Lupaviidakko.fi

Lassipalloa viranomaisten kanssa…

(Taustaa: Julkaistu kirjoittajan luvalla. Alkuperäinen kirjoitus Tere Sammallahden blogissa http://blogbook.fi/teresammallahti )

Vuoden 2012 toukokuussa, lähes kolmen Yhdysvalloissa töissä ja opiskelemassa viettämäni vuoden jälkeen, Haminan satamaan saapui kaikki maallinen omaisuuteni. Autoni, sen matkustamoon pakatut tavarat, sekä vuosimallin 2009 Yamaha FZ6R – Valkoinen Kuolema. Ennen VK:n ostamista syynäsin Trafin ja Tullin viranomaisohjeet äärimmäisen tarkasti läpi, sekä haastattelin sähköpostitse Trafin virkamiehen sekä erään katsastajan (näiden ja myöhempien linkkien takana sähköposteja ja viranomaisdokumentteja todisteiksi). Minulle ilmoitettujen tietojen perusteella ajoneuvojeni maahantuonti piti olla varsin yksinkertainen prosessi. Kuinka väärässä olinkaan.

”…EU:n ulkopuolelta tulevan Suomeen muuttajan henkilökohtaiselle omaisuudelle eli hänen muuttotavaroilleen.” – Tullin asiakasohje 008 – Muuttotavaroiden ja muuttoajoneuvojen tuonti Suomeen (2012)

”Muuttotavarana maahantuodun ajoneuvon katsotaan täyttävän sitä koskevat vaatimukset, jos ajoneuvo täyttää aiemman rekisteröintimaan kyseistä mallivuotta koskevat vaatimukset… Aiemman rekisteröintimaan vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi riittää, että ajoneuvo on hyväksytty lähtömaassa rekisteriin ilman poikkeuslupia ja sen rakennetta ei ole jälkikäteen muutettu.” – Trafin ohje muuttoajoneuvojen rekisteröintikatsastusta varten

Tullin omassa ohjeessa selkeästi määritellään EU:n ulkopuolelta maahan muuttavan henkilön tuomien tavaroiden olevan muuttotavaroita huolimatta siitä, maksetaanko niistä verot vai ovatko ne tiettyjen ehtojen, kuten kuuden kuukauden ulkomailla omistamisen, täyttyessä verovapaita. Muuttoajoneuvona maahan tuotu ajoneuvo katsastettaisiin kevennetyn katsastusmenettelyn mukaan, jonka vaatimusten täyttämiseksi pyörään tarvitsisi vain asentaa parkkivalo. Remontti hoidettiin alta pois ja suuntasin ensimmäiseen katsastukseen.

Katsastusmaksun maksettuani katsastaja kuitenkin ilmoitti, että VK katsastetaan raskaamman katsastusmenettelyn mukaan, koska Tulli ei ollut merkinnyt sitä tullauspäätökseen muuttoajoneuvoksi. Raskaampaa katsastusmenettelyä varten tarvittaisiin vaatimustenmukaisuustodistus (CoC-todistus), joka pitäisi tilata maksua vastaan EU:n ja Trafin hyväksymältä tutkimuslaitokselta. Katsastaja tarvitsisi myös tiedon moottorin tehosta, koska ei löytänyt netistä kyseistä tietoa eikä sitä ilmoitettu pyörän mukana tulleissa dokumenteissa. Olin ällikällä lyöty, asian kun piti olla viranomaisohjeiden mukaan selvää pässinlihaa!

Ensin pyysin Tullilta muutosta tullauspäätökseen, jotta siihen lisättäisiin sana ”muuttoajoneuvo”. Asiasta käymäni sähköpostivaihto Tullin viranomaisen kanssa on absurdia luettavaa, kaavoihinsa fakkiutunut virkamies kun ei useasta yrityksestä huolimatta edes ymmärtänyt, mitä olen häneltä pyytämässä. Kaikki Tullin henkilöstön kanssa käyty kommunikaatio, niin sähköpostit, puhelinsoitot kuin virastoissa käydyt keskustelut, noudattelivat samaa kaavaa: Minä pyysin yhtä sanaa tullauspäätöksen kommenttikenttään siinä, missä virkailija jankutti, etten voi saada verovapautta syystä X, Y ja Z. Kuin seinälle olisi puhunut, enhän vaatinut jo verotetulle VK:lle verovapautta missään vaiheessa vaan sen tunnistamista muuttotavaraksi Tullin oman asiakasohjeen mukaisesti!

Seuraavaksi valitin hallinto-oikeuteen, koska täytyyhän veronmaksajalla jokin kuluttajansuoja olla virkamiesten mielivaltaa vastaan, eikö vain? Hallinto-oikeus siirsi valitukseni käsiteltäväksi itäiseen tullipiiriin, siis samaan paikkaan, jossa tullauspäätökseni sekä siitä tekemäni valitus oli käsitelty. Sanomattakin on selvää, että muutospyyntöni hylättiin jo niin tutuksi tulleen diipadaapan kera. Hallinto-oikeus ei tämän menettelyn perusteella ole hallinnollisia virheitä oikova tai kansalaisten oikeusturvaa valvova taho, vaan lähinnä ylimääräinen kerros tarpeettomia suojatyöpaikkoja turhille byrokraateille.

Siispä tilasin CoC-todistuksen, tarkastin VK:n tehon löytyvän netistä ja suuntasin takaisin katsastuskonttorille. Pankkikortin vingahdettua pääsimme jälleen syynäämään VK:aa eikä aikaakaan, kun vikaa alkoi jälleen löytyä. Tällä kertaa katsastajalle muistui mieleen, että raskaamman katsastusmenettelyn mukaan ajovalojen umpiot pitäisi vaihtaa E-tyyppihyväksyttyihin umpioihin, kun kevennetyssä katsastusmenettelyssä Yhdysvaltalainen DOT-tyyppihyväksyntä olisi riittänyt. Myöskään netistä löytyvät moottoritiedot eivät kuulemma riittäisi, vaan tiedon pitää löytyä valmistajan leimalla varustetusta paperista tai valmistajan tietokannasta. Yamaha USA:lle aikaisemmin soittamieni puheluiden myötä selvisi, etteivät he toimita moottoripyörilleen mitään tehotodistuksia – he eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet mitä kukaan saattaisi moisella lapulla edes tehdä.

Kotiin ajellessa oloni oli jossain epätodellisen ja absurdin välimaastossa. Suomessa saa rekisteriin vuosikymmeniä vanhojen runkojen ympärille jos jonkinnäköisistä romuista rakenneltuja custom-prätkiä, mutta tehdasvakio moottoripyörä, jonka teknisiä klooneja ajaa tuhansittain Euroopan teillä, oli osoittautumassa mahdottomaksi rekisteröidä Suomessa tieliikenteeseen.

Aloitin jälleen soittoruletin virastoihin ja katsastusasemille. Omalta katsastusasemaltani saatujen ohjeiden mukaan riittäisi, että umpio on rungossa kiinni ”tukevasti”. Kyselyistäni huolimatta katsastaja ei osannut määritellä millainen kriteeri ”tukeva” mahtaa olla tai mitä se vaatii asennustyön laadulta. Ehdotin myös, että käyttäisin VK:n dynamometrissa moottorin todellisen tehon selvittämiseksi, mikä ei missään tapauksessa ollut hyväksytty menettelytapa omalla katsastusasemallani, toisella taas oli. Koska katsastuksen säännöt selkeästi vaihtelivat asemalta toiselle, en halunnut vielä vaihtaa katsastajaa.

Kolmannessa katsastuksessa katsastaja tuumasi olevansa eri mieltä tulkinnastani uuden etu-umpion kiinnityksen ”tukevuudesta”. Miten helvetissä olisin voinut tietää, mitä tarkoittaa ”tukeva”, kun edes katsastaja ei itse osannut termin sisältöä määritellä? Autonsa Yhdysvalloista Suomeen muuttotavarana tuonut ystäväni joutui vaihtamaan etuvalonsa, koska katsastajan mukaan vilkut olivat ”liian keltaiset”. Siis mikä vitun liian keltainen? Valon aallonpituuksia mitataan lineaarisesti nanometerissä, ei ole olemassa mitään ”liian keltaista” sen enempää kuin on mahdollista ajaa ”liian kahdeksaakymppiä”. Joko se on keltainen tai sitten se on joku muu väri!

Viimeisenä oljenkortena Trafin virkailijat tarjosivat poikkeuslupamenettelyä. Kyseinen prosessi ei perustu ennakkotapauksille eikä sen lopputulemasta, saati käsittelymetodista, ole tarjolla mitään tietoa.

”Jokainen tapaus käsitellään yksittäisenä, eikä poikkeuslupakäsittelyn lopputulokseen voida ottaa varmaa kantaa ennen kuin asia on hakemuksen johdosta tutkittu. Hakijan on syytä ottaa huomioon, että sekä myönteisestä että kielteisestä poikkeuslupapäätöksestä peritään 380 euron maksu.” – Trafi, katsastuksen poikkeusluvat

Saat siis maksaa 380 euroa tietämättä, perustuuko ostamasi virkamiestyö kananluiden lukemiseen vai teknisten asiantuntijoiden valistuneille arvioille. Tuo oljenkorsi vaikutti yhtä houkuttelevalta kuin moottoripyöräily silmät puhkottuna, joten päätin jättää sen käyttämättä.

Otin vuosien varrella yhteyttä myös lukuisiin moottoriajoneuvoja maahantuoviin yrityksiin toivoen, että alan ammattilaiset tietäisivät keinon taistella virkamiestyranniaa vastaan. Yhdestä sain kun sainkin vastauksen; Pirkanmaalla kuulemma toimi katsastusasema, jota pitävä motoristi on yksi niistä harvoista suomalaisista katsastajista, joka tuntee valvomansa pykälät. Selitin hänelle tilanteen puhelimessa ja vastaus oli yksiselitteinen; pyörä menee rekisteriin juuri sen tulkinnan mukaan, jonka olin kolme vuotta aikaisemmin tehnyt. Ja niin se sitten menikin. Vuosien taistelu loppui löytäessäni virkamiehen, jolla on tarpeeksi ammattiylpeyttä lukea ne lait ja säädökset, joita työkseen valvoo.

Ainakaan Trafin ja Tullin kanssa asioidessa asiakkaalla ei vaikuta olevan minkäänlaista kuluttajansuojaa, koska lakeja, asetuksia ja jopa itse laatimiaan ohjeita mielivaltaisesti ja kuluttajan kannalta epäsuotuisasti tulkitsevat virkamiehet ovat käytännössä koskemattomia. Heihin ei voi vaikuttaa faktojen tai oikeusjärjestelmän kautta, eikä heidän selkeästikään tarvitse tuntea lakeja, joita valvovat, saati ottaa vastuuta virheistään tai uhreilleen aiheuttamastaan haitasta. Tässä tapauksessa Trafin ja Tullin virkamiesten kanssa asiointi muistutti Lassista ja Leevistä tuttua lassipalloa, jossa sääntöjä keksitään pelin edetessä eikä samaa sääntöä koskaan käytetä kahdesti.

Kun maksamillasi veroilla elätetään virkamiehiä ja viranomaisia, joiden päivätyö on kampittaa ja kusettaa sinua joka käänteessä, niin ei se ole ihme että Suomessa valitetaan kaikesta ja täältä halutaan muuttaa pois. Järjestelmän olemassaolon oikeutus murenee ainakin minun silmissäni jatkuvasti. Tavallinen sukankuluttaja laitetaan tahallaan hyppimään tarpeettomien virkamiesten rakentamien aitojen yli vaikka lait ja säädökset antaisivat mahdollisuuden tehdä asioista helppoja. Kun taas viranomainen tekee selkeän virkarikoksen, suojaa toinen viranomainen kaveriaan syytteeltä eikä loppujen lopuksi ketään tuomita tai mikään muutu, kuten kävi Suomen suurimmassa salakuuntelyvyyhdissä ja poliisin hävittäessä takavarikoimansa asekirjanpidon.

Tarpeettomien CoC-todistusten, remonttien, vakuutusmaksujen, käyttämättömien ajovarusteiden, kausihuoltojen, talvisäilytysten, katsastuskäyntien ja moottoripyörän arvonaleneman loppusumma on jossain reilun 2000 euron tietämillä, puhumattakaan nyt asian selvittämiseen käytetyistä kymmenistä tunneista. Helpommalla ja halvemmalla olisin päässyt ajelemalla laittomilla kilvillä, rekisteröimällä pyörän Viroon pöytälaatikkoyrityksen nimiin tai laittamalla huhun kiertämään, mistä pihasta voi käydä noukkimassa varaosia pakettiauton kyytiin. Systeemissä on jotain vikaa, jos viranomaisen tehtävä on järjestää sinut liemeen, josta voi pelastua vain koettelemalla lain ja moraalin rajoja.

PS. Tarina sai arvoisensa loppuhuipentuman, kun ehdin ostaa uuden moottoripyörän kaksi päivää ennen tietoa Valkoisen Kuoleman saamisesta rekisteriin. Perhepiiristä ei ikävä kyllä löytynyt sille uutta kuskia, joten joudun raskain mielin luopumaan ensimmäisestä moottoripyörästäni. Jos helppo, epäilyttävän vähän ajettu, hyväkuntoinen, toimiva ja äärimmäisen kaunis moottoripyörä kiinnostaa, myynti-ilmoitus löytyy täältä. Täsmennän vielä, että Valkoinen Kuolema on nyt rekisterissä ja viranomaisten siunauksella katulaillinen, kokemani kauhut siis eivät siirry riivaamaan tulevaa omistajaa.

– Tere Sammallahti

Lisää kokemuksia osoitteessa: http://lupaviidakko.fi

Tositarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi

Se on kovaa työtä, kun hakee työtä. Lue Markon tarina siitä, kuinka luottamus työvoimapalveluihin mureni.

Kävin työvoimapoliittista kurssia, jonka aiheena oli ”Kuinka laadin erottuvan ansioluettelon ja työhakemuksen”, joka oli suunnattu akateemisille työttömille ja työttömyysuhan alaisille. Kurssi oli minulle jo viides vastaava laatuaan.

Kurssin infotilaisuudessa kurssista vastaava työvoimavirkailija kävi kertomassa opintososiaalisista etuuksista ja kurssin kulusta. Hän kertoi siinä yhteydessä kurssiin liittyvästä vapaaehtoisesta työharjoittelusta kaikkien noin 20 osallistujan kuullen ja yksi päällimmäisistä kysymyksistä kuului, tuleeko karenssia, jos ei suorita harjoittelua. Ei pitänyt tulla.

Oma tavoitteeni kurssilla oli edistää omaa elämääni lähtemällä EURES-työnhakumatkalle Saksaan kurssin jälkeen. Tämä asia kirjattiin työllistymissuunnitelmaan ja pidin siitä suullisen esityksen kurssitovereilleni. Olin suunnitellut tätä projektia kokonaisen vuoden ja siis paljon ennen tätä kurssia. Minulla oli projektissani paljon rahaa kiinni ja näin suuren vaivan sen eteen.

Pahaksi onneksi hain joitakin työharjoittelupaikkoja, jos sattuisin löytämään jotain sellaista, joka tukisi suunnitelmiani. Kyselin myös paikkaa eräästä julkishallinnon organisaatiosta, jossa olin työskennellyt aikaisemmin. Jotain alustavasti sovittiin. Peruin suunnitelman, koska alustava työnkuvani muuttui. Koska harjoittelujakson piti olla vapaaehtoinen, niin sillähän ei pitänyt olla mitään merkitystä.

Kurssivastaava kirjoitti minulle sähköpostia, jossa hän kirjoitti minulle että saan tästä syystä karenssia, koska olen ”kieltäytynyt työstä”. Puhelimessa hän kertoi lisäksi, että työvoimapoliittisten sääntöjen mukaan en voisi hakea toista paikkaa enkä näin ollen korjata tilannetta, vaikka uusi paikka olisi ollut järjestettävissä. Nöyrryin vielä ”neuvottelemaan” siitä paikasta, josta mukamas olin kieltäytynyt, kuten pyydettiin. Toista tilaisuutta ei järjestynyt. Puheterapeuttini lohdutti, että silloinhan se on yrityksen syy ja minä olin tehnyt osuuteni. Valitettavasti hän oli väärässä! Minusta tehtiin syyllinen käyttäen ilmaisua ”oma syy”. Jälkeenpäin selvisi, ettei kurssivastaavan mainitsemia sääntöjä ollut olemassakaan. Tähän hän puolustautui siten, ettei mukamas voinut todistaa hänen näin sanoneen.

Työvoimatoimiston sanaan ei siis voi luottaa. Työharjoittelu menee työllistymisen edelle ja byrokratia on tärkeämpi kuin edistää omaa projektia. Valitin asiastani useampaan eri paikkaan, mutta valitukset eivät edenneet, vaikka lain vaatima kirjallinen sopimus työharjoittelusta puuttui. Ei siis ollut olemassa sopimusta, ei perumista, ei kieltäytymistä eikä ”omaa syytä”. Mitä tästä opin? Työnhakija ei saa olla oma-aloitteinen ja aktiivinen, koska se on rangaistavaa!

– Marko

Jaa juttua ja kerro meille omista kokemuksistasi lupaviidakon Indiana Jonesina osoitteessa, koska se voi auttaa jotakuta: http://lupaviidakko.fi

Tarinat osoitteesta: http://lupaviidakko.fi

Minäpä tunnustan teille muutaman asian siitä iltaravintolasta, jossa välillä vietätte aikaanne.

(Julkaistu kirjoittajan luvalla. Juttua muokattu ylläpidon toimesta sivustolle sopivaksi. Alkuperäinen kirjoitus Pörssi Ry:n blogissa: http://www.porssiry.fi/blogi/rakkaat-porssilaiset/ )

Alkoholitarkastaja käväisi ravintolassamme alkukesästä eräänä lauantai-iltana. Kyseisenä päivänä oli koulujen loppujaislauantai, jotkut kutsuvat sitä lakkiaispäiväksi. Kello oli kolme aamuyöllä ja ravintolaan ei mahtunut enää yhtäkään asiakasta.

Alkoholitarkastajan velvollisuuksiin kuuluu ilmoittaa tarkastettavalle ravintolalle, mitä täsmälleen ollaan tarkastamassa. Näin kävi myös tällä kertaa, tarkastettavana asiana oli alaikäisille anniskelu sekä nuorten päihtymystila – siis koulujen loppumispäivän teemavalvontaa. Että onko ravintolassamme noudatettu anniskelulakia.

Valvontakierroksella ravintolamme toiminnasta havaittiin seuraavia puutteita tai virheellisyyksiä:

1. Tanssilattialla nestettä
2. Baaritiskien läheisyydestä lattialla kuitteja ja roskia
3. Tanssilattian kierreportaissa rikkoutunut shottilasi
4. Lattiat tahmeat

Näistä rikkeistä ravintolallemme kirjoitettiin kirjallinen huomautus, joka vaatii vastineen. Tässä vastineessa minun täytyy selvittää ylitarkastajalle, miten voi olla mahdollista että koulujen loppumispäivän lauantaina kolmelta yöllä maassa voi olla roskia tai nestettä, ja miten shottilasi on voinut rikkoutua maahan. Lisäksi täytyy esittää ne keinot, joiden avulla vastaavia rikkomuksia ravintolassa ei enää tapahdu.

Nokkelimmat pokkelimmat ehkä jo oivalsivatkin, että esimerkiksi tanssilattialla oleva neste ei ole anniskelulain vastaista. Neuvottelin tästä ylitarkastajan kanssa, johon vastaus kuului: ”Sinun ei tarvitsekaan olla tästä asiasta samaa mieltä”.

Rikkeiden (kirjallisten huomautusten) toistuminen voi johtaa jatkoaikaluvan eväämiseen. Olivat rikkeet lainvastaisia tai eivät.

Alkoholitarkastajan antamia seuraamuksia on pääsääntöisesti kahdenlaisia: kirjallisia ja suullisia.

Suullisia seuraamuksia ravintolalle on annettu mm. seuraavista rikkeistä:

– Asiakas joi pullon suusta kuohuviintä
– Asiakas ojensi kuohuviinipullonsa toiselle asiakkaalle, vaikka toinen asiakas oli päihtynyt
– Roosapaitainen mies huojui
– Kolmannessa loossissa suudeltiin kiihkeästi
– Poikkitieteellisten haalaribileiden jonossa oli päihtyneitä henkilöitä, McDonaldsin edustalla

Kaikissa näissä tapauksissa ravintolan rike oli ylitarkastajan sanoin selkeä: tilanteisiin ei puututtu henkilökunnan toimesta vaikka olisi pitänyt. Kyse on kuitenkin laadukkaasta iltaravintolasta, ja edellä mainittu toiminta ei sellaiseen kuulu.

Eikä tässä vielä kaikki!

Ravintolassa on myös harrastettu Valviran tulkinnan mukaan epäasiallista ja alkoholin väärinkäyttöön rohkaisevaa mainontaa. Tapaus oli vuonna 2011, kun ulkopuolinen henkilö oli laivaristeilynsä aikana liimannut Viru Valge –pulloon ravintolan tarran, ottanut kuvan itsestään juomassa kyseistä tuotetta pullon suusta ja postannut kuvan pyytämättä ravintolan Facebook-sivulle. Ilmiannon tästä rikkeestä teki eräs kilpaileva yökerho.

Lisäksi kauppaketjun sisäisessä tarkastuksessa oli vuonna 2013 ilmennyt puutteellista etukortin pyytämistä asiakkaalta. Nämä epäkohdat painottuivat viikonloppuiltoihin. (Kirjoituksessa käsitellyn ravintolan yläpuolella toimii aikuisempaan makuun oleva tanssiravintola.) Myös muutamat suoraan tanssiravintolan yläpuolella majoittuneet hotelliasiakkaat ovat valittaneet meidän ravintolastamme kantautuvasta melusta. Näiden tapauksien jälkeen ravintolaan teetätettiin uudestaan äänentoistojärjestelmän limitointi, eli yleinen äänentaso laskettiin merkittävästi alemmas ja laitteisiin säädettiin desibelikatto. Tämän lisäksi työntekijöille hankittiin kuulosuojaimet. Jostain syystä nämä toimenpiteet eivät toistaiseksi ole riittäneet, vaan tanssiravintolan yläpuolella majoittuvat asiakkaat silloin tällöin edelleenkin valittavat ravintolan melusta.

Ehkäpä se mitä yritän tässä saada teille selväksi on se, että ravintolamme on viranomais- sekä esimieslähteideni mukaan meluisa, kostea, tahmea, epäeettinen, huojuttava, suudelmointiin kiihottava, alkoholin väärinkäyttöön rohkaiseva, kauppaketjun toimintaperiaatteiden vastainen, kaikin puolin epäilyttävä eikä aina täytä laadukkaan iltaravintolan tunnusmerkkejä.

– Mutta jumalauta se on kyllä upein ravintola jossa olen ikinä saanut kunnian työskennellä!

Minä kirjoitan niistä kyllä mielelläni vastineet.

– Tomi

Jaa juttua, tai kerro meille omista kokemuksistasi lupaviidakon Indiana Jonesina osoitteessa: http://lupaviidakko.fi

Tykkää meistä facebookissa: https://www.facebook.com/lupaviidakko

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

"Sähköistä työnhakua, vaan ei sähäkkää!"

Sain sähköpostia TE-toimistolta. CV-netti-ilmoitus pitäisi kuulemma uusia. Käväisin verkkosivuilla huomatakseni, että minun ilmoitustani tässä työllistymisen problematiikan Deus Ex Machinassa on pälyilty potentiaalisten työnantajien toimesta tajunnanräjäyttävät 11 kertaa viimeisen viiden kuukauden aikana. Ajatella, että joka toinen viikko minulla, poloisella pelinappulalla elämän HR-helvetissä, on ollut täysi mahdollisuus työllistyä!

Itse asiassa, tilanne ei jää pelkän mahdollisuuden tasolle. Sain kuin sainkin työtarjouksen yhdessä vaiheessa puhelinmyyntifirmalta. Näin siitä huolimatta, että ilmoituksessa erikseen mainitsin empiirisen tutkimuksen kautta todenneeni alan epäedulliseksi henkiselle hyvinvoinnilleni ja siten myös työnantajallekin.

En näe itseäni henkilönä, joka haluaa sumuttaa ihmisiltä ropojaan verrattain läpinäkyvin psykologisin myyntitekniikoin. Tarjottu työ on kuitenkin tarjottu työ, ja olen kiitollinen siitä, että sain konkreettisen huomautuksen siitä, etten ollut ilmoitusta laatiessani täysin tietoinen todellisista kyvyistäni ja toiveistani. Tästä johtuen olenkin sitä mieltä, että minusta on hyvä, että joillain firmoilla on asenne, että potentiaalista työntekijää ei kuunnella rekrytointivaiheessa. Olisin nimittäin päässyt suoraan töihin, ilman haastattelua!

Kaikki TE-toimiston asiakkaana viime aikoina olleet tietävät, että tädit kehottavat erittäin painokkaasti ( = viime kädessä karenssin uhalla) laatimaan CV-nettiin esittelyn.

En tiedä missä vaiheessa lanseerausprosessia tämän tulevaisuuden työllistymismenetelmän kanssa olemme menossa, mutta minusta ainakin vaikuttaa siltä, että koko CV-nettijärjestelmä on puliveivattu kasaan kauniisti ilmaistuna näennäislogiikalla. Kaikesta haisee, että se on tilattu suojatyövoimalla (oikeat koodarit ei tarvitse tuohon kovin kummoisia työaikaresursseja) ja sen olemassaolon oikeuttava peruste on, että sille löytyy käyttäjiä. Tarkkoja lukuja en tiedä, mutta veikkaisin työttömyyslukujen perusteella työnhakijapuolelta käyttäjiä siunaantuneen arviolta kymmeniä tuhansia samalla kun työnantajien edustus vaikuttaa kaikesta päätellen loistavan lähinnä poissaolollaan. En ole nimittäin kuullut, lukenut tai telepaattisesti aistinut kenenkään saaneen minkäänlaista työsuhdetta aikaiseksi tämän palvelun välityksellä, joten asetan sen olemassaolon erittäin kyseenalaiseksi. Ihmettelen kuinka mistään ei löydy tietonjyvästäkään järjestelmän käyttöönotto- ja ylläpitokustannuksista.

Vaan ei se auta itku näillä työmarkkinoillakaan. Tehdään kuten sanotaan ja toivotaan parempaa huomista, lausui peräkylän poika. Onneksi allekirjoittaneella vaikuttaisi olevan vähän valoisampaa tulevaisuutta näkyvissä näillä marketeilla ettei ihan heti tarvitse löytää itseään puhelimen kammesta sieluaan Kodin Kuvalehtien tai sähkösopimusten muodossa myymässä. Sormet on toki nöyrästi ristissä kaiken varalta.

- Peräkylän poika

Kerro meille oma tarinasi yrittämisen tai elämisen vaikeudesta Suomessa! Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Huhtikuun lopulla sain koulutustani vastaavan työpaikan, ja ainoa ehto työlle oli, että perustan toiminimen. Ajattelin sen olevan helppo nakki ja ryhdyin tuumasta toimeen…

Siispä ei muuta kuin toiminimi-yritystä perustamaan. Ensin piti soittaa TE-toimistoon ja kysellä miten hommat tulee hoitaa, koska olin heidän kirjoillaan työttömänä työnhakijana. ”Työkkäristä” kerrottiin, että minun kannattaa ottaa yhteyttä seutuni yrityspalvelupisteeseen. Yrityspalvelupisteet tarjoavat palveluita yritystoiminnan aloittamiseen liittyen sekä opastavat kaikenlaisissa yrittämiseen liittyvissä asioissa. Kuulosti hyvältä, joten varasin ajan asiantuntijalle.

Oli tiedossa, että terveydenhuollon ammattilaisia koskee monenlaiset säädökset, joten minulla oli melkonen pino kysymyksiä mukana. Olin pari tuntia juttelemassa ja sain lupakysymyksiini vastaukseksi, että kannattaa soitella ”Aluehallintovirastoon ja jonnekin”. Asiantuntijatason vastaus, olin mielissäni. Olin jo lähdössä, kun asiantuntija vielä vinkkasi, että minun kannattaa yrittää hakea starttirahaa. Istuin takaisin penkille ja asiantuntija kertoi miten starttirahaa anotaan. Sitä piti hakea ennen kuin toiminimen perustamisilmoitus jätetään. Selvä homma.

Soitin TE-toimiston starttiraha-asiantuntijalle, joka oli koko alueeni TE-toimiston johtaja. Muutaman ympäripyöreän vastauksen jälkeen kysyin, että kannattaako sitä starttirahaa nyt anoa vai ei, sillä en halunnut lähteä tekemään turhaa työtä. Johtaja kertoi, että ”Määrärahat on nyt loppu, mutta voithan sä laittaa hakemuksen, jos haluut.”

Hetkinen, elettiin huhtikuuta ja määrärahat oli loppu? Lämpenin siinä hetkellisesti, koska tuntui niin hullulta, että jo huhtikuussa rahat ovat finaalissa ja että loppuvuonna kenelläkään ei ole mahdollisuuksia saada starttirahaa. Johtaja totesi, että ”Hulluahan tämä onkin, minä kyllä yritän saada lisää määrärahoja, mutta tällä hetkellä meillä on vain ns. korvamerkittyä rahaa, ja sitäkin todella vähän.” Siis… Korvamerkittyä? Eli siis vain tietyille aloille ja tietyille ihmisille? ”Kyllä, juuri näin. Ei tämä ole kyllä yhtään kiva tilanne.” Ei voinut muuta kuin nauraa. Noh, se saatiin pois laskuista.

Toiminimen perustamisilmoitus laitettiin postiin ja PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) kaupparekisterimaksu maksettiin. Päivämäärä oli 4.5.2015. Seuraava askel oli soitto Aluehallintovirastoon. Sieltä kerrottiin, että jos minut on merkitty Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) Terhikki-palveluun (Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteri), niin voin aloittaa liiketoimintani heidän puolestaan heti kun muut yrittämiseen liittyvät asiat ovat kunnossa. Hyvä, starttiraha ja Aluehallintovirasto oli nyt selvitetty.

Seuraavaksi ilmoitin TE-toimistoon, että toiminimen perustamisilmoitus on nyt lähetetty ja kysyin, että miten seuraavaksi tulee edetä. Työnhaku kuulemma voitiin jättää vielä voimaan, jotta saisin vielä Kela:n maksamaa tukea siihen asti kun yritykseni on virallisesti toiminnassa. Virkailija kertoi, että kun toiminimi on virallisesti pystyssä, niin minun tulee ilmoittaa siitä heille uudestaan. Hyvä, nyt oli TE-toimistokin selvitetty. Ilmoitin myös Kela:lle missä mennään, ja he kertoivat, että he odottavat TE-toimiston lausuntoa koska he maksavat sen perusteella tukia. Eli Kelakin oli hoidettu.

Jäin odottelemaan virallisia papereita ja hoidin aikani kuluksi potilasvakuutuksen yritystunnukselleni. Kesti reilun viikon, kunnes paperit vihdoin tulivat. Minun piti vaihtaa vielä yritykseni nimi, koska se muistutti liikaa toista jo olemassaolevaa yritystä. Lähetin paperit uudelleen. Kesti pari viikkoa, kunnes vihdoin yritykseni oli merkitty kaupparekisteriin. Päivämäärä oli 26.5.2015. Toiminta sai alkaa, paitsi että…

Verottajalta tuli selvityspyyntö, jossa kysyttiin miksi minun ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa. Lisäksi pyydettiin toimittamaan kopio sekä Valviran rekisteristä että Aluehallintoviraston rekisteristä. Ensin soitin verottajalle ja tiedustelin moniko terveydenhuollon ammattilainen (joka siis harjoittaa terveydenhuoltoalan ammattiaan) maksaa suomessa arvonlisäveroa, johon sain vastauksen ”Öö… Ei kai yksikään.” Kysyin sen jälkeen, että minkä takia minun sitten pitäisi maksaa. Vastaus oli ”Ei kai minkään takia..?” Kysyin, että miksi helvetissä te sitten edes kyselette syytä sille. Vastaus oli ”… No kun meillä nyt on vaan tällainen käytäntö.” Hyvä käytäntö, se riittää minulle. Tämän kysymyksen sai sitten pienen märinän jälkeen sivuuttaa.

Seuraavaksi ihmettelin, että mikäs ihme se lapussa mainittu Aluehallintoviraston rekisteriote on. Olin kuitenkin jo kerran soittanut kyseiseen virastoon ja siellä oli todettu, etten tarvitse muuta kuin Valviran luvan. Väärin. Tarvitsin kuulemma Aluehallintovirastosta todistuksen, että mut on merkitty itsenäisenä terveydenhuollon ammattihenkilönä yksityisten palvelunantajien rekisteriin. No niin, siispä uusi soitto Aluehallintovirastoon.

Aluehallintovirastosta kerrottiin, että kyllä, mun pitää maksaa rekisterimaksu, eikä siis pelkkä Valviran todistus riitä ”Vaikka nämä rekisterit nyt ovatkin vähän päällekäiset ja ristiriitaiset, mutta näillä mennään.” Hieno homma, että ensimmäisellä soitolla tämä ei selvinnyt. Aluehallintovirastosta kerrottiin, että heillä ei välttämättä kaikki työntekijät tiedä näitä asioita kovinkaan hyvin. Se on mielestäni erinomaista, sillä kyllä puuhastelijoita saa ja pitää olla joka virastoissa ettei mikään olisi liian yksinkertaista. Maksoin 200€ siitä, että minut merkataan rekisteriin, joka on periaatteessa sama rekisteri kuin mistä olen jo maksanut joskus koulusta valmistuttuani. Ja mikä parasta – kun firma jossa työskentelen muuttaa elokuussa eri osoitteeseen saan maksaa 120€ siitä, että se uusi osoite lisätään tietoihini. Maistuu. Onnekseni minulla oli mukava virkailija linjan toisessa päässä joka ehdotti, että voin tehdä rekisteröitymisen vasta muuton jälkeen, koska eihän ole järkevää maksaa nyt 320€, kun kyseessä on niin lyhyt aika vanhoissa toimitiloissa. Siispä soitto Verotoimistoon, jos vaikka tämä järjestely sopisi heillekin.

No ei kyllä ihan sopinut. Jos en maksa rekisteröintimaksua, en saa tehdä työtäni ilman arvonlisäveroa, mikä taas tarkoittaa sitä, että asiakkaat maksaisivat mun palveluista aika paljon enemmän kuin työkavereideni palveluista. Toisin sanoen, minulla ei olisi asiakkaita. Eli rekisterimaksu maksuun.

Sitten Kela lähestyi taas kirjeellä. Koska olin aloittanut yritystoiminnan 4.5.2015 (lue: lähettänyt perustamisilmoituksen), niin en ole oikeutettu saamaan ollenkaan tukea toukokuulta. Selvitin heille, että en ole tienannut yritykselläni euroakaan, koska se olisi laitonta niin kauan kunnes saan kaikki tarvittavat luvat kuntoon ja nimeni kaikkiin päällekkäisiin rekistereihin. Käsittelyajoista riippuen pääsisin aloittamaan yritystoiminnan vasta joskus kesäkuun lopulla. Kelaa se ei kiinnostanut. Kun minulla oli yritys, niin minulla täytyi olla myös rahaa – vähintäänkin starttirahaa. Niinpä niin, olisi hienoa jos sitä saisi. Selvitin heille, että olen nyt kuukauden taistellut sen eteen, että saisin työllistää itseni ja harjoittaa ammattia johon olen kouluttautunut. Minua kiitetään siitä eväämällä kaikki tuet, jopa siltä ajalta kun en ole edes saanut lain mukaan harjoittaa liiketoimintaa. Kela tuumasi, että ”Itsepähän olet päättänyt perustaa yrityksen.” Totta, niinhän minä olen. Ei saatana.

Nyt istun sohvalla kalja ja pankkitunnukset kädessä ja odottelen, et mitäs viuluja seuraavaksi pääsee makselemaan.

- Nimetön

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/ Vaikuta, kerro meille omat kokemuksesi!

(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)

Maajussin arki koetaan julkisuudessa niin, että me farmarit kuljemme haalareissa heinänkorsi suussa rapsutellen eläimiä. Mitä tämä todellisuudessa onkaan? Byrokratiaa jonka yksi tai kaksi yli-innokasta virkamiestä/naista voi tuhota hetkessä. Jos tahtoo ja tahtoohan ne.

Eletään aikaa jolloin Farmarilla oli uusi kotieläintila. Kaikki oli kunnossa ja eläimet olivat hyvässä kunnossa niin omistajan kuin hoitavan eläinlääkärin mielestä joka tilalla vieraili säännöllisesti. Tilalla tehtiin normaalit eu-tarkastukset ja kaikki oli loistavasti. Uutta karjasuojaa kehuttiin ja oltiin malliesimerkkejä.

Mikä sitten muutti tilanteen ja sai Farmarin mielen niin mustaksi, että oli jo heittämässä kirvestä kaivoon ja menossa itse perään?

Yksi soitto valtion virassa olevalle henkilölle, joka sattui olemaan valvontaeläinlääkäri. Kaksi käyntiä ja tilalla kaikki tehdyt toimet olivat väärin. Mikään mikä oli ollut hyvää vuosia ei enää ollut julkaisukelpoista yhden ihmisen mielestä.

Farmari joutui kahdella käynnillä kuuntelemaan huutoa, komentelua ja julkaisukelvotonta tekstiä kyseisen valvontaeläinlääkärin suusta, että kyllähän se mielen masentaa kun ennen kaikkien muiden mielestä asiat ovat olleet hyvin. Eläimet eivät saaneet enää laiduntaan samoilla pelloilla, ei kuopsutella pihalla vapaana eikä edes kakkia pellolle.

Kun Farmari oli tehnyt työnsä niin, että lakipykälät täyttyvät ja menevät jopa niiden yli niin kyseisessä tilanteessa virassa ollut henkilö ei nähnyt enää metsää puilta. Kieltolistaa oli tekemässä ihminen jolla ei ollut tuotantoeläimistä kokemusta, ei tietoa ruokinnasta eikä mistään muustakaan mikä taas oli Farmarin ammattitaitoa.

Yönsä Farmari mietti, että ajaako toimintansa alas ja joutuu konkurssiin. Lopettaako eläimet ja itsensä vai jatkaako taistelua ilmeisen syvässä suossa virkavaltaa vastaan.

Farmarilla oli onneksi ystäviä, niitä joille tämän asian voi kertoa jotka loivat puolen vuoden taistelun aikana uskoa, toivoa ja rukouksia, että asia hoituisi.

Farmari päätti taistella, nousta suosta! Yöt luettiin lakia ja pohdittiin, miten tässä voi antaa vastinetta kun toisella on pohjalla pätevyys yliopistosta eikä lainkaan työkokemusta kun taas itsellä on työkokemus ja ammattitaito.

Kyynelten ja vihan kanssa Farmari rakensi uudet laitteet ja tarvikkeet karjasuojaan. Teki kaiken hienommaksi kuin paikallisessa vanhainkodissa. Eristi eläimet toisistaan jotka ennen saivat olla yhdessä ja nauttivat siitä. Vaihtoi ruokinnan toisenlaiseksi vaikka edellinen oli toimiva ratkaisu. Farmari joutui myös tekemään raskaita päätöksiä ja luopumaan ystävistään "Koska ne nyt ei vain voi olla täällä.", sanoi virkamies.

Farmari valitti virkamiehen toiminnasta esimiehelle tuloksetta. Eihän meidän virkamies voi noin sanoa. Seuraava pykälä oli Aluehallintovirasto. Ei meillä mitään asialle voida, hänen esimies hoitaa asian sanottiin tästä toimipisteestä. Virkamiestä taputeltiin päähän ja kehuttiin kuinka hyvin hän toimi. Sai taas yhden epäkohdan karsittua tästä maatalouden maasta.

Viimeisenä toivonaan Farmari soitti Eviraan sekä Maa-ja metsätalousministeriöön. Siellä oltiin asiasta jo kiinnostuneita. Farmari sai vihdoin kuulla lauseen joka sai kyyneleet silmiin ilosta puolen vuoden taistelun jälkeen. Ei teiltä hyvä Farmari voida vaatia tälläistä jos muiltakaan ei vaadita, eikä näitä asioita vaadita keneltäkään, koska se ei ole lakipykälien mukaista.

Tuli tuomiopäivä. Viimeinen tarkistus. Farmarilla oli kansiollinen tekstiä, taulukoita ja lomakkeita. Hän oli valmis sotaan! Ilmeisesti jossain ylemmällä taholla oli ilmoitettu virkamiehelle, että nyt voisi hiljentää tahtia. Farmari sai lopullisessa päätöksessä noottia vain kirjanpidosta sekä siitä, että eläimet olisi ruokittava.

Vaikka Farmari sai ison kiven sydämeltään vaikuttaa tämä virkamiehen tekemä päätös myös tulevaisuuteen. Hän maksaa takaisin jo maksettuja eu-tukia, aiheettomasti koska päätös näiden perumiseen on tehty ennen lopullista tuomiopäivää. Valittaa voi mutta sillä ei ole vaikutusta, sanottiin kun hän soitti papereiden lähettäjälle.

Farmarin valitti kirjallisesti yli 20 sivua virkamiehen toiminnasta. Saman verran hän antoi vastineita omasta toiminnastaan. Kuvia, tekstiä, lakipykäliä ja vaati perusteluita asioille. Hän ei koskaan saanut virkamieheltä suoria vastauksia kysymyksiin.

Farmarin piina jatkuu varmasti myös lähitulevaisuudessa. Ei ole varmaan tulossa enää niitä vuosia joissa Farmari nautti työstään. Nyt kaikki on kirjattava ylös ja arki on suorittamista. Onko vesiautomaateissa vettä tiettyyn mittaan asti? Oliko rehuannos nyt grammalleen sopiva? Kasvaako nuori eläin juuri mittojen mukaan vai jääkö gramman liian pieneksi? Vaikka Farmari voitti tämän erän, kuinka monta kertaa ihminen jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan?

Kirjoitan tätä Farmarin ystävänä joka seurasi taistelua koko matkan ajan. Olin se joka vastaa yöllä itkuisiin puheluihin, kun Farmari istuu karjasuojassa pulttipistooli kädessä valmiina kadottamaan työkaverinsa ikuisesti. Olen myös se Ystävä joka auttaa jatkossa.

Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/