Lupaviidakko.fi

Tositarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi

Se on kovaa työtä, kun hakee työtä. Lue Markon tarina siitä, kuinka luottamus työvoimapalveluihin mureni.

Kävin työvoimapoliittista kurssia, jonka aiheena oli ”Kuinka laadin erottuvan ansioluettelon ja työhakemuksen”, joka oli suunnattu akateemisille työttömille ja työttömyysuhan alaisille. Kurssi oli minulle jo viides vastaava laatuaan.

Kurssin infotilaisuudessa kurssista vastaava työvoimavirkailija kävi kertomassa opintososiaalisista etuuksista ja kurssin kulusta. Hän kertoi siinä yhteydessä kurssiin liittyvästä vapaaehtoisesta työharjoittelusta kaikkien noin 20 osallistujan kuullen ja yksi päällimmäisistä kysymyksistä kuului, tuleeko karenssia, jos ei suorita harjoittelua. Ei pitänyt tulla.

Oma tavoitteeni kurssilla oli edistää omaa elämääni lähtemällä EURES-työnhakumatkalle Saksaan kurssin jälkeen. Tämä asia kirjattiin työllistymissuunnitelmaan ja pidin siitä suullisen esityksen kurssitovereilleni. Olin suunnitellut tätä projektia kokonaisen vuoden ja siis paljon ennen tätä kurssia. Minulla oli projektissani paljon rahaa kiinni ja näin suuren vaivan sen eteen.

Pahaksi onneksi hain joitakin työharjoittelupaikkoja, jos sattuisin löytämään jotain sellaista, joka tukisi suunnitelmiani. Kyselin myös paikkaa eräästä julkishallinnon organisaatiosta, jossa olin työskennellyt aikaisemmin. Jotain alustavasti sovittiin. Peruin suunnitelman, koska alustava työnkuvani muuttui. Koska harjoittelujakson piti olla vapaaehtoinen, niin sillähän ei pitänyt olla mitään merkitystä.

Kurssivastaava kirjoitti minulle sähköpostia, jossa hän kirjoitti minulle että saan tästä syystä karenssia, koska olen ”kieltäytynyt työstä”. Puhelimessa hän kertoi lisäksi, että työvoimapoliittisten sääntöjen mukaan en voisi hakea toista paikkaa enkä näin ollen korjata tilannetta, vaikka uusi paikka olisi ollut järjestettävissä. Nöyrryin vielä ”neuvottelemaan” siitä paikasta, josta mukamas olin kieltäytynyt, kuten pyydettiin. Toista tilaisuutta ei järjestynyt. Puheterapeuttini lohdutti, että silloinhan se on yrityksen syy ja minä olin tehnyt osuuteni. Valitettavasti hän oli väärässä! Minusta tehtiin syyllinen käyttäen ilmaisua ”oma syy”. Jälkeenpäin selvisi, ettei kurssivastaavan mainitsemia sääntöjä ollut olemassakaan. Tähän hän puolustautui siten, ettei mukamas voinut todistaa hänen näin sanoneen.

Työvoimatoimiston sanaan ei siis voi luottaa. Työharjoittelu menee työllistymisen edelle ja byrokratia on tärkeämpi kuin edistää omaa projektia. Valitin asiastani useampaan eri paikkaan, mutta valitukset eivät edenneet, vaikka lain vaatima kirjallinen sopimus työharjoittelusta puuttui. Ei siis ollut olemassa sopimusta, ei perumista, ei kieltäytymistä eikä ”omaa syytä”. Mitä tästä opin? Työnhakija ei saa olla oma-aloitteinen ja aktiivinen, koska se on rangaistavaa!

– Marko

Jaa juttua ja kerro meille omista kokemuksistasi lupaviidakon Indiana Jonesina osoitteessa, koska se voi auttaa jotakuta: http://lupaviidakko.fi

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Kun elämäsi eläimistä kasvaakin yht’äkkiä farmi.

Jäin työttömäksi muutama vuosi sitten, kaikki hoitui alkuun ihan normaalisti Kelan ja työkkärin kanssa, molempiin selvitykset ja työnhaku rullaamaan. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta, no kyllä, todellakin kuulostaa.

Muutaman kuukauden jälkeen kun olin saanut tukia, sainkin yhtäkkiä ilmoituksen että tukeni laskevat huomattavasti ja loppusummaksi jäisi huikeat 60€. Syynä tähän oli se, että omistin Kelan mukaan maatilan, karjaa sekä metsäpalstan. Ensireaktioni taisi olla aika sanatarkasti ”Mitähän v… nyt taas”. Alkoi pitkällinen puhelinrumba, jonka aikana en saanut mitään selville, en sitä, mistä moiset tiedot olivat tulleet, saati sitä, että missä tämä omistamani farmi ja sen eläimet ja muut sijaitsevat. Olen ikäni asunut kaupungissa, eikä perheelläni ole koskaan ollut maatilaa, lehmiä, eikä muutakaan. Paitsi koiria ja kaneja. Isäni omistaa metsää pienen palan, mutta minä en liity siihen millään tavalla.

Lähdin sitten virastokierrokselle selvittämään asiaa ja sain noin 40 sivua täytettävää, siinä niitä täyttäessäni mietin että voiko tämä enää pahentua tästä. No ilmeisesti voi. Palautettuani paperit, minulle ilmoitettiin, etten voi itse aikuisena ihmisenä (silloin 26 v.) tehdä tätä selvitystä tai sen osaa, vaan minun piti pyytää vanhempiani selvittämään se puolestani. Tässä vaiheessa alkoi kiehua enemmän kuin oli luvallista.

Laitoin sitten 60 vuotiaan äitini asioimaan Kelaan. Sieltä hänelle kerrottiin, että hän ei voi tehdä asiaan oikaisua, vaan minun pitäisi tulla paikalle itse. Kelan vierailuni ja 40 sivuisen selvityksen jälkeen asia vain katosi, en koskaan saanut selvitystä mistä tuo maatila ja sen eläimet sekä omistamani hillitön metsäpala olivat tietoihini ilmestyneet.

- Nimetön

Jaa kokemus, kerro tarinasi: https://lupaviidakko.fi/