. Kelan vierailuni ja 40 sivuisen selvityksen jälkeen asia vain katosi, en koskaan saanut selvitystä mistä tuo maatila ja sen eläimet sekä omistamani hillitön metsäpala olivat tietoihini ilmestyneet.

- Nimetön

Jaa kokemus, kerro tarinasi: https://lupaviidakko.fi/