Kohta tulee kolme kuukautta täyteen uudessa duunissa. Oon viihtyny siellä hyvin ja tykkään niin työstä kuin työkavereistakin. Fyysisenä paikkanakaan se ei ole hassumpi.
Erään ystäväni äiti työskentelee samassa työpaikassa, eri yksikössä tosin mutta fyysisesti niin lähellä, että jakaa saman taukohuoneen mun työkavereiden kanssa. No tää ystävän mutsi oli sitten kuullu kahvipöytäkeskusteluissa mun nimen mainittavan. Olin saanu työkavereilta positiivista palautetta ja ne oli kehuneet mun tatsia ja kädentaitoja ja sitä, että asiakkaatkin on tykänny kovasti. Ystävän mutsi riensi kertomaan tän mun ystävälle oitis, mikä tietty oli kivaa, mut sit tuli se mitä mä en kyllä ymmärrä: "Älä nyt vaan kerro tästä Cadulle."
WTF? Miks mulle ei saa kertoa, jos joku on kehunu mua? Miks ylipäänsä mun korviin ei sais kantautua, jos musta puhutaan hyvää? Mä ymmärrän, jos joku kuulee jotain ikävää eikä halua, että se kantautuu toisen korviin niin että toinen pahoittaa mielensä, mut miksi tollasta iloista asiaa ei saisi mulle kertoa? Että olen ollut hyvä ja että minusta on tykätty.
Onks tää taas tätä suomalaista mentaliteettia: kel onni on, se onnen kätkeköön; joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa; ja sitä muuta iänikuista bullshittiä joiden mukaan itteään pitää aina vaan vähätellä ja kulkea niska nöyränä, tai muuten iskee salama tai piano tippuu päähän, tai jotain?
Mä en vaan tajuu. Ottakaa te muut kantaa, ketkä tajuutte.
p.s. arvatkaas vaan, onko yleensä just niin, että just ne paskapuheet ja mielenpahoittamiset ihan tasan tarkkaan kerrotaan eteenpäin...