Lupaviidakko.fi

Lupaviidakko.fi kokoaa yhteen varoittavat esimerkit ja surullisen kuuluisat tarinat lupien, kieltojen sekä rajoitusten Suomesta. Asioita käsitellään niiden vaatimalla vakavuudella, huumoria kuitenkaan unohtamatta!

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on vero.

#pizzagate  1

Mistä Pizzagatessa on kysymys?

(Taustaa: Suomen Poliisin harmaan talouden vastainen kampanja startattiin pizzerioihin kohdistuneilla epäilyillä. Kansalaisia kehoitettiin tarkkailemaan ravintolayrittäjiä, jotka tarjoavat alle kuuden euron pizzoja. Pelinavaus oli melkoisen epäonnistunut, sillä valtaosa suomalaisista koki, että harmaan talouden “suurimmat pelaajat” ovat jossain aivan muualla.)

Molemmat vanhempani ovat olleet ravintola-alan yrittäjiä. Vaikka he eivät koskaan olleet ”pitsanpyörittäjiä”, uskon että ymmärrän tilanteesta jotain.

Asia on vaikea ymmärtää ay-liikkeen ja sääntösuomen näkökulmasta, sillä moni maahanmuuttajan pitseria on yhteisökeskeisestä kulttuurista tulevan yrittäjäperheen tai sen edustajan omistama.

Toisin kuin suomalaiset keskimäärin, jotka ovat yksilökeskeisestä kulttuurista, yhteisökeskeisessä kultuurissa perheen ja suvun tehtävänä on tukea toisiaan kaikella mahdollisella tavalla. Tämä tarkoittaa, että koko mamuperheen ja suvun jäsenten odotetaan osallistuvan perheyrityksen tukemiseen, eikä yhteisen elinkeinon edistämisestä lasketa työtunteja tai makseta kiinteitä palkkoja perheenjäsenille.

Vanhempani tekivät aikoinaan 16 -tuntisia työpäiviä

Ja he tekivät ne ilman työaikalakia, koska sitä on pienyrittäminen.
Prosessin vaiheet tehtiin alussa itse; valmstelut, ruoanvalmistus, tarjoilu, tiskaus, siivous, hankinnat, jne. Myös minä olen siellä kuorinut perunoita, imuroinut, tarjoillut ja tiskannut, enkä ole siitä liiton mukaista tuntityökorvausta saanut, sillä se oli perheen elannon turvaamista eikä työtä.

Kotona syötiin sitä, mitä jäi yli ravintolasta. Ei ollut mitään hiihtolomia, syyslomia tai joululomia, koska sIlloin tehtiin töitä tai inventaarioita tai suursiivouksia. Kaikki pakolliset verot maksettiin ja kun yritys menestyi, palkattiin myös perheen ulkopuolisia työntekijöitä. Nyt vanhempani ovet jääneet eläkkeelle lähes neljänkymmenen yrittäjävuoden jälkeen.

Mistä ravintolabisnes on tehty?

Useimmat ravintola-alan yrittäjät ymmärtävät, ettei Suomessa ravintolaa kannata perustaa ellei ole a) iso määrä asiakaspaikkoja b) alkoholin myyntilupaa c) hyvää sijaintia d) tarjottavana jotain mitä ei muualta saa, e) useampaa yksikköä jotta voi neuvotella ostoalennukset tai f) elleivät yrittäjät ole valmiita tekemään paljon työtä ilman kiinteää palkkaa.

Iltaravintoloissa kate tehdään alkoholimynnillä eikä suinkaan ruoan valmistuksella. Lounaan kannattavuus on Suomessa erittäin heikko, ellei ole yli 40 asiakaspaikkaa ja/tai esim. buffa, jolloin henkilöstökulut ovat pienemmät.
Kate pelataan itse asiassa ostoilla, eli mistä saat raaka-aineet edullisesti.
Siksi harva ravintola-alan pienyritys on pelkästään lounaalla auki. Tähän liittyy myös suoraan yksiköiden ja asiakaspaikkojen määrä, työvoimakustannukset sekä siis raaka-aineet joista ruoka tehdään.

Turkkilainen pitsa/kebab-ravintoloitsija joka omistaa 2-3 ravintolaa ei pysty kilpailemaan isojen ketjuravintoloiden kanssa, paitsi jos hänellä on mahdollisuus maahantuoda kuivat raaka-aineet itse esim. Turkista, ja ellei yrittäjä sekä yrittäjän perhe suostu tekemään pitkiä työpäiviä ilman kiinteää korvausta.

On suuri vääryys, että poliisi ja verottaja käytännössä syyttävät maahanmuuttajayrittäjiä vilpistä.

Eli heitä, jotka eivät saa taustansa, koulutuksensa tai kielitaitonsa takia työtä suomalaisista yrityksistä, ja ovat siksi pakotettuja joko yrittämään tai olemaan kortistossa. Näitä ihmisiä, jotka tekevät korkealla työmoraalilla 12-16 tuntisia työpäiviä tässä taloustilanteessa, syyllistetään taustansa takia Mara ry:n ”laskelmien” pohjalta ja vieläpä viranomaisten toimesta.

Mara ry:llä ei ole alan pienyrittäjien intressit mielessään, koska sen jäsenistössä valtaa käyttävät suuret yritykset, joiden intresseissä ei tietenkään ole hintakilpailu pienyrittäjä Mehmetin kanssa.

Soitin keväällä Mara ry:hyn ja kysyin onko heillä tietoa kuinka moni ravintola-alan yrittäjä tai työntekijä Suomessa on maahanmuuttaja. Vastaus oli etteivät he tiedä eivätkä ole tälläistä tietoa hankkineet.

Ruotsissa asia nähdään toisin

Soitin Visitaan (Ruotsissa vastaava) josta kerrottiin, että siellä ulkomailla syntyneiden työntekijöiden ja yrittäjien (eli mamujen) osuus HoReCa-alalla (HoReCa = Hotel Restaurant Catering) on 58% kaikista. He ovat innoissaan asiasta sillä työskentely on yhteiskuntaan integroitumisen edellytys ja tämä on loistava kanava siihen. Esim. Södertäljen alueella Ruotsin ulkopuolella syntyneiden osuus alan työvoimasta ja yrittäjistä nousee yli 90%.

HoReCa-ala on murroksessa

Se on Suomessa samanlaisessa murroksessa, kuin se aikoinaan oli Ruotsissakin. Maahanmuuttajien kasvava osuus myös tarkoittaa paikaillisille tukku-toimijoille, ravintolaketjuille ja elintarviketeollisuudelle kilpailua, sillä Mehmet voi tilata riisinsä kebab-ravintolaansa suoraan Ahmdedilta Turkista, ja saada tällöin hinta-edun ostoista.

Laki täytyy olla kaikille sama, ja sitä pitää ylläpitää ja väärinkäytöksistä rangaista, mutta jos yhtä ryhmää ratsataan taustansa takia, se on rakenteellista rasismia.

Pari kysymystä, joita kannattaa miettiä on:
– Miksi poliisi ja verottaja pyytävät ilmiantoja, vaikka heillä on kaikkien suomalaisten yritysten vero- ja tilintarkastustiedot tiedossa?
– Kenen intresseissä on, ettei pitsan hinta tipu liian alas?
– Voisiko nämä yhteiskunnan resurssit käyttää paremmin esim. veroja välttelevien suuryritysten tutkimiseen?


– www.kulttuurialy.fi

(Julkaistu kirjoittajan luvalla, juttua muokattu lupaviidakko-sivustolle sopivaksi.) Kerro omista kokemuksistasi lupaviidakossa nimeltään Suomi osoitteessa: http://lupaviidakko.fi


Vaikea, vaikeampi, Suomen Tulli  1

(Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi)

Kun nyt on nämä norminpurkutalkoot, niin kerronpa yhden paikan, josta voisi mielestäni aloittaa: Suomen Tulli. Kerronpa myös, miksi olen sitä mieltä.

Sain tässä taannoin Tullilta lapun, jossa kerrottiin, että olen saanut paketin Sveitsistä ja että kaikista EU:n ulkopuolelta tulleista lähetyksistä pitää maksaa vero, jos niiden arvo ylittää 22 euroa. Lapussa oli myös maininta, että jos olen sitä mieltä, että veroa ei pidä maksaa, voisin soittaa numeroon xxx xxx xxxx.

Mitä tekee kansalainen? No, en tiennyt lähetyksen arvoa, koska kyseessä oli paketti, joka oli lähetetty minulle pyytämättä ja tilaamatta, joten oletin automaattisesti, että verot on maksettava. Niinpä ajoin Tampereen Sarankulmaan Tullin toimipisteeseen (45 km suuntaansa) tekemään tulliselvitystä, niin kuin lapussa käskettiin.

Tullissa oli töissä pleksiseinien takana kolme virkailijaa – salissa ei ollut yhtään asiakasta. Koska kukaan virkailijoista ei reagoinut mitenkään sisääntullessani, otin vuoronumeron ja jäin hiirenhiljaiseen saliin odottamaan vuoroani (!). Kun summeri soi, astelin tiskille, ojensin saamani kirjeen virkailijalle ja sanoin tulleeni tekemään tulliselvityksen.
Virkailija: Minkä arvoinen tämä lähetys on?
Minä: En tiedä, se on lahja.
V: No sinun täytyy selvittää lähetyksen arvo.
M: Miksi? Sehän lukee siinä paketin päällä olevassa pakettikortissa, jonka lähettäjä on täyttänyt.
V: Mutta ei se paketti täällä ole, se on Vantaalla.
M: Okei, no voitteko te soittaa sinne Vantaalle ja kysyä sitä?
V: Eihän se meidän paketti ole, se on sinun paketti, joten sinun pitää selvittää se.
M: Mutta kun se lukee siinä pakettikortissa!
V: Mutta kun ei se paketti ole täällä!!
M: Siis olenko mä ymmärtänyt oikein? Te otatte haltuunne mulle lähetetyn paketin ja sitten mun pitää selvittää teille sen paketin arvo, vaikka te tiedätte sen jo? Eihän tässä ole mitään järkeä?!
V: Mistä me se tiedetään, onko se pakettikorttiin merkitty arvo oikeasti sen paketin arvo.
M: No miksi te sitten kuvittelette, että se paketin lähettäjä kertois mulle sen todellisen arvon?? Kai teillä nyt on joku käsitys sen paketin arvosta, kun mä kerta olen saanut tällaisen kirjeen? Ette kai Tulli muuten olis sitä pakettia ottanut, jos se olis joku alle 22 euron arvoinen lähetys.
V: No itse asiassa lahjoissa se raja on 45 euroa.
M: Aha. No miksei sitä lue tässä lapussa? Ja miksi asiakkaan pitää tehdä teidän työt?
V: No näin se nyt vain menee. Me tehdään vain sitä työtä, joka meille on määrätty.
M: No mistä teille sitten oikein maksetaan, jos asiakkaan tarvitsee tehdä teidän työt teidän puolesta??
V: Sun täytyy ottaa yhteyttä sun omaan kansanedustajaan ja kysyä siltä.

Tässä vaiheessa mä soitin puhelun paketin lähettäjälle – ei vastausta.
Pienen ulkoilutauon jälkeen palasin takaisin, otin vuoronumeron, odotin vuoroani(!) ja pääsin summerin soidessa takaisin samalle virkailijalle.
M: Sen paketin arvo on 2 euroa.
V: 2 euroa??!?!?!
M: Juu.
V: No sitten sun pitää soittaa tähän lapussa mainittuun numeroon. Kun tässä sanotaan, että jos ei tarvii maksaa veroa, niin soittakaa tähän.
M: No ettekö te voi merkitä sitä arvoa johonkin?
V: Edelleenkään se ei ole meidän paketti. Se on sun paketti, joten se on sun velvollisuus.
M: Tässä lapussa lukee, että tulliselvityksen voi tehdä joko netissä tai Tullin toimipisteessä. Mä oon nyt tässä.
V: Niin mutta kun sen arvo on alle sen 45 euroa niin tulliselvitystä ei tarvii tehdä, vaan sun täytyy soittaa tähän numeroon.
M: Siis te ette voi tässä merkitä sitä?? Tai te ette voi soittaa tähän numeroon ja kertoa sitä arvoa?
V: Ei. Ei se ole meidän tehtävä.

Astelin ulos Tullista erinäisten Neuvostoliittoon viittaavien manausten saattelemana. Autosta soitin sitten lapussa mainittuun numeroon.
”Pimpelipom-meillä on ruuhkaa-voit jättää soittopyynnön-pimpelipom…” Kaikilla kotimaisilla. Jätin soittopyynnön.
Hetken päästä tulee puhelu.
Puhelinnainen: Tullista hei. Olit jättänyt soittopyynnön.
Minä (ilahtuneena): Juu! Kun mulle on tullut tällainen lähetys, joka on lahja ja jonka arvo on alle 45 euroa, niin voitteko te lähettää sen mulle?
P: Joo. Sun täytyy lähettää sähköpostia tonne lentoposti@tulli.fi -osoitteeseen ja pyytää niitä vapauttamaan se lähetys postin kuljetettavaksi.
M: A-N-T-E-E-K-S??!??!?!
P: Niin, laita sähköpostia tonne lentopostiät….
M: Mä oon nyt autossa eikä mulla ole tässä mahdollisuutta lähetellä mitään sähköpostia. Sitäpaitsi tässä lapussa sanotaan, että pitää soittaa tähän numeroon.
P: Joo mutta sun täytyy lähettää se sähköposti.
M: Etkö sä ole Tullissa töissä?
P: Juu.
M: No etkö sä voi sinne teidän järjestelmään jotenkin merkata, että sen lähetyksen voi vapauttaa, kun kuitenkin samassa lafkassa oot töissä?
P: En voi, kun mä vaan annan ohjeita.
Löin luurin kiinni ja huusin.

No. Mä sain sen sähköpostin lähetettyä, sain vastauksen suht nopeasti ja paketti tuli paikalliseen Saleen, koska meillä ei ole Postia (ajoin 15 km suuntaansa hakemaan sen), ja sain syntymäpäivälahjani.

Mun kysymys Sipilälle tai who-ever kuuluu: Miksei siinä lapussa, joka mulle lähetettiin, voitu kertoa alunperinkin, että
a) lahjan saajan velvollisuus on selvittää saamansa lahjan arvo. Jos se on alle 45 euroa, niin
b) lahjan saajan velvollisuus on laittaa sähköpostia osoitteeseen lentoposti@tulli.fi ja pyytää niitä vapauttamaan lähetys Postin kuljetettavaksi.

Ja:
c) miten ihmeessä on mahdollista, että meillä on varaa pitää Tullissa töissä ihmisiä, joiden tehtävä on vain ANTAA OHJEITA?? Miten niin muka kumpikaan niistä ihmisistä, niistä TULLIN TYÖNTEKIJÖISTÄ, joiden kanssa asioin, ei olisi voinut merkata sinne johonkin niiden systeemeihin, että tän paketin voi lähettää vastaanottajalle??

Niin että kyllä tuli tarpeeseen se värityskirja.

- Pilkunviilaaja

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/