Astut hissiin. Toinen ihminen on jo sisällä.
Katsot lattiaa, puhelinta tai mitä tahansa muuta kuin toista ihmistä, ja lasket mielessäsi kerroksia, kunnes ovet aukeavat.
Tampereen yliopiston psykologian professori Jari Hietanen on tutkinut yli 15 vuotta, miten aivot reagoivat toisen ihmisen katseeseen ja läheisyyteen suljetuissa tiloissa.
Hänen mukaansa suomalainen hissikäyttäytyminen ei ole kansallisen ujouden ilmentymä, vaan biologinen vastaus.
Peripersonaallinen tila on aivojen turvavyöhyke
Ihmisaivoilla on sisäänrakennettu turvavyöhyke, jota neurotieteilijät kutsuvat peripersonaalliseksi tilaksi.
Princetonin yliopiston neurotieteilijä Michael Graziano osoitti, että tämä alue ulottuu noin 60–90 senttimetrin päähän kehosta ja sen loukkaaminen aktivoi amygdalan – aivojen uhkakeskuksen.
Hississä etäisyys toiseen ihmiseen on tyypillisesti alle 80 senttimetriä, mikä tarkoittaa, että amygdala on koko matkan ajan lievästi aktiivinen.
Suomalaisilla turvavyöhyke on tutkitusti suurempi
Journal of Cross-Cultural Psychology -lehdessä julkaistussa 42 maan vertailussa suomalaiset pitivät tuntemattomiin ihmisiin keskimäärin 120 senttimetrin etäisyyttä.
Se oli tutkimuksen suurimpia lukemia.
Vertailun vuoksi: argentiinalaiset pitivät keskimäärin 77 senttimetrin etäisyyttä.
LUE LISÄÄ: Mikä suomalainen piirre hämmentää ulkomaalaisia eniten? Tutkimus paljasti odottamattoman vastauksen
Katsekontaktin välttäminen on aivojen suojamekanismi
Hietasen laboratoriossa on mitattu aivojen sähköistä vastetta tilanteissa, joissa tuntematon ihminen katsoo koehenkilöä silmiin lähietäisyydeltä.
EEG-mittaukset osoittivat, että katsekontakti alle metrin etäisyydeltä aktivoi stressivasteen nopeammin kuin mikään muu sosiaalinen ärsyke.
Katseen kääntäminen pois on aivojen tapa laskea kuormitusta.
Hissikäyttäytyminen toistuu bussipysäkeillä ja kassoilla
Ilmiö ei rajoitu hisseihin.
Hietasen mukaan samat mekanismit selittävät, miksi suomalaiset seisovat bussipysäkillä tasaisin välein, välttelevät viereistä istumapaikkaa ja valitsevat aina kauimmaisen kassan.
Kyse on aivojen automaattisesta pyrkimyksestä maksimoida peripersonaallinen tila ympäristössä, jossa se on uhattuna.
Ilmiö voimistuu kesällä
Kesällä, kun julkiset tilat täyttyvät turisteista ja festivaalivieraista, suomalaisten aivojen turvavyöhyke joutuu jatkuvaan paineeseen.
Hietasen mukaan tämä selittää, miksi monet suomalaiset kokevat vilkkaat kesätapahtumat väsyttävinä, vaikka ohjelma olisi mieluisa.
Aivot ovat tehneet ylitöitä koko päivän pitääkseen yllä sosiaalista etäisyyttä ympäristössä, joka ei salli sitä.
Hiljaisuus on hermoston lepo
Suomalainen ei vaikene hississä, koska hänellä ei olisi sanottavaa.
Hän vaikenee, koska aivojen kuormitus suljetussa tilassa tuntemattoman vieressä on jo niin suuri, että puhuminen lisäisi sitä entisestään.
Grazianon mukaan hiljaisuus on hermoston taloudellinen ratkaisu – ei sosiaalinen puute.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Psykologit selittivät vihdoin, miksi suomalaiset muuttuvat kuin toisiksi ihmisiksi heti juhannuksen jälkeen
