Blogi

Mulla on toinen virallinen lomapäivä menossa, tosin jo viikonloppu oli vapaa joten makean elämän makuun pääsin jo silloin. Viikonloppuna oli kuitenkin hillittömän paljon kaikenlaista aikataulutettua, pakollista tekemistä ja samoin eilen ja tänään, ettei tajunta ole vielä vastaanottanut sitä, että oon todellakin lomalla. L o m a l l a ! ! LO-MA!!

No, huomenna mä pääsen viimein kunnolla mökille lonnimaan, eikä siellä ole enää mitään pakollista tekemistä. Vain kukkien istutus laatikoihin, laatikoiden asettaminen uuden uutukaisen kesäkeittiön kaiteelle, ja se ois sit siinä. Sit voiki avata kuoharipullon, istahtaa ihailemaan uudenkarhakkaa kesäkyökkiä ja nostaa itselleen maljan, että taas on selvinny tänne asti ja nyt on lupa vaikka romahtaa kasaan koska töihin ei tarvii mennä viikkokausiin.

Mä en oikeestaan ollu edes tajunnu, että tilanne on taas tää, et mä oon ihan puhki, mut jotenki se vaan taas pääs menemään siihen pisteeseen. Jaa ihminenkö oppivainen? My ass. Mut oon mä ollu huomattavasti huonommassaki jamassa monena vuonna loman alkaessa, joten ei tää oo paha. Menee varmasti muutamassa päivässä ohi. Sit alkaa lomaelo todenteolla.

Mä en lomalla haluis tehdä oikeestaan mitään enkä mennä minnekään, mut pari pakollista menoa on: Tuska reilun viikon päästä ( ja se on vaan semipakollinen, sinne mä melkein oikeestaan haluun mennäkki) ja sit heinäkuussa serkun rippijuhlat niin toisella puolen Suomee että enemmän ei toisella puolen vois olla. Tietty. No siihen kombinoin sit kans pienen lisäpätkän kamujen kans, ettei se koko reissu oo pelkkää rippijuhliin riento ja sieltä pois.

Nyt kamujen kaa ulos. Odotellen koomasta heräämistä,

Cadu.

Mikä helvetti siinä on, että aina, kun koetat etsiä jotain tiettyä, jota todella tarvitset, et löydä vaikka etsisit kaksin käsin ja taskulampun kanssa. Kun sitten olet luovuttanut ja lakannut etsimästä, ja se tarvekin meni jo ja kaikki on pilalla, hyllyt notkuvat juuri sitä vasta viikko sitten etsimääsi tavaraa.

Mikä helvetti siinä on, että kun olet peeaa ja kaupungilla "vain katselemassa", koska rahaa ei muuhun ole, kaupat notkuvat kaikkia ihanuuksia, joihin on kirjoitettu sinun nimesi. Kun taas palkkapäivänä, rynnätessäsi riemusta kiljuen kauppoihin ostamaan pitkään kyyläämääsi juuri sopivaa unelmiesi mekkoa serkkusi häihin, hyllyt kumisevat tyhjyyttään ja vaaterekissä on vain kokoja 52 tai 32.

Mikä helvetti siinä on, että toisinaan epäilet, toimiiko puhelimesi lainkaan, koska kukaan ei vastaa puheluihisi eikä tekstiviesteihisi, eikä kukaan soita sinulle päin. Vaan annahan olla, kun sinulla on töiden jälkeen 10 minuuttia aikaa käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet, laittaa hiukset, meikata ja ennättää sovitulle tapaamispaikalle ajoissa, saat viisi puhelua ja kaikilla soittajilla on sekä tilannetajun puutostila että puheripuli.

Mikä helvetti siinä on, että juuri kun olet päättänyt aloittaa vähähiilihydraattisen dietin, lähikauppa perustaa leipätiskiinsä paistopisteen ja kaupassa tuoksuu joka helvetin päivä lämmin leipä ja tuore pulla kun menet ruokaostoksille.

Mikä helvetti siinä on, että kun kaikki arki-iltasi ovat täynnä ennalta sovittuja, pakollisia menoja, joita et voi siirtää ja haluaisit käydä katsomassa useammankin paikkakunnan leffateattereissa pyörivän filkan, elokuvat menevät kaikki pois ohjelmistosta viikon sisällä, tai sitten sinulle sopivina iltoina lippuja ei ole saatavilla. Sitten kun päätät hyvän taloustilanteen vallitessa ostaa kuuden kerran sarjalipun ollaksesi ennalta viisas ja säästääksesi rahaa, teattereissa pyörii vain aivotonta mättöä, Disneyn "koko perheen elokuvia" tai tuntemattoman albanialaisen ohjaajan taidepläjäyksiä.

Te luulette, et tää on joku vitsi ja että kopsasin tän jostain sähköpostilistalta. Juu ei. Tapauksia tosielämästä.

Mulla on työhuoneen ikkuna auki. Työhuone on ekassa kerroksessa ja ulkona leikataan nurmikkoa. Ikkunasta tulvii tuoreen, leikatun ruohon tuoksu. Aahh!

Kesän tuoksu. Ihanaa.

Niin ja kävin jalkahoidossa ja nyt mulla on niin söpikset varpaat, ettei oo tosikaan. Ranskalainen lakkaus ja vähän hilettä päälle. Ihanat! Kesävarpaat! Huono puoli on se, että nyt on pakko pitää sandaaleja, vaikka on viileää, että voi esteettä ihailla varpaitaan. Mut mitäpä tuosta.

On pitkästä aikaa sellanen vapaapäivä, että aurinko paistaa. Okei, ei oo mitenkään lämmintä, mut paistaapa kuitenkin. Kiva sää vaikka ulkoilulle, torikahveille, jädetötterölle, lenkille koiran kanssa.

Naah. On niin hirmu kivaa maata täällä sisällä 38 asteen kuumeessa joka ikinen lihas ja nivel (en edes tienny, että mulla on niin paljon tuki-ja liikuntaelimiä) helvetin tuskissa. Perkele. Mistähän ihmeestä mä tänki oon saanu? Ja mikä tää ees on? Ei oo nimittäin yskää, nuhaa, kurkkukipua tai mitään muutakaan klassisen flunssan oireita. Kuume ja kivut vaan. Ei sillä, että niiden lisäksi enää kaipaisin yhtään oiretta lisää, mut kuiteski.

Blah.

On selkeästi muotia lytätä Sex and the city arvosteluissa. Ympäri maailmaa sitä moititaan tyhjänpäiväiseksi hattaraleffaksi, joka sisältää härskiä tuotesijoittelua ja jossa ei ole sen enempää sisältöä kuin saippuakuplassa. Sepelvaltimot tukkeutuen ja aivoverisuonet katkeillen kriitikot vuodattavat pettymystään ja tavan kansasta kaikki intellektuellit ovat samaa mieltä. Siis NIIN täynnä paskaa! Mitä tyhjänpäiväisyyden ylistystä! Mitä härskiä pintamuodin ja kerskailevan elämäntavan jalustalle nostamista. Mitä typerää ikuisen nuoruuden ihannointia!

Siis hei haloo. Onko jokainen leffaa katsomaan mennyt todellakin luullut menevänsä katsomaan korkeakulttuurista nautintoa, joka niittää Cannesissa palmunlehviä ja Berliinssä taluttaa kultaista karhua kaulapannasta? Onko todellakin asennoiduttu niin, että leffa olis jotain muuta kuin se on ja sitten petytty katkerasti. Tuskin. Leffaa vaan pitää lyödä ja lujaa, koska tuskin kukaan itseään arvossa pitävä intellektuelli voi tykätä mistään niin turhasta ja tyhjänpäiväisestä. Sitäpaitsi sehän on Chick Flick, naisten leffa. Naisten, naisille suunnattu = vähemmän tärkeä, vähäpätöisempi kuin miehille suunnattu?

Ei, en ole vielä käynyt katsomassa leffaa. Odotan, että tungos ensin vähän rauhoittuu, sit mennään akkaporukalla. Vedetään hametta päälle, korkkaria jalkaan ja lilaa luomeen. Viimeksi oli Miranda Hobbes. Nyt pitänee olla Carrie Bradshaw tai Samantha Jones, koska väri on vaihtunut ja tukkakin pidempi. Mut katsomaan mennään ja just sillä asenteella, että ah mitä ihanaa reality escapea! En sekuntiakaan aio ottaa sitä vakavasti. Tollaset leffat on just sitä varten.

Siskot, nauttikaa :)