Tere Sammallahti

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ihmisoikeudet.

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys rikkoo ihmisoikeuksia

Yksi helpoiten korjattavissa oleva kotimainen ihmisoikeusloukkaus on ylioppilaskuntien pakkojäsenyys. Opiskelijapolitiikassa on jostain kumman syystä pidetty pakkojäsenyyttä voimassa huolimatta siitä, että se rikkoo niin opiskelijoiden yksilönvapauksia, perustuslaillisia oikeuksia kuin ihmisoikeuksiakin. Väite saattaa kuulostaa yliampuvalta, mutta on silti totta, ja juuri siksi ihmettelenkin, miten tulevaisuuden akatemian edustajat eli opiskelijat, saati lainsäädäntö- kuin lainvalvontakoneistommekaan ei ole puuttunut asiaan.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 20. artiklassa todetaan, että “1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. 2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen”. Tässä asiassa ei yksinkertaisesti ole mitään epäselvää, ylioppilaskuntien pakkojäsenyys rikkoo yksiselitteisesti YK:n ihmisoikeusjulistusta, johon Suomikin on sitoutunut.

Suomen perustuslain pykälässä 13 taas todetaan, että “Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan”.

Selkeän perustuslaillisen loukkauksen lisäksi erikoisinta tässä pakkojäsenyyden ja perustuslain suhteessa on se, että vuonna 2003 ammattikorkeakoululaiksi annetussa esityksessä ehdotettiin ammattikorkeaopiskelijoille pakkojäsenyyttä oppilaskunnissa. Tuo esitys kuitenkin kaatui perustuslakivaliokunnassa nimenomaan sen takia, että oppilaskunnan pakkojäsenyys katsottiin opiskelijan perustuslaillisia oikeuksia rikkovaksi esitykseksi. Jonkin loogisen kärrynpyörän myötä ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden ei kuitenkaan katsota loukkaavan yliopisto-opiskelijan oikeuksia, miksi?

Meille, jotka emme pidä lain kirjainta automaattisena osoituksena sen oikeudenmukaisuudesta, asia pitää tietysti perustella moraalifilosofisen pohdinnan kautta. Täysivaltaisen aikuisen tahdonvastainen pakottaminen yksinkertaisesti loukkaa ihmisen yksilönvapautta eli oikeutta tehdä itseään koskevia päätöksiä, jotka eivät loukkaa muiden vastaavia vapauksia. Voit itse kuvitella, millä argumenteilla vastustaisit esimerkiksi järjestelmää, jossa terveydenhuollon tai juridisen edunvalvonnan vastineeksi sinut pakotettaisiin liittymään Kokoomuksen, Vasemmistoliiton, kirkon tai vaikkapa Perä-Kärnävän pursiseuran maksavaksi jäseneksi? Ja juuri tästä tässä pakkojäsenyydessä on kyse.

Heti oppilaiden yksilönvapauksien, perustuslaillisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien loukkaamisen jälkeen isoin ongelma pakkojäsenyydessä on se, että niin oppilaskunnat kuin Suomen ylioppilaskuntien liitto, SYL, toimii jatkuvasti laillisten tehtäviensä ulkopuolella ja vähintäänkin poliittisesti harmaalla alueella. Esimerkiksi SYL:n poliittisesta linjapaperista löytyy tolkuton määrä lähinnä puolueiden vaalistrategioista tuttua poliittista naminamia. Linjaukset feminismistä, kotihoidontuesta, vanhempainvapaista, varhaiskasvatuksesta, yritysten rekrytointimetodeista, työmarkkinapolitiikasta, pyöräilyn edistämisestä ja toisen asteen opiskelijoiden terveydenhuollosta ovat ylioppilaskunnan linjapaperissa vähintäänkin kiistanalaisia teemoja, eivätkä liity ylioppilaskunnan ydintehtäviin. Yhtä kiistanalaista olisi julistaa SYL kansallissosialistiseksi, kapitalistiseksi tai kristilliseksi liitoksi ja ujuttaa linjapaperiin teemoja mm. Lapin matkailuyrittäjien verotuksesta, ydinvoimaloiden periaatepäätöksistä, jäämeren radan rahoituksesta, vapaakauppasopimuksista tai Karjalan palautuksesta.

Tällä hetkellä osa näistä teemoista on SYL:n linjapaperissa ja loputkin voisivat olla, eivätkä opiskelijat silti pystyisi sanoutumaan niistä irti esimerkiksi eroamalla ylioppilaskunnastaan Miettikääpä, noin 130 000 suomalaista on täysin perusteetta pakotettu osaksi järjestöä, jonka arvoja iso osa ei todennäköisesti allekirjoita. Toivottavasti tämä osoittaa ainakin opiskelijoille sen, että päättävään asemaan päätyminen ei edellytä, eikä takaa, sen enempää moraalista selkärankaa kuin viisauttakaan.

Pakkojäsenyys on luonut ylioppilaskunnille ja SYL:lle käytännössä verotusoikeuden, vaikka sellaista ei pitäisi olla kuin valtiolla ja perustuslain nojalla myös kunnilla. “No eikä ole, Tere taas liioittelee”, huutaa valveutunut opiskelijapoliitikko. Hiljaa!

Ylioppilaskunta päättää jäsenmaksunsa suuruuden ja SYL:n taas vie tästä summasta haluamansa siivun oman liittokokouksensa päätöksellä. Todellisuudessa vain erittäin harvat pääsevät edes suoraan päättämään siitä, kuinka paljon heidän omaisuuttaan takavarikoidaan aktiivisten opiskelijapoliitikkojen agendojen edistämiseen. Teoreettisesti ylioppilaskunnilla ja SYL:lla, väitettyinä opiskelijoiden edunvalvojina, on pakkomaksatuksen kautta jopa mahdollisuus ajaa vähävarainen opiskelija korko- ja perintäkierteeseen.

SYL on perusteettomien oikeuksiensa myötä myös omaksunut kaikki julkisen sektorin tehottomuuteen liittyvät ongelmat. Sen maksavien jäsenten määrä laskee rajusti, mutta toimintamenoista ei silti olla valmiita karsimaan, koska piirit ovat pienet ja kavereille pitää riittää niin töitä kuin tulonsiirtojakin. Ei tarvitse olla matemaattisesti kovinkaan lahjakas ymmärtääkseen, että tämä tarkoittaa jyrkkää kasvavaa trendiä ylioppilaskuntien jäsenmaksun suhteen.

Ratkaisemisella tarkoitan tietysti oppilasjärjestöjen luottamustehtävien täyttämistä ihmisillä, jotka ovat valmiita asettumaan opiskelijoiden oikeuksien puolelle ja lopettamaan tämän korruptoituneen ja yksilönvapauksia loukkaavan pakkojäsenyysjärjestelmän. Ensimmäinen askel tällä tiellä on ottaa yhteyttä ylioppilaskuntaasi Liberaalipuolueen aktiivien lanseeraaman eroaylioppilaskunnasta.fi-palvelun kautta.

Toinen, ja se parempi keino, on tietysti äänestää nyt käynnissä olevissa edustajistovaaleissa. En millään pysty luettelemaan tässä kaikkia pakkojäsenyyttä vastustavia saati muita fiksuja teemoja ajavia edariehdokkaita, mutta suosittelen käyttämään pari minuuttia oman ylioppilaskuntanne nettisivuilta löytyvään vaalikoneeseen ja etsimään itsellenne sopivan ehdokkaan.

Kannattaa muistaa, että edarivaalien äänestysprosentti on pyörinyt siellä n. 30 %:n tietämillä. Näin alhaisella äänestysprosentilla jokaisella on äänellä on valtava merkitys, joten vapausaatteen ja yksilönvapauksien puolesta vaikuttaminen on tässä tapauksessa äärimmäisen tuottavaa. Muistakaa äänestää viisaasti!

http://www.un.org/en/universal-declaration-human-rights/index.html
http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/amk-oppilaskuntien-pakkojasenyys-tyrmattiin-perustuslakivaliokunnassa/492741/
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558
https://syl.fi/wp-content/uploads/2016/10/Suomen-ylioppilaskuntien-liitto-SYL-ry3n-linjapaperi-1.pdf
https://syl.fi/blogi/syl-on-feministinen-jarjesto-deal-with-it/
https://syl.fi/syl/vaikuttamistavoitteet-ja-poliittiset-linjat/
https://syl.fi/wp-content/uploads/2016/10/201021_SYL_KTS_2017-2020_hallituksen-esitys-liittokokoukselle.pdf
http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240207-on-aika-luopua-ylioppilaskuntien-pakkojasenyydesta
http://www.eroaylioppilaskunnasta.fi/


Suomesta Tansaniaan

Pakolaisasiaa näkyvästi ajanut pappi Marjaana Toiviainen ilmoitti viime viikolla varsin dramaattisesti, että aikoo lähteä Suomesta, koska täällä ei voi kuulemma enää elää. En suoraan sanottuna aikonut sanoa tästä asiasta alunperin mitään, koska koko turvapaikkakeskustelu on niin järjettömän tulehtunut, että jokainen siihen osallistuva ottaa riskin saada leimakirveestä. Minullekin natsin ja rasistin viittaa on jo soviteltu vaikka aatteeni ei voisi kauempana kummastakaan olla. Tosiasia kuitenkin on se, että yhteiskunnallisesti asiat eivät parane karkuun juoksemalla tai vaikenemalla, vaan avoimesti keskustelemalla.

Toisaalta tämä aihe koskettaa siinä mielessä, että ensimmäinen poliittinen blogaukseni vuoden 2013 alussa koski samaa aihetta, kun Helsingin Sanomat antoi Suomesta pari vuotta aikaisemmin pois muuttaneelle Umayya Abu-Hannalle palstatilaa purkaa omaa turhautumistaan Suomeen ja suomalaisiin.

Tuolloin Abu-Hanna valitti suomalaisten rasismista tekemällä yleistyksiä suomalaisista ja penäämällä meiltä kollektiivista vastuuta hänen henkilökohtaisten kokemustensa suhteen. Suomi oli kuulemma sulkemassa ovensa ja vastusti globalisaatiota, eikä Suomessa muka myönnetty rasismin olemassa oloa vaikka se olikin keskeinen osa yhteiskuntaamme ja poliittista järjestelmäämme. Näin siis ihan vakavalla naamalla.

Abu-Hanna tekikin mielestäni sinällään loogisen valinnan, että muka niin kovin rasistiseen Suomeen väsyttyään hän muutti Hollantiin, joka eittämättä on monella tavalla kypsempi yhteiskunta monikulttuurisuuden suhteen. Tähän tietysti vaikuttaa merkittävästi se, että Hollanti aloitti siirtomaavaltansa Afrikassa jo 1600-luvulla ja sorti afrikkalaisia orjuuttamalla, murhaamalla, kiduttamalla, ryöstämällä ja raiskaamalla heitä vuosisatojen ajan. Kolonialismin ja sen mukanaan tuoman monikulttuurisuuden mainingit siis huuhtoivat hollantilaisten asenteita jo vuosisatoja ennen kuin Suomessa katukuva alkoi muuttua. Täällä todelliset muutokset alkoivat näkyä vasta 1990-luvulla, siihen nähden yhteiskuntamme on avoimuudessa ja suvaitsevaisuudessa kirinyt muun maailman kiinni ennätysvauhtia, ja hyvä niin.

Iltalehti yritti tavoittaa otsikoihin noussutta Toiviaista kommentoimaan tapahtunutta, mutta vastaus oli lähinnä ylimielinen kommentti siitä, kuinka median olisi pitänyt kysyä asiaa pakolaisilta jo aikaisemmin. Olisin kyllä odottanut, että parrasvaloihin noussut tyyppi olisi kyennyt esimerkiksi kertomaan meille, millaiset vaikutukset hänen vaatimallaan maahanmuuttopolitiikalla on Suomeen, ja mistä esimerkiksi rahat kotouttamiseen otetaan? Tai ainakin kertomaan asiallisesti selkeästi tärkeäksi kokemastaan asiasta.

Jos minä saisin pariksi päiväksi ilmaista palstatilaa vapausaatteen promoamiselle, niin puhuisin toimittajien kanssa puhelimessa vaikka pirin voimalla, jotta viestini saavuttaisi mahdollisimman monta ihmistä. Yrittäisin kertoa mahdollisimman tarkkaan, mitkä poliittisen ohjelmani vaikutukset olisivat ja mitkä ovat ne realistiset keinot toteuttaa tavoitteitani. Tätä analyyttisempää ja pohdiskelevaa lähestymistapaa ei ikävä kyllä näe lähes koskaan heiltä, joille politiikka edustaa vain muille esitettyjä vaatimuksia henkilökohtaisen vastuun tai omien velvollisuuksien pohtimisen sijaan.

Kaikista typerintä tässä kiukuttelussa on kuitenkin se, että Toiviainen lähettää hallitukselle terveisiä todeten “hallituksen voittaneen”, aivan niin kuin Suomen eduskunnan hallituksen tavoite olisi jotenkin hyökätä juuri pappi Marjaana Toiviaista vastaan ja ajaa hänet maanpakoon. Tai aivan niin kuin hallituksen tavoitteet olisivat jotenkin rasistisia, ihmisoikeuksen lopettamiseen tähtääviä tai esimerkiksi murhapolttoihin kannustavia. Moisen esittäminen on toki nykyhallituksen vastustajille tyypillistä, mutta silti perustelematonta ja äärimmäisen typerää.

Käytöksellään Toiviainen, tahattomasti tai tahallaan, antaa ymmärtää Suomen olevan ihmisoikeuksien kannalta jotenkin huonompi maa kuin Tansania. Mutta jokainen peruskoulusta valmistunut osaa epäillä, että ihmisoikeuksien kontekstissa Tansanian ja Suomen välillä ei ole edes mitään kilpailua, niin eri sarjoissa nämä maat painivat. En hetkeäkään epäile, etteikö Toiviainen tätä itsekin tajuaisi, mutta jostain syystä laupeuden lähettiläs on valinnut edistää agendaansa turvautumalla moraalisesti kestämättömään markkinointistrategiaan, kuten valehteluun ja tunteisiin vetoavaan populismiin.

Sitä en sitten tiedä, onko moinen nykyisessä poliittisessa kulttuurissa edes merkittävä synti, mutta sen tiedän, että Tansaniassa reaktiot valkoisen naisen rasistisiin yleistyksiin paikallisväestöstä ja heidän kulttuuristaan olisivat todennäköisesti olleet merkittävästi dramaattisemmat. Ja vaikka Toiviaisen viittaamat tapaukset yrityksestä sytyttää turvapaikanhakijoiden teltta tuleen Helsingissä ja paprikasumutteen käyttö lapsellisessa katurähinässä ovat rikoksina vakavia ja vastenmielisiä, ovat ne molemmat silti merkityksettömiä asioita, kun verrataan jokapäiväiseen elämään Tansaniassa.

Siellä esimerkiksi lapsiavioliitot, lasten käyttäminen työvoimana vaarallisissa kaivostöissä ja väkivalta naisia kohtaan ei ole paitsi yleistä, myös yleisesti hyväksyttyä. Yli viisi miljoonaa tansanialaista lasta ei käy koulua ja esimerkiksi lapsivaimoiksi joutuneet tytöt erotetaan koulusta. Samoin teinitytöille suoritetut pakolliset raskauskokeet johtavat positiivisen tuloksen myötä myös koulusta erottamiseen.

Tansaniassa kiellettiin taannoin mielenosoitukset valtiojohtoa vastaan ja samalla kriminalisoitiin oppositiopuolueiden kokoontumiset. Totalitarismia lähentelevä hallintomuoto betonoi paikkansa myös lopettamalla kriittiset mediatalot ja heittämällä äänekkäimmät journalistit linnaan.

Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja alkuperäiskansojen oikeuksista Tansaniassa ei ole paljoa sanottavaa, kun niitä ei paljoa ole. Toiviaisen kommentin siitä, että “täällä Suomessa ei voi enää elää” olisi ymmärrettävä, jos hän olisi esimerkiksi syntynyt albiinoksi Tansaniassa. Silloin häneltä olisi lapsena, viranomaisten hiljaisella suostumuksella, amputoitu paikallisen poppamiehen toimesta raajoja ja lopulta hänet olisi kidutettu kuoliaaksi.

Toisaalta Tansanian korruptiosta, väkivaltarikoksista, lapsikuolleisuudesta, orjuudesta, ihmiskaupasta, kidutuksesta, poliisiväkivallasta ja poliittisesta vainosta voisi varmasti puhua paljonkin, sitä kun siellä riittää yllin kyllin.

Tarkoitus ei ole tässä nyt sen enempää lällätellä, enkä hetkeäkään epäile Toiviaisen ja turvapaikanhakijoiden saaneen ääliöiltä vihapostia ja uhkauksia. Eikä kenellekään oletettavasti ole epäselvää, etteikö turvapaikanhakijoihin ja ulkomaalaisiin yleensäkin kohdistuisi Suomessa ennakkoluuloja, rasismia ja joissain erittäin harvoissa tapauksissa jopa väkivaltaa. Mutta näistä asioista vastuun vierittäminen hallituksen niskoille ja Suomen kutsuminen maaksi, jossa ei voi enää elää, on todisteiden valossa niin absoluuttisen typerää, että Toiviaisen viestin uskottavuus sulaa täysin.

Tämän tapauksen tiimoilta hallitusta sormella osoittavien pitäisi kaikesta kiihkostaan huolimatta ymmärtää, että Suomen eduskunnan hallitus ei ole hyväksynyt väkivaltaa ketään kohtaan, ei hyväksynyt rasismia, ei hyväksynyt tuho- tai murhapolttoja tai niiden yrityksiä, ei hyväksynyt oman käden oikeutta, ja niin edespäin. Itse asiassa hallituksen johdolla säädetään ja ylläpidetään niitä uhkailun ja väkivallan kieltäviä lakeja, joita poliisi ja oikeuslaitos eduskunnan mandaatilla valvoo.

Jos tappouhkauksia todella tulee satoja tai jopa tuhansia, kuten Toiviainen ilmoittaa, niin sen pitäisi kyllä näkyä poliisin tilastoissa valtavana rikosilmoitusten määränä. Se on poliisin homma tutkia rikoksia, ei kansanedustajien. Uhkauksia varmasti tulee, se on aivan varma, mutta todellisuudessa kyse on muutaman marginaaliääliön perseilystä eikä mistään suomalaiseen eetokseen kuuluvasta asennevammasta.

Mutta eipä sillä, jokainen tekee elämällään niin kuin parhaaksi katsoo, se on vapausaatteen ydin. Jos joku haluaa muuttaa Suomesta Tansaniaan ihmisoikeuksien perässä, niin näinhän se sitten on tehtävä vaikka päätös perustuisi äärimmäisen harhaiseen todellisuuskäsitykseen. Toki se on myönnettävä, että Toiviaisen kaltaiselle ihmisoikeussoturille Tansaniassa on paljon työsarkaa ja hän pystynee siellä saamaan paljon enemmän konkreettista hyvää aikaan kuin täällä maailman ihmisoikeuksien kärkimaassa Suomessa, missä rasismi ja viharikokset ovat kaikessa typeryydessäänkin häviävän pieni ongelma.

Vaikka Marjaana Toiviaisen vakaumus muuttaa Tansaniaan horjuukin jo pari päivää lähtöilmoituksen jälkeen, toivotan hänelle silti kaikkea hyvää ja mitä parhainta menestystä taisteluun ihmisoikeuksien puolesta. Sitä työtä ei silti jatkossakaan kannata tehdä ylidramaattisesti nojaamalla epätotuuksiin tai haukkumalla väärää puuta, sellainen vain vie uskottavuutta muuten hyvää tarkoittavalta toiminnalta.

Täsmennän vielä, että videon pointti on ottaa kantaa siihen äärimmäisen tunteikkaaseen ja sisällöttömästi köyhään tapaan, millä Suomessa yhteiskunnallista keskustelua nykyään käydään. En missään nimessä toivo, että sen enempää Toiviaista kuin pakolaisiakaan morkataan ihan tavan vuoksi, vaikka tietysti perusteltu kritiikki on aina ääneen sanomisen arvoista. Älkää siis ainakaan minun nimissäni menkö vittuilemaan kenellekään sen enempää someen kuin päin näköäkään. Muutenkin harmittaa aivan tarpeeksi, kun ihmisten pitää olla niin massiivisia kusipäitä toisilleen sen sijaan, että etsisimme yhdessä ratkaisuja aikamme kriiseihin.

https://www.facebook.com/marjaana.toiviainen/posts/10155075788570351?pnref=story
http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128806-katkeruuden-manifesti
http://m.iltalehti.fi/uutiset/201704202200105526_uu.shtml
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002602711.html
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuohtunut-pappi-marjaana-toiviainen-mtv-lle-mina-lahden-maasta-vapaaehtoisesti-turvapaikanhakijat-tungetaan-koneeseen-vakisin/6397398
https://www.hrw.org/africa/tanzania-and-zanzibar
https://www.amnesty.org/en/countries/africa/tanzania/report-tanzania/
https://en.wikipedia.org/wiki/Human_rights_in_Tanzania
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005182150.html