(Tarinat osoitteesta: https://lupaviidakko.fi)
Opiskelun ja työnteon yhdistelmä on rankka mutta palkitseva, kunnes tälle aktiivisuudelle asetetaan kohtuuttoman kova hinta. Tarina työnteosta, huonosta tuurista ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Muutamia vuosia sitten työskentelin anniskeluravintolassa portsarina. Päätin tehdä näitä hommia opintojen ohella, jotta saisin lisätienestejä. Eräänä työiltana olin alkuillasta yksin työvuorossa, koska muut järjestyksenvalvojat eivät olleet vielä saapuneet paikalle. Pian baarimikko ilmoitti pöydässä istuvasta aggressiivisesti käyttäytyvästä nuoresta miehestä, joten menin juttelemaan miehen kanssa. Mies riiteli baaripöydässä kaverinsa kanssa ja kun kysyin miehen vointia, tämä nuori herra haistatti minulle törkeyksiä. Tämän perusteella kehotin miestä poistumaan baarista, mutta sain vain lisää törkyä naamalle.
Mies ei suostunut poistumaan, joten viimein menin miehen tuolin taakse ja jouduin ottamaan miestä kainaloiden alta kiinni. Mies löi minua kyynärpäällä mahaan ja kaaduimme maahan. Kaikesta vastustelusta huolimatta sain kuitenkin miehen ulko-ovelle ja viimein ulos, vaikka mies vielä yritti tarttua muun muassa ovenkahvaan. Baarin ulkopuolella luonnollisesti päästin otteeni irti, koska mies käyttäytyi uhkaavasti.
Mies kuitenkin kaatui maahan kyljelleen, jolloin hänen kolme ystäväänsä riensivät paikalle. Mies oli kunnossa ja jutteli ystävilleen. Kaikki olivat rauhallisia ja eräs miehen kavereista jopa tuli pahoittelemaan miehen käytöstä. Kaveriporukka poistui paikalta hetkeksi, mutta palasivat pian autolla takaisin.
Tuolloin seurue totesi, että maahan kaatuneella miehellä sattuu polveen ja hampaisiin. Minä ja työvuoroon tullut kollegani, joka on työskennellyt muun muassa lääkintämiehenä rauhanturvaajan tehtävissä, tarkistimme yhdessä miehen kuntoa ja katsoimme myös suuhun taskulampun kanssa. Emme nähneet miehessä verta missään, mutta ohjasimme kuitenkin hänet menemään lähimpään terveyskeskukseen. Seurue poistui paikalta, mutta huusivat vielä perään: ”Sä joudut vielä vaikeuksiin tästä”.
Tämän kaiken seurauksena minut haastettiin oikeuteen pahoinpitelystä. Juttu kaatui niskaani, koska oikeuden mukaan en jututtanut tarpeeksi kauan miestä ennen fyysistä poistoyritystä. Oikeudessa minua myös syytettiin miehen tajuttomaksi kuristamisesta, ja kun katsoimme valvontakameran tallenteita, oikeus totesi miehen rimpuilun, vastustelun ja oven kahvaan tarttumisen olevan vain ”tahattomia refleksejä”. Oikeus tulkitsi tilanteen niin, että mies oli ollut koko poiston ajan tajuttomaksi kuristettu.
Oikeudessa ystäväporukan lausunnot erosivat huomattavasti toisistaan, mutta kaikki kertoivat, että kaatuneen miehen naamalta oli vuotanut ”valtava määrä verta”. Oikeus katsoi, että minulla ja lääkintämiehenä olleella kollegallani ei ollut pätevyyttä todeta sitä vuotaako miehen naamasta verta vai ei. Oikeudessa ystäväporukka todisti, että miehen vamman laadut olivat niin vakavia, että heidän oli ajettava mies suoraan sairaalaan.
Kuitenki kaveriporukka kertoi ajaneensa miehen kotiin 300 kilometrin päähän täysin toiseen kaupunkiin. Kotona mies oli hypännyt taksiin ja mennyt sairaalaan. Sairaalassa mies oli todistusaineiston mukaan puhaltanut muhkeat promillet ja saanut tikkejä leukaansa. Oikeus katsoi, etteivät minun ja kollegani lausunnot ole päteviä, koska olemme työkavereita ja siksi olemme voineet sopia asioista keskenään. Sen sijaan kaveriporukan lausunnot olivat täysin legitiimejä. Eräs seurueen jäsen jopa totesi oikeudessa, että ”Näillä miehillä nyt on tapana kännissä tapella”.
Jouduin maksamaan vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja lähes 10 000 euron edestä. Sinne menivät kaikki säästöt ja maksan edelleen. Yhä mietin, mitä nämä kaverit oikein pohtivat jos kerran totesivat vammojen olevan niin vakavia että mies täytyy saada heti hoitoon, mutta päättivät silti ajaa miehen toiselle puolelle Suomea tämän omaan kotiin?
- Usko meni
Internetin Hannu Karpo löytyy osoitteesta: https://lupaviidakko.fi/
