Tere Sammallahti

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on leikkaukset.

Loppu opintotukipopulismille

Viime viikolla eduskunta päätti opintotukijärjestelmän uudistuksesta, jota opiskelijaliitot ja monet poliitikot ovat protestoineet näyttävästi ennen ja jälkeen päätöksen. Lankesin itsekin eturyhmä- ja oppositiodemagogian pauloihin ja ihmettelin, miksi jo muutenkin köyhiltä opiskelijoilta ollaan leikkaamassa niin merkittäviä summia. Sitten tutustuin opintotukiuudistuksen sisältöön ja petyin omaan sinisilmäisyyteeni. Populistisen protestoinnin lomassa niin asiasta vouhkaavilla poliitikoilla kuin opiskelijajärjestöillä on unohtunut laskea uudistuksen kokonaisvaikutukset. Todellisuudessa opintotukijärjestelmän muutokset nostavat merkittävästi opintotuen tasoa ja antavat opiskelijalle aiakisempaa merkittävästi paremmat taloudelliset edellytykset opiskeluun.

Mistä siis leikattiin?

Muutosta kritisoineet ovat oikeassa siinä, että opintoraha tippuu maksimissaan 87 €/kk sekä opintotukikuukausien määrää leikattiin kahdella kuukaudella, joskin 48 tukikuukautta riittää kuuteen täyteen yliopistolukukauteen. Pitää kuitenkin muistaa, että opintotuki koostuu monesta muustakin osatekijästä kuin opintorahasta ja tukikuukausien määrästä.

Mitä muuta muutos sitten sisältää?

Jo pelkästään opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin riittää suurimmassa osassa tapauksia kompensoimaan opintorahan leikkaamisen. Esimerkiksi Oulussa yksin vuokralla asuva opiskelija ilman muita tuloja kuittaa yleisen asumistuen kautta maksimissaan n. 330 €/kk, Pääkaupunkiseudulla sama tuki on noin 400 €/kk. Vanhaan opintotukimalliin sidottu asumislisä oli maksimissaan 202 €/kk, joten parhaimmassa tapauksessa asumistuen määrä kaksinkertaistuu.

Opintotukiuudistuksen vastustajat ovat olleet aiheellisesti huolissaan opiskelijoista, joiden asuinkumppani käy töissä, tällöin kun asumistuen määrä helposti tippuu nollaan. Ongelma on tietysti ilmiselvä, mutta silti opintotuesta erillinen Kelan tukijärjestelmään liittyvä ongelma. Nyt tukijärjestelmää vain harmonisoitiin ja asumistukijärjestelmän järkeistäminen hoidetaan toivottavasti myöhemmin erillisin muutoksin.

Valtion takaaman opintolainan määrä nousee 400 eurosta kuukaudessa 650 euroon kuukaudessa. Muutama vertailuluku: Jos opiskelija viiden opiskeluvuoden aikana kompensoi opintorahan alentamisen lainalla, on lopputulos 3 470 euroa lisälainaa vanhaan verrattuna. Jos 360 opintopistettä suorittava opiskelija nostaisi kaiken opintolainan opiskelujensa aikana, olisi velan loppusumma 21 600 euroa, josta opintotukihyvitystä tulisi 7 650 euroa ja loput ovat valtion takaamaa lainaa. Hupaisin kohta HYY:n taulukossa on todellakin kohta "opintolainahyvitys", jossa marttyyrimäisesti todetaan, että 40 %:n opintolainahyvitys "ei nouse". Yhyy...

Koko opintolainahyvitys on massiivinen tulonsiirto, joka nimenomaan kannustaa ottamaan lainaa. Miettikää nyt, pelkästään lainaa nostamalla olet jo tienannut 40 % lainasummasta. Tämän rahan viisaasti sijoittamalla voi vieläpä kuitata ison osan jäljelle jäävästä opintolainasta. Tämän parempaa, tai veronmaksajille epäoikeudenmukaisempaa, rahoitusdiiliä ei tältä planeetalla löydy todennäköisesti mistään muualta kuin suomalaisesta tuulivoimabisneksestä.

Tuo opintolaina maksaa investointina itsensä moninkertaisesti takaisin, kun korkeakoulutettujen tiedetään uransa aikana tienaavan enemmän kuin alemmilta koulutusasteilta valmistuneiden. Valtion takaamaa opintolainaa ei myöskään tarvitse heti maksaa takaisin, vaan takaisinmaksua voi järjestellä Kelan kanssa esimerkiksi työttömyyden jatkuessa sekä monista muista syistä.

Ja lainasta itkeville ihan perspektiivin vuoksi: Remontti- ja linjasaneerausvalmis 50 neliöinen kaksio maksaa pääkaupunkiseudulla helposti 150 000-200 000 euroa. Jos opiskelijat haluavat oikeasti vaikuttaa merkittävästi omaan ostovoimaansa, niin silloin kannattaisi keskittyä vaatimaan kaavoitusmenettelyjen järkeistämistä, asuntorakentamisen sääntelyn purkamista ja yleisesti verotuksen keventämistä. Sillä on huomattavasti isompi merkitys henkilökohtaiseen talouteenne kuin jollain parin tonnin opintolainamulkkauksella, josta siitäkin iso osa hyvitetään teille veronmaksajien pussista.

Opiskelijan tulorajat ovat olleet kiinteä, mutta nyt ne sidotaan ansiotasoindeksiin. Tämä on selkeä parannus siitä huolimatta, että koko tuloraja olisi järkevämpää poistaa kokonaan. Samalla takaisinperintäkorko laskee 15 %:sta 7,5 %:iin. 50 %:n leikkausta takaisinperintäkorkoon voidaan pitää varsin merkittävänä parannuksena.

Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka tyypillinen pääkaupunkiseudun opiskelija, joka ottaa täydet opintolainat. Opintotuki ja asumislisä nousevat 538 eurosta 650 euroon. Vanhassa lainajärjestelmässä valtio takasi 400 euroa kuukaudessa ja uudessa 650 euroa kuukaudessa. Eli vanhassa järjestelmässä tuki oli 938 €/kk, uudessa järjestelmässä 1 300 €/kk. Täytyy harjoittaa melkoista oppositiomatematiikkaa, että tällaisesta opintotuen korotuksesta saa propagoitua leikkauksen.

Ja ennen kuin joku valittaa, että "siellä se Sammallahti kyykyttää opiskelijaa, helppohan se on sanoa kun ei itse enää opiskele", niin jaan pienen tiedonjyväsen omasta opiskeluhistoriastani. Kävin suorittamassa ylemmän korkeakoulututkinnon Yhdysvalloissa vuosina 2009-2011 maksaen pelkästään lukukausimaksuja n. 8000 dollaria lukuvuodessa. Tuo ulkomailla suoritettu lainarahoitteinen koulutus on vaikuttanut erittäin positiivisesti urakehitykseeni, joten en voi pitää kyseistä investointia huonona. Eikä suomalaisenkaan opiskelijan pitäisi kohtuullisia lainasummia pelätä, suomalaisella korkeakoulutuksella kun käytännössä pätevöityy työskentelemään melkein missä päin maailmaa tahansa.

Suomalaisella korkeakoulutuksella työntekijä myös kiipeää planeetan rikkaimpaan prosenttiin joskus kolmenkymmenen ikävuoden korvilla, eikö sellaisen tavoitteen saavuttamiseksi kannata ottaa hieman lainaa? Jos tuollainen ökyrikkaus sitten työelämään siirtymisen jälkeen ottaa omantunnon päälle, niin leopardihattuiset sotapäälliköt Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa myyvät hyvää omaatuntoa avokätisiä lahjoituksia vastaan. Hyvänolontunnetta kuulemma laivataan ökyrikkaille suomalaisille myös kaarnaveneillä!

Ja tietysti kun poliittisia irtopisteitä on ollut tarjolla, niin politiikan raatokärpäset ovat kiertäneet opintotukiuudistusta kieli pitkällä. Li Andersson, Emma Kari ja Ville Niinistö vuodattivat sosiaalisessa mediassa kyyneleitään opiskelijoiden lohduttomasta ahdingosta. Jokainen heistä yrittää tehdä opintotukiuudistuksesta kunnallisvaaliteemaa, mikä antaa ymmärtää, etteivät he tiedä opintotukijärjestelmän kuuluvan eduskunnalle, ei kunnanvaltuustojen toimivaltaan. He eivät myöskään näytä ymmärtävän opintotuen rakennetta, koska puhuvat opintotuen leikkauksista vaikka todellisuudessa vain opintorahaa leikattiin. Vihreiden broilerit antavat jopa lupauksen, että Vihreät aikovat palauttaa opintotuen tason ennalleen, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa satojen eurojen leikkausta uuden opintotuen tasoon. Sitä uhkausta kannattaa nuorempien äänestäjien oikeasti punnita niin kunnallisvaaleissa kuin eduskuntavaaleissakin.

Muista äänestää viisaasti.

Linkit:

https://www.facebook.com/HYY.HUS/photos/a.336501971985.160359.275038856985/10153931266811986/?type=3&theater
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/mietinto/Documents/SiVM_17+2016.pdf
http://www.kela.fi/opintolainahyvitys
http://www.investopedia.com/articles/personal-finance/050615/are-you-top-one-percent-world.asp
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154155744615949
https://www.facebook.com/niinistoville/photos/pb.153186884700042.-2207520000.1481834760./1376354139049971/?type=3&theater
http://liandersson.fi/koulutusleikkaukset-eivat-tulleet-puskista/


Demokratian pelisäännöt unohtuivat AY-liikkeeltä ja oppositiolta  7

Hallituksen ilmoitus saavutettujen etujen leikkauksista saivat ammattiyhdistysliikkeessä sekä sen eduskunnassa istuvissa kumileimasimissa aikaan odotettua ahdistusta. Osa suomalaisista ilmeisesti elää vieläkin siinä illuusiossa, että kestävyysvaje on vain porvareiden salajuoni eikä kansantaloudessa ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että julkinen sektori kuluttaa liian vähän lainarahaa eikä työntekijöillä ole vielä tarpeeksi etuisuuksia.

AY-jyrät kiiruhtivat uhkailemaan hallitusta ja kertomaan kuinka ”sopimusyhteiskunta” on romutettu. AY-liike pitää jopa perustuslain vastaisena sitä, että poliittista valtaa pitää demokraattisilla vaaleilla valittu eduskunta eikä esimerkiksi herrahissillä Hakaniemen saunaosastolle hilattujen, eläkeviroissaan pöhöttyvien, järjestöjyrien kollektiivi. Ehkäpä AY-liike näkee ”sopimusyhteiskunnan” ytimenä sen, että se kiristää demokraattisilla vaaleilla valittua hallitusta uhkailemalla ”koko Suomen pysäyttämisellä” ja jatkuvalla lakkoilulla, jolla kustaan ihan jokaisen suomalaisen pakkiin? AY-liikkeen mielestä hallituksen vallankäyttö edustaa myös ”sanelua”, mutta ilman demokraattisten vaalien antamaa mandaattia TuPo-pöydissä, kolmikannoissa ja muissa yhteiskunnallisissa neuvotteluissa yleislakolla uhkaileva työmarkkinajärjestö jotain ”sopimista”?

SDP:n Antti Rinne kritisoi välittömästi hallitusta ”sopimusyhteiskunnan” romuttamisesta. Rinne entisenä AY-jyränä valittelee, että työntekijän oikeutta sopia työehdoistaan kavennetaan, mutta enpä ole kuullut sitä kritiikkiä Rinteeltä tai muualtakaan viime vuosien YT-aallon ollessa käynnissä. Eipä ole annettu työntekijöille oikeutta neuvotella omista sopimuksistaan töiden jatkumisen ehtona, vaan neuvottelupöydissä istuvat liittojen luottamusmiehet jopa silloin, kun irtisanominen koskee liittoon kuulumatonta työntekijää. Ehkäpä aatetoverit kuivaavat Rinteen krokotiilinkyyneleet seuraavassa SAK:n saunaillassa.

Vihreiden Ville Niinistökin valitteli, että satavuotista työmarkkinaperinnettä ollaan nyt romuttamassa ”sanelupolitiikalla”. Tiedoksi Ville Niinistölle ja muille poliittisille broilereille, että yksityinen sektori elää kiihtyvää muutoksen aikaa, koska sen on pakko reagoida muuttuviin globaaleihin trendeihin. Tätä faktaa vasten on erittäin suotuisaa, että satavuotiset työmarkkinaperinteet heitetään romukoppaan ja mietitään niitä keinoja, joilla yhä useampi suomalainen työllistyy ja joilla taloutemme kurja tila saadaan korjattua. Suomalaisen vasemmiston lempilapsi ja itseisarvo, eli valtava julkinen sektori, on Niinistön mielestä pahimpana kärsijänä, koska julkisen sektorin yksityistä sektoria pidempiä lomia vihdoin ja viimein leikataan. Eikö se ole juuri sitä epäoikeudenmukaisuutta, että julkisella sektorilla lomaillaan tavallista pidempään yksityisen sektorin työntekijän piikkiin? Eivätkö puntit nyt ole vain tasan sen sijaan, että jotakuta olisi oikeasti sorsittu työmarkkinoilla?

Siis jumalauta nyt oikeasti, Suomessa hallitus koostuu demokraattisilla vaaleilla valittujen puolueiden kollektiivista, johon muuten SDP:llä, Vihreillä ja muilla oppositiopuolueilla oli paikka auki vielä hallitusneuvottelujen aikaan. Eikä muuten kuulunut mitään kitinöitä ”sopimusyhteiskunnasta” tai ”sanelupolitiikasta” silloin, kun SDP, Vasemmmistoliitto ja Vihreät istuivat hallituksessa sanelemassa, että suomalaisten veronmaksajien piikkiin voidaan vielä jatkaa julkisen sektorin velkakarkeloita.

Hallituksen ei tarvitse kysyä oppositiolta lupaa päätöksentekoon, vielä vähemmän sen tarvitsee kysellä sitä yksittäisiltä kansalaisjärjestöillä, joilla ei tule kansallisessa päätöksenteossa roolia kuin korkeintaan neuvonantajana. AY-liikkeelle annettiin mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntasopimuksen syntyyn, toisaalta sen mielipidettä on kuunneltu hallituksen sorvatessa uusinta leikkauspakettiaan.

Oli hallituksen eilisestä leikkauslistasta mitä mieltä tahansa, niin sana ”sopimusyhteiskunta” on samanlainen ontto termi kuin ”konsensuspolitiikka” ja ”kolmikanta”, eikä niiden tarvitse ohjata hallituksen työskentelyä millään tavalla. Ne ovat tapoja, joilla asioita on joskus hoidettu, mutta eivät suinkaan mitään itseisarvoja. Jos hallitus päättää käyttää toisenlaisia keinoja, ei se tarkoita, että olisi toimittu kategorisesti väärin, kuten monet tuntuvat kuvittelevan.

HALLITUKSEN YDINTEHTÄVÄ ON TEHDÄ ÄÄNESTÄJIEN ANTAMALLA MANDAATILLA PARHAAKSI KATSOMIAAN PÄÄTÖKSIÄ. Huudan sen nyt tuohon, koska suomalaisen parlamentarismin toimintamekanismi näyttää velkakrapulaisilta vastarannankiiskiltä unohtuneen. En minäkään ole hallituksen kaikista toimista samaa mieltä, mutta tämä on ehdottomasti parempi kokonaisuus kuin mikään velkarällästäminen ja saavutettujen etujen lisääminen, mitä hallituksen ulkopuoliset tahot ovat lähinnä ehdotelleet.

PS. Nettifoorumeilla on näkynyt arveluita siitä, että Sipilän olisi jotenkin poikkeuksellisen helppoa leikata esim. sunnuntailisistä, kun hänen ei itse tarvitse käydä sunnuntaisin töissä. Minä en erityisemmin pidä kepusta, mutta voin kyllä huoletta sen verran puolustaa Sipilää, että yrittäjänä ja pääministerinä hän on takuuvarmasti tehnyt enemmän ylitöitä, ihan sunnuntai-sellaisia, kuin suurin osa suomalaisista tulee elämänsä aikana koskaan tekemään. Sipilä on ajallemme poikkeuksellinen poliitikko, kuten muutkin hallituksessa istuvat puolueet; ne ovat valmiita takuuvarman imagotappion ja kannatuksen laskun uhallakin tekemään sen, mikä on oikein ja tarpeellista.