Olen huono lähtemään. Taas oli vermeet päällä ja menoa oli - lähtemättä jäi. Olen hyvä jäämään. Pidän asemapaikkani. Kukaan ei kaipaa minua in a honky tonk down in Mexico.
Kenties ensi viikolla sitten menen. Tai sitten en. Pelottavaa tässä on se että en mene koskaan minnekään.
Mies ryntää olohuoneesta makuuhuoneeseen jossa vaimo on juuri käymässä yöpuulle. “Vaimo, vaimo! Pakkaa laukut, mä voitin lotossa!” “Ihanaa, kulta! Ranta vai vuoristotamineet?!” “No mulle ihan se ja sama, kunhan painut vittuun täältä ja nopeesti.”
Eli pitää muistaa lotota vaikka vaimoa ei makkarissa olekaan.
Olipas kokolailla ihan kiva viikko. Sain huutaa keuhkoni tyhjiksi varapåmålle ja opetin oppilailleni kuinka tehdä kivan näköisiä nimikortteja. Jälleen tuli todistettua se että valkokangas ei riitä opetuksessa vaan on jalkauduttava selän taakse neuvomaan. Jokainen sai tehtyä omalla kuvalla varustetun nimikortin.
Mutta se varapåmå on kyllä muuttumaton eli edessä on vielä huutoa aivan varmasti. Jos menee kovin tiukille niin paiskaan pihalle oli ovi auki tai ei. Sen kerroin jo påmålle etukäteen. Olen pitkin vuotta kuunnellut sitä noitumista ja huutoa aivan tarpeeksi. Se huutaa ja noituu myös påmålle suoraa kurkkua. Ja siis ei minulle ollut huutanut vasta kun pari kertaa. Kolmannella kerralla vasta huusin takaisin. Me tiedämme kuinka työt tehdään ja siinä ei huuto auta.
Luu kurkkuun!
Ikävä että näin opettajana joudun huutamaan oppilaalleni ja varsinkin kun oppilas on duunimestan kiukutteleva, kiroileva, varapomo ja samalla vieläpä maksava asiakas. Olen kuitenkin se ainoa kapellimestari oppitunnillani ja minulle (kenellekään) ei tarvitse huutaa ja noitua jos dementian takia ei itse muista saamiaan oppejaan jo viiden vuoden ajalta ja ties kuinka monen kouluttajan jakamia tietoja.
Olen ollut lopen kyllästynyt siihen kun yksi ainoa henkilö terrorisoi koko henkilökuntaa pelkällä perseelle ammutun karhun olemuksellaan.
Se tuntui hyvältä ja oikealta ja se puhdisti ilmaa hetkeksi. Törmäyksen jälkeen oppia taas tuli. Mutta viikon päästä kaikki oppi on kadonnut kuin huutoni seinille ja kuulen kiukkuisen kysymyksen: "Miten tällä pääsee sähköpostiin???!!!"
