Tere Sammallahti

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kulttuurinen omiminen.

Pressiklubin jälkipyykki ja kulttuurinen omiminen #2

Viime viikon perjantaina olin Pressiklubissa vieraana Talouselämän päätoimittajan Matti Virtasen ja Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin kanssa. Paskamyrskyksihän se sitten meni ja leimallista heränneelle kritiikille on ollut Saara Särmän antaman esimerkin mukaisesti se, ettei siinä ole asiallista sisältöä, vaan se on ollut lähinnä “Vesa ei vaan tajuu”-tyylistä narinaa.

Esimerkiksi Suomen Kuvalehden toimittaja Aurora Rämö väitti artikkelissaan minun sanoneen, että “on Brunbergin tehtaan ansiota, että Suukkojen nimi vaihdettiin”, ja että ainakaan minulla ei ollut kokemusta kulttuurisesta omimisesta. Ilmeisesti hyvä kaksoisveljeni on ollut esiintymässä siinä Rämön katsomassa ohjelmassa, koska Pressiklubissa sanoin nimenomaan kuluttajien ja markkinamekanismin luoneen Brunbergille kannustimen tuotteen nimen vaihtamiseen. Ja toisekseen, mistäs Rämö tietää mitään identiteettiäni muokanneesta kulttuuriperinnöstä , kun ei viitsinyt vaivautua minulta edes kysymään?

Rämölle myös tiedoksi, että ohjelman aiheena ei ollut vähemmistöjen ohi puhuminen tai se, miksi saamelaiset ovat loukkaantuneet päähineistä. Ei, kyse on filosofisesta keskustelusta siitä, onko kulttuurien edustajilla yksinoikeutta muotoihin, väreihin tai muuhun estetiikkaan? Vastaus on yksiselitteinen “ei”, eikä sen toteaminen vaadi ihmiseltä vähemmistötaustaa.

Ensimmäinen tekosyy kulttuurisesta omimisesta valittamiselle on, että sulkapäähine muistuttaa liikaa intiaanien sotapäähinettä tai pilailupuotirääsy saamenpukua. Saanko minä karjalaisia sukujuuria omaavana suuttua siitä, että joku stadilainen leipoo karjalanpiirakoita, tai herra paratkoon, myy niitä tilittämättä kymmenyksiä minulle, viipurilaisen sotaorvon ja sorretun karjalaisevakon lapsenlapselle? Ilakoiko ei-karjalainen piirakanleipoja meidän karjalaissukujen kokemilla vääryyksillä? Ei, ajatuskin on pähkähullu. Isoäitini olisi nauranut tällaisille houreille, että leipokoot mitä lystäävät, hänen karjalanpiirakoidensa veroisia ne eivät kuitenkaan ole.

Se, että jokin muistuttaa jotain, ei vielä tarkoita yhtään mitään. Ja juuri siksi kreikkalaiset eivät itke verta nähdessään Eduskuntatalon korinttilaispylväät, suomenruotsalaiset eivät pistä pahakseen suomalaisen viettämiä rapujuhlia eikä pohjalaaset valita Jussi-paidasta tutun timanttikuvion eksymisestä ulkomailla valmistettuihin vaatekuoseihin. Minun sulkapäähineeni muistuttaa yhtä paljon natiiviamerikkalaisten kotkansulkapäähinettä kuin burqa muistuttaa roskasäkkiä tai pilailupuotiasuste aitoa saamenpukua. Saat toki itse valita, mutta jos luot kopion ja aidon välille yhteyden, jota niillä ei ole, niin se on sinun ongelmasi. Paskasta ei tule konvehtia vaikka sen käärisi kuinka hienoon kiiltopaperiin.

Toinen feministien argumentti on se, kuinka vähemmistöjä sorretaan ja loukataan “valtakulttuurin” ottaessa vaikutteita muista kulttuureista. Loukkaisiko japanilaisia, ja mistä ihmeen syystä, jos minä kävelisin ympäriinsä Geta-puukengissä? Pitäisikö mongolin repiä herneet nenään, jos seuraavan Pressiklubin alussa Ukkola vetää insertissä eeppiset kurkkulaulut?

Ihmettelen muutenkin tätä feminististä logiikkaa, jonka mukaan naisia alistavan patriarkaalisen kulttuurin ilmentymänä niqab tai burqa ei sorra suomalaista musliminaista, mutta sulkapäähine minun päässäni automaattisesti sortaa jollain toisella mantereella asuvaa ihmistä?

Entäs me armeijan käyneiden miesten vähemmistö, pitäisikö meidän suuttua niille naisille, jotka ovat tulleet vapaaehtoisesti inttiin ja käyttävät tätä etuoikeutettua asemaansa hankkiakseen niitä arvomerkkejä, mitaleita ja muita asepalveluksen symboleita, jotka ovat vuosikymmeniä, jos ei vuosisatoja, kuuluneet miehille? Puhumattakaan nyt naisista, jotka voivat tilata nämä samat symbolit netistä ja käyttää niitä ilman ymmärrystä siitä, mitä asepalvelus oikeasti tarkoittaa ja millainen rasite vähintään puolen vuoden pakkotyö suomalaiselle miehelle on? Rehellisesti sanottuna, aivan se ja sama, minun puolestani voitte vaikka rakentaa talonne ruusukkeista ja kulmaraudoista.

Sama koskee mustaa homo-Mannerheimia, Suomen lippua, etnistä ruokaa, itämaisia taistelulajeja, rastoja tai vaikkapa tätä sinibarettiystäväni Eritreasta minulle tuomaa Afar-kansan puukkoa, guilea, jolla ei kyllä kiehisiä vuole, mutta jonka kanssa varmasti pärjää aavikolla paimentolaishommissa. Minkään kulttuurille tyypillisen symbolin pitäminen tai esitteleminen sen enempää Youtubessa kuin televisiossakaan ei todellisuudessa sorra ketään tai ole keneltäkään muulta pois.

Kolmas puolestaloukkaantujan nolla-argumentti on se, kuinka puheena oleva kulttuurin ilmentymä X on niin kovin tärkeä ja jopa pyhä. Tässä asiassa kristilliskonservatiivisuuden kehitys Suomessa osoittaa oivasti, mikä arvo subjektiivisella kokemuksella pyhyydestä tulee olla.

Esimerkiksi katoliselle kirkolle miehen ja naisen välinen avioliitto on sakramentti, pyhä toimitus, jota säätelevää lakia muutettiin tänä vuonna vedoten nimenomaan kansalaisten tasavertaisiin oikeuksiin. Mitkään vetoomukset avioliiton pyhyydestä, kristittyjä loukkavista homoliitoista, perinteisistä arvoista, miesten ja naisten rooleista tai ydinperhemallin tärkeydestä eivät käyneet argumenteista, vaan konservatiivikristittyjen narinoille naurettiin avoimesti ja niitä pilkattiin häpeilemättä, kuten oikein onkin.

Suomessa uskonnot ovat maallistuneet ja yhteiskunta muuttunut paremmaksi juuri sen takia, että ihmisten pyhyyskäsityksiä on kritisoitu avoimesti välittämättä siitä, millaisia pukamia kritiikki on kulloinkin aiheuttanut. Jos yhdessä asiassa ihmisten pyhinä pitämille asioille voi vapaasti irvailla ja toisessa se johtaa häpeä-, tai jopa vankeusrangaistukseen, niin länsimaisille demokratioille tyypillinen periaate kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta on hävinnyt, ja totalitaristisille yhteiskunnille tyypillinen eugeniikkaan sekä rotuerotteluun perustuva identiteettipolitikointi on voittanut. Siinä maailmassa Helsingin Sanomat voi, ilman pelkoa negatiivisista seurauksista, toimia äänitorvena fantasialle valkoisten heteromiesten tuhosta samalla, kun natsismista, rasismista ja alkuperäiskansojen sorrosta niin huolissaan olevat vasemmistofeministit hurraavat vieressä kuola suupielistä roiskuen.

Ja mihin asti historiaan kulttuurisen omimisen kanssa palataan ja millä perusteella? Riittääkö viimeinen sata vuotta vai mennäänkö aivan kampakeraamiselle kaudelle asti? Voimmeko syyttää filippiiniläistä savenvalajaa kulttuurisesta omimisesta ja haukkua hänet suomalaisten sortohistoriaa ymmärtämättömäksi kusipääriistäjäksi, jos hän koristelee tekemänsä astiat pistoilla, vetää niiden kylkiin viiruja pienellä kammalla tai valaa tekemänsä ruukun suippopohjaiseksi?

Muutenkin saamelaisten ja suomalaisten välinen suhde on vähintäänkin outo. Saamelaisilla on sinällään perusteltu huoli oman kulttuurinsa ja perinteidensä säilymisestä, mutta lääkkeenä tähän ongelmaan he eristäytyvät kulttuurisesti. Suomalaisille on jäänyt enää rooli maksaa alkukantaisten elinkeinojen tekohengittäminen ja kuunnella loputonta jankuttamista menneisyydessä tapahtuneesta sorrosta, johon varsinkaan nuoremmat suomalaiset sukupolvet eivät missään tapauksessa ole kollektiivisesti syyllisiä.

Muutenkin tämä vasemmistolaisten ja feministien huoli kulttuurisesta omimisesta osoittaa lähinnä kaksinaismoraali. Esimerkiksi vapaan markkinatalouden luomassa yltäkylläisyydessä kylpevät vasemmistolaiset kantavat rasistisen ja homofobisen murhaajan, Che Guevaran naamalla koristeltuja paitoja, neukkulippuja ja muuta kommunisti-sosialisti-memorabiliaa noteeraamatta millään tavalla näiden aatteiden kymmeniämiljoonia uhreja ja tragedioita, joista viimeisimpinä öljyrikkaan teollisuusvaltion, Venezuelan, totaalinen romahtaminen sosialistisen reformin seurauksena. Li Andersson voi käydä televisiossa valittamassa sulkapäähineistä ja saamenpuvuista, mutta ei noteeraa kollegansa Hanna Sarkkisen rastoista tai vasemmistoräppäri Palefacen musiikkityylistä, joista molempia pidetään feministisessä filosofiassa malliesimerkkeinä kulttuurisesta omimisesta.

Se Ukkolan pitämä ja puolestaloukkaantujien kuplassa kohun nostanut, sulkapäähine muuten oli tämä sama, joka on tilattu balilaisilta natiivikäsityöläisiltä. Balin bruttokansantuote on vain 9 % Suomen vastaavasta ja se kasvoi viime vuonna reilun 6 %, kiitos vapaan markkinatalouden. Olenko siis häpeissäni kulttuurisen omimisen, eksotisoinnin, kolonialismin tai rasismin takia? En todellakaan. Mutta olen kyllä turhautunut siitä, että minun täytyy selittää maailman korkeimmin koulutetu vasemmistointelligentsialle, miksi markkinatalous vahvistaa kulttuureja ja nostaa ihmisiä köyhyydestä, mutta kulttuurinen eristäytyminen ja puolestaloukkaantuminen taas ei.

Kyse kulttuurisen omimisen konseptin kritisoinnissa on siitä, ettei yhdelläkään kulttuurilla tule olla yksinoikeutta sanoihin, muotoihin, väreihin, ääniin, kuviin tai muuhunkaan immateriaaliin. Jos minä olisin kulttuuristani huolissaan oleva saamelainen, niin haluaisin, että mahdollisimman moni pitäisi kansani päähinettä ja perinnepukuja levittäen samalla kansani tarinaa ja pitäen kulttuuriani hengissä. Ne nunnuka-höpötykset ja muut saamelaisille naureskelut loppuisivat sillä sekunnilla, kun Helsingin katukuvassa näkisi yhtä usein pohjolan vähemmistökulttuurien luomia kuoseja kuin ulkomaisten vaateketjujen sieluttomia rättejä.

Vaihtoehtona on tietysti rakentaa nationalistien ja konservatiivien hengessä muurit kulttuurinsa ympärille, loukkaantua jokaisesta pienestäkin rasauksesta ja katsoa, kun oma kulttuuri pikkuhiljaa näivettyy muun maailman mennessä eteenpäin. Minä en sellaista halua, mutta siihen alkuperäiskansoilla tietysti on oikeus.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/inkkariraivoa-sananvapautta-ja-eri-keeperia-pressiklubi-kohu-paisui-kuin-aasinhattu/
https://twitter.com/EvaBiaudet/status/916352804675117056
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154997151335949
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalanpiirakka
https://fi-seiska-cdn-prod.seiska.fi/files/styles/article_page_image_770px_wide/s3/styles/web/2013/03/11/1362986249_0.jpg?itok=v4LDaRkj
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0c/Jussipaita.svg/350px-Jussipaita.svg.png
http://www.freakingnews.com/pictures/14000/Geronimo-George-14302.jpg
http://scontent-sea1-1.cdninstagram.com/t51.2885-15/s480x480/e35/c0.135.1080.1080/13741496_1148715415200082_433483144_n.jpg?ig_cache_key=MTI5NTAyMTExMjEyODUwMjYwOA%3D%3D.2.c
http://s.newsweek.com/sites/www.newsweek.com/files/styles/full/public/2014/07/30/1280px-groupofwomenwearingburkas.jpg
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/46/Niqab.jpg/1200px-Niqab.jpg
https://yle.fi/uutiset/osasto/sapmi/sajoksessa_vierekkain_feikkitakki_ja_oikea_saamenpuku/7320627
https://en.wikipedia.org/wiki/Geta_(footwear)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Afarit
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/02/12/article-2555821-1B5A59C600000578-803_964x638.jpg
http://katolinen.fi/?page_id=420
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005395907.html
https://extras.csc.fi/arctinet/kivikaus/m2/2_3.htm
https://www.ouka.fi/oulu/luuppi/kierikkikeskus
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/Ceramic_from_Kierikki.jpg/1200px-Ceramic_from_Kierikki.jpg
https://demokraatti.fi/wp-content/uploads/2016/01/J101582Y-1200x675.jpg
http://www.tamperelainen.fi/sites/default/files/styles/article/public/neo/files/1010242.JPG?itok=1460UsIG
http://www.antaranews.com/en/news/109277/balis-economy-grew-by-624-percent-in-2016
https://tradingeconomics.com/indonesia/gdp-per-capita
https://data.oecd.org/finland.htm
https://www.youtube.com/watch?v=DY1pcEtHI_w


3F - Kulttuurinen omiminen

Moderni feministinen liike on viime vuosina ylikorostanut kulttuurisen appropriaation, tai toisin sanoen kulttuurisen omimisen, konseptia. Käytännössä mikä tahansa “valta-asemassa olevan kulttuurin” edustajan, jonka voidaan katsoa millään tavalla edes etäisesti sivuavan “alisteisessa asemassa olevaa kulttuuria”, leimataan feministisessä keskustelussa orjuuteen ja holokaustiin rinnastettavaksi sorroksi ja alistamiseksi.

Käytännössä “valta-asema” tarkoittaa yksiselitteisesti valkoisia ihmisiä ja “alisteisuus” kaikkia muita etnisyyksiä. Esimerkiksi rastat, rap- ja rock-musiikin tekeminen, kimonon, intiaanien sotapäähineen ja ponchon käyttö, pikkuletit, tietyt kasvomalaukset, tatuoinnit, erilaiset naamiaisasut, aasialaisten taistelulajien harrastaminen ja jopa mustasta ihmisestä kuvan maalaaminen valkoisen ihmisen toimesta on keksitty leimata kulttuuriseksi omimiseksi feministi-ideologien toimesta.

Viimeisimmät “kohut” pyörivät Miss Suomi-kandidaattien ja Postin mainosvideon ympärillä. Missifinalistit pitivät lehtikuvauksissa “natiiviamerikkalaisten sotapäähinettä”, eli kansankielisesti “inkkaripäähinettä”. Asiasta raportoi luonnollisesti kolmannen aallon feministisen filosofian pää-äänenkannattaja, Helsingin Sanomien Nyt-liite, joka heti seuraavana päivänä raportoi myös Postin “rasistisesta” mainoskampanjasta.

Todellisuudessa kyseessä oli vain mainos, jossa tutkimusmatkailija etsi viisauksia ympäri maailmaa ymmärtäen, että kaikki vain haluavat olla lunkisti ja elää helpompaa elämää. Epäilen, että Posti osui, tahallaan tai tahattomasti, mainoksensa sisällöllä maaliin ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Mutta rasismia ja rotuerottelua vastustavat feministit eivät ajatelleet mainoksessa esiintyneiden ihonväriä pidemmälle ja niinpä asiaa päiviteltiin somessa sellaisten saatesanojen, kuin “kulttuurinen appropriaatio”, “kolonialismi”, “eksotisointi” ja “rasismi”, kanssa. Todellisuudessa kyseessä oli parin hengen feministiklikin Twitter-kerho, jonka kommenttien, tykkäysten ja jakojen määrän perusteella kohu oli korkeintaan artikkelin kirjoittaneiden toimittajien lähipiirissä.

Mitä tulee suomalaisen missin, tai vaikkapa minun, pitämään intiaanipäähineeseen, niin millä logiikalla suomalainen olisi sortavassa asemassa jenkkinatiiveihin nähden ja millä ihmeen oikeudella Suomen Saamelaisnuoret Ry puhuu Pohjois-Amerikan natiiviheimojen suulla?

Kun tiedämme, että feministisen teorian mukaan sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, eikä esimerkiksi ihmisen ulkonäöstä tai sukuelimistä voi päätellä hänen sukupuoltaan, jos yksilö on toisin päättänyt. Jos hylkäämme ajatuksen siitä, että sukuelimet tai kromosomisto kuvastaisi kantajansa sukupuolta, eikä asialla sinällään ole minulle mitään väliä, niin miten ihmeessä päähineelle voidaan antaa asema pyhänä ikonina vain siksi, että se sattuu näyttämään sellaiselta? Tai miten jostain pilailupuodista ostettu paska kansallispuvun kopio voisi edustaa saamelaista kulttuuria?

Tämä minun päähineeni ehkä näyttää intiaanien sotapäähineeltä, mutta ehkä se onkin perinteinen sammallahtelainen jekunjuontimyssy? Ja jos näin on, niin millä logiikalla minua voidaan syyttää minkään kulttuurin halventamisesta tai omimisesta sen enempää kuin transsukupuolista voidaan sanoa sukupuolihuijariksi, eikö vain?

Entäs sitten, jos valkoinen heteromies meikkaa tai käyttää hametta? Entä lyhyet hiukset naisella tai nainen ilman hametta. Eikö tuollainenkin käytös riko perinteisiä kulttuurisia tabuja tavalla, joka loukkaa konservatiivia aivan samalla tavalla kuin kulttuurinen omiminen ehkä jotakuta feministiä?

Ihmettelen muutenkin tällaiseen pyhyyskokemukseen ja muihin vastaaviin abstraktioihin vetoamista. Se on yhtä älyvapaata kuin jonkin profeetan kuvan piirtämisestä, Jumalan nimen ääneen sanomisesta, kansallisvaltion lipun pyyhkeenä käyttämisestä, mustasta Mannerheimista tai muusta vastaavasta pillastuminen. Pyhyyden kokemus on subjektiivista, yksilökohtaisesta tulkinnasta kumpuavaa. Siihen vedoten on luotu esimerkiksi sananvapautta rajoittavat jumalanpilkkalait  ja käytännössä kaikkien maailmanhistorian hirmuvaltojen lainsäädäntö on perustunut ajatukselle jonkin eturyhmän suojelemisesta mielipahalta vankeusrangaistuksen tai jopa kuoleman uhalla.

Tämän modernin feministisen näennäisfilosofian ydinajatus on se, että uskonnon tai kultin  oppijärjestelmän kritisoiminen yritetään kieltää vedoten kokemukseen aiheen pyhyydestä tai subjektiivisesta tärkeydestä itselle. Samanlaiseen taktiikkaan turvaudutaan yleensä ekstremismiin taipuvissa ideologioissa, kuten esimerkiksi skientologiassa ja jihadismissa, joiden edustajat ovat yrittäneet vaientaa kriitikoita niin lakiteitse, terrorilla kuin murhaamallakin.

En ole kova menneiden vuosikymmenien fiilistelijä, mutta muistatteko ne menneet vuosikymmenet, kun elokuva sai kriitikolta huonot arvostelut sen takia, että se oli huono elokuva? Huono elokuva ei tavoittanut suurta yleisöä, koska siinä ei ehkäpä ollut uskottavaa tarinaa, samaistuttavia hahmoja, hyviä erikoistehosteita, jännitystä, draamaa, tragediaa tai jotain muuta kuluttajien etsimää elementtiä. Onneksi esimerkiksi Hesarin kulttuuritoimituksella on nykyään eri standardit avohoitopotilaiden palvelemiseksi.

Kun länsimainen näyttelijä on fantasiaelokuvassa itämaisen itsepuolustuslajin salainen mestari, niin valitetaan kulttuurisesta omimisesta. Mutta jos rooliin olisi palkattu aasialainen näyttelijä, olisi valitettu rasistisesta rotustereotypioiden vahvistamisesta. Sama kirjoittaja valittaa siitä, kuinka supersankarihahmot Bruce Wayne ja Bruce Banner löytävät sisäisen rauhansa idästä, mutta valittaa siitäkin, kuinka Iron Fist ei löydä traumoilleen helpotusta itäisestä mystiikasta. Varmaa on ainoastaan se, että kolmannen aallon feminismin filosofia antaa omaksujalleen työkalut loukkaantua mistä tahansa, jopa fantasiasta ja fiktiosta.

Ongelma ei olekaan sen enempää kulttuurinen omiminen, kulttuurirasismi tai mikään muukaan näennäisintellektuellin analyysin sisältö vaan se, että toimittajan feministisen maailmankuvan reunaehtoja on mahdotonta täyttää tavalla, joka tekisi hänet tyytyväiseksi. Yhtä hyvin kirjoittaja voisi itkeä siitä, että jossain elokuvassa aasialainen syö Big Macin, arabi käy saunassa tai latino heittää saapasta.

Pitää myös kysyä, kuka oikeasti on vähemmistö ja millä kriteerillä? Esimerkiksi meitä suomalaisia on n. 5,5 miljoonaa ja valkoisia ihmisiä noin miljardi koko maailman väestön ylittäessä jo seitsemän miljardin rajapyykin. Pelkästään kiinalaisia on lähes puolitoista miljardia, samoin intialaisia, ja ihonväriltään mustia yli miljardi. Pelkästään USA:ssa asuu natiiviamerikkalaista sukujuurta olevia ihmisiä n. 5,2 miljoonaa. Kun siihen lasketaan koko Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöt, niin heitä on takuuvarmasti enemmän kuin meitä suomalaisia. On aivan pähkähullua väittää, että globaalilla tasolla suomalainen, saati edes valkoinen ihminen, edustaisi jotain valtakulttuuria.

Ja jos näitä kulttuurialueita lähdetään pilkkomaan täysin mielivaltaisesti, niin miksi pysähtyä kansallisvaltioiden tasolle, miksei tarkastelua vietäisi vaikka kaupunkikohtaiseksi? Tällä rotuerotteluun nojaavalla logiikalla minä olin Pennsylvanian Chesterissä asuessani sorrettu, kun kaupungin musta enemmistö ajoi autoilla, tuolla valkoisen keskiluokan pyhällä symbolilla.

Kyseessä onkin feministisen teorian luoma etuoikeusbingo, jossa tolppia tarkkaan siirtämällä ja pisteet tarkasti laskemalla, etukäteen valitut uhridemografit saadaan näyttämään juuri niin sorretuilta kuin halutaan. Ja kuten kaikki tietävät, sorrettuja ei voida pelastaa kuin feminismillä.

Suurin osa maailmanhistorian kulttuureista on ajan saatossa unohtunut tai muuttunut kulttuurivaihdon seurauksena, ja hyvä niin. Esimerkiksi suomalainen kulttuuri on onneksi muuttunut sadan vuoden takaisesta merkittävästi ja suurin syy siihen on nimenomaan aktiivinen kulttuurivaihto, ulkomailta tänne tulleet vaikutteet. Eivät tasa-arvo, sekularismi, demokratia, mielipiteenvapaus ja muut nykyään kulttuuriimme olennaisesti kuuluvat elementit ole mitään suomalaista alkuperää, vaan niistä on tullut osa kulttuuriamme nimenomaan vaikutusvaltaisempien kulttuurien leviämisen seurauksena.

Tuo kulttuurivaihto on omalta osaltaan siivittänyt Suomen alle sadassa vuodessa kehitysmaasta jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi. Jos suomalainen kulttuuri ei olisi altistunut niille vaikutteille, joilta nykyisiä vähemmistöjä yritetään suojella, niin Suomi olisi rutiköyhä takapajula. Silloin täällä ei olisi kenelläkään varaa maksella saamelaisille poronhoitoharrastajille petoeläintuhoista ja siirtää globaalin markkinatalouden ehdoilla elävän kansantalouden tuottamaa hyvää susirajan taakse itseään hengiltä syövän saamelaiskulttuurin tekohengittämiseksi.

Paradoksaalisesti vanhoillisuutta ja rotuerottelua filosofiansa mukaan vastustava moderni feministinen liike nimenomaan vaatii eri etnisyyksien ja kulttuurien eristämistä toisistaan suojellakseen niille tyypillisiä käyttäytymistapoja. Perinteisesti tällainen agenda on tunnistettu stereotypisoivaksi, rasistiseksi ja äärinationalistiseksi, mutta omasta aatteellisesta puhtaudestaan vakuuttuneet feministit yrittävät markkinoida rotuerottelua ja patavanhoillista konservatismia edistyksellisyytenä.

Ja kuten aina, kun fasismista huolissaan olevat feministiset ammattiloukkaantujat sotkeutuvat keskusteluun, päättyy se vaatimuksiin yksilönvapauksien juridiseen rajoittamiseen. Näin tapahtui esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa, kun alkuperäiskansojen asianajajat jättivät YK:n Henkisen omaisuuden suojelujärjestölle, WIPOlle, vaatimuksen kulttuurisen omimisen kieltämisestä lailla. Ilmeisesti saamelaisilla ja muilla natiivikansoilla on jokin maaginen oikeus järjestellä muotoja, kankaita tai värejä tavoilla, jotka pitää kieltää meiltä muilta vapaudenmenetyksen uhalla.

Miettikääpä sitä uljasta “rasismista vapaata” maailmaa, missä rajoitettaisiin eleiden, tanssien, sanojen ja aineettomien hyödykkeiden käyttöä IHMISEN ETNISEN TAUSTAN PERUSTEELLA. Ajatus on umpirasistisuudessaan pähkähullu, eikä alkuperäiskulttuureiden kuoleminen ole mikään ihme, eikä edes sääli, jos ne muun maailman globalisoituessa käpertyvät tiukemmin ja tiukemmin omiin pieniin poteroihinsa vaatimaan itselleen erioikeuksia muiden vapauksien rajoittamisen kustannuksella.

Modernin feminismin filosofisen perustan laajempi tutkiskelu paljastaa sen vain näennäis-intellektuelliksi hömppäfilosofiaksi., jonka yksi ilmentymä on rasismiin, rotuerotteluun ja syrjiviin stereotypioihin perustuva kulttuurisen omimisen konsepti. Ajatus kulttuurisesta omimisesta ei ole enempää eikä vähempää kuin sosiokulttuurista totalitarismia, jossa henkisen ja jopa fyysisen väkivallan uhalla yritetään nostaa feministien arvostamat ajatukset ja ihmisryhmät perustellun kritiikin yläpuolelle. Sellaiselle ideologialle ei tule antaa tuumaakaan periksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_appropriation
https://www.spectator.co.uk/2017/04/the-mad-bad-crusade-against-cultural-appropriation/
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005386705.html
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005383918.html
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002870259.html
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005143884.html
http://www.complex.com/pop-culture/2012/05/the-50-most-racist-movies/star-wars-episode-1-the-phantom-menace
https://en.wikipedia.org/wiki/Native_Americans_in_the_United_States#Population_and_distribution
https://www.gloria.fi/artikkeli/muoti/mika-ihmeen-kulttuurinen-omiminen-tasta-kyse-ilmiossa-johon-sinakin-olet-saattanut
https://suburbanstats.org/population/pennsylvania/how-many-people-live-in-chester
http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/indigenous-advocates-call-on-un-to-make-cultural-appropriation-illegal-a7791851.html