Blogi

Kuuntelin työmatkalla radiota. Siellä sanottiin, että maanantaina sattuneen junaturman raivaustyöt on saatu päätökseen ja junaliikenteen aikataulut palaavat taas normaaliksi niin lähi- kuin kaukoliikenteenkin osalta.

Yeah right. Kun näkis. Talvella syypää oli pakkanen ja lumi (kuinka yllättävää Suomen leveysasteilla), tällä viikolla junaturma. Mikähän on seuraava selitys, kun mitään turmia tai luonnonmullistuksia ei oo mut junat myöhästelevät ninkuin ennenkin?

VR:n kannalta olis tietty kätevää pikku onnettomuus kerran viikossa, semmonen mikä ei vaatisi uhreja, tietysti. Sen niskaan voisi sitten kaataa vaikkapa sen, että juna Ivalosta Kolariin on myöhässä 2 tuntia. Tjtn.

Poliisi harjoittaa tämän viikon ajan liikenteen tehovalvontaa. Tarkkailussa ovat erityisesti ajonopeudet. Niinpä näkyy harjoittavan.

Työmatkani on 30km ja tie on perinteistä Itä-Suomalaista valtatietä, jossa mutkaa ja mäkeä riittää. Siellä riittää myös rekkoja. Matkan varrella on oikeastaan vain yksi kunnon pitkä suora, jossa näkyvyys on hyvä ja ohittaminen turvallista. Niin eikö nämä sinivuokot sitten olleet päättäneet jäädä kyttäämään nopeuksia juuri tämän ainoan ohitussuoran päähän sen tutkansa kanssa. Siihen ainoaan paikkaan, jossa voi kuvitella ohittavansa turvallisesti ja jossa ei tarvitse leukapielet kireinä enää ajaa sen sorarekan perässä.

Todella "kasvattavaa". Itse kyllä otan tuollaisen paskan ihan vittuiluna. Voin kertoa, rakkaat poliisivoimien edustajat, että tuollainen kyllä muokkaa asenteita, mutta aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mitä teillä on mielessä.

Eksä on Facebookissa ja kun hoksasin sen niin mua alkoi ahdistaa niin kauheesti, etten tiedä miten päin olisin. Mä oon ihan varma, että ei kestä kauaa kun se hoksaa mut erään ihmisen kautta ja sit se laittaa kaveripyyntöä.

Siis kyllä, se on juuri niin idiootti, että lähettää mulle kaveripyynnön. Sehän oli kysyny mun numeroa ja s-postiosoitettakin, kun oli nähny mutsin siskoa kaupungilla. Mutsin sisko oli onneksi sanonut sille suoraan, et "Cadulla menee nyt hyvin ja sillä on asiat ok, koeta nyt jumalauta tajuta, ettei tarvii soitella eikä kirjoitella!" ja jätkä oli sit luikkinut siitä veks.

Kyseessä siis patologisen mustasukkainen ja narsistinen paskapää, joka teki kolmen ja puolen vuoden ajan mun elämästäni silkkaa helvettiä ja sai alistettua mut maanrakoon ja muserrettua mun itsetuntoni täysin pakkasen puolelle, ja joka sitten lopuksi petti ja jätti (mikä nyt sit osoittautui onneksi parhaaksi asiaksi, mitä mulle on tapahtunut...). Vaikka erosta on aikaa vuosia ja vuosia, en sitten näköjään tästä ahdistuksesta päätellen ole vieläkään täysin päässyt asiasta yli enkä ilmeisesti pääsekään.

Voi vittu.

Mä oon viimeaikoina ollu jotenki tosi pettyny ihmisiin. Erityisesti oon joutunu pettymään ihmisten luotettavuuden suhteen. Tuntuu, ettei keneenkään voi luottaa. Tuntuu, että jos haluaa jonkin juorun leviävän kuin ripulitauti päiväkodissa, pitää vain kertoa se jollekin ehdottoman luottamuksellisesti.

No, mä sit ajattelin tässä. Kun mun duunikuvioiden muutokseen on liittyny aika paljon kaikkia arvailuja ja dramatiikkaa niin ihmisiä on vituttanu ihan tuhatta, kun en suostu paljastamaan mitään muuta kellekään kuin "henkilökohtaiset syyt". Yksi ihminen tiesi töissä asiasta ja kas kummaa, seuraavana päivänä tiesi pomoni myös. Ja MÄ en kertonut.... Niin, ajattelin nyt sitten lipsauttaa, ehdottoman luotettavasti tietenkin, että mun terveydentilassa on jotain pahasti vialla ja annan ymmärtää, että se on työnkuvan muutoksen tärkein syy.

Sit vaan odotellaan, millon ja miltä taholta ekan kerran kuulen sairastavani vaikka syöpää tjtn...

Testing, testing....

Ai että mä oon häijy.

Viimeisen kahden päivän aikana multa on kahdesti kysytty yhdestä mun kaverista, onko se homo.

a)mitä se mulle kuuluu?
b)mitä se mua liikuttaa, vaikka oliskin?
c)mitä se niille kuuluu?

Se on mun kamu, eikä mulla ole aikomusta harrastaa seksiä sen kanssa, joten ei mua sillon sen seksuaalinen suuntautuminenkaan kiinnosta.

Menkööt itseltään kysymään, jos niin hirveesti kiinnostaa.

Vietin viikonlopun 400km päässä kotoa. Siirryin paikalle autolla perjantaina töiden jälkeen, ja tulin eilen takaisin. Erityisesti menomatka oli silkkaa helvettiä sen takia,että satasen alueella edessä tupitteli useampikin yli 20km/h alinopeutta ajavia. Tieosuudet olivat sellaisia, että ohituspaikat olivat harvassa, ja kun nämä tupauunot olivat jo keränneet peräänsä yli kymmenen auton jonot, ei siinä paljon auttanut kuin kirota, kirota ja kirota. Ja vähän vielä kirota.

Kun sitten perille päästyäni avasin sanaista arkkuani paikallaolijoille, alkoi yksi heistä ihmetellä, miten voin pitää kaahaamista oikeutettuna. No, haloo! Mä en todellakaan pidä kaahaamista tai ylinopeuden ajamista oikeutettuna. Peräänkuulutin ainoastaan sitä, että kun kesänopeusrajoitusten tultua voimaan olisi mahdollista päästä pitkillä taipaleilla siirtymään talvea nopeammin paikasta A paikkaan B, on mielestäni rikollista torpedoida sitä tamponoimalla kaiken muun liikenteen kulku ajamalla alinopeutta. Haluan vain ajaa rauhassa satasta satasen rajoituksella, saatana!!

Mä vakavasti harkitsen muutaman James Bond -lisävarusteen asentamista autoon. Tärkein niistä olis kranaatinheittimen tai singon kaltainen apparaatti, jolla voisi tarpeen vaatiessa räjäyttää tiensä vapaaksi.

Piti pitkästä aikaa kokeilla konseptia "Nukun kaksi tuntia ja teen täyden työpäivän siihen päälle". Koko kehoa kutitti helvetisti koko yön, piti raapia itsensä ruvelle ja nousta keskellä yötä rasvaamaan. Sitten kun lakkasin kutisemasta, aloin hiota kuin sika ja kun sikahikoilu loppui, alkoi suonta vetää. Juu eijjoo hyvä idea täm äkonsepti, voin kertoa. Pää on kuin Haminan kaupunki eikä järki juokse millään. Puhumattakaan, millainen pommi olen liikenteessä näillä unilla.

En viitsinyt töissä mainita kuin yhdelle työkaverille, että olen valvonut viime yön. Jos kertoo valvoneensa, se yleensä käynnistää kommentoinnin tyyliin :"No voi voi, mikähän sua valvottaa? Mistähän se johtuu?".

Vitustako minä tiedän, mistä se johtuu. Jos tietäisin niin koettaisin varmaan korjata sen, vai mitä. Ärsyttävää.

Mä oon ollu kaks päivää niin pyörryttävän tehokas, että joko tämä on leviävän aivokasvaimen oire tai sitten jonkinlainen kevätpuuska. Muuten ei voi selittää, miten mä oon saanu pestyä kolme koneellista pyykkiä, vietyä pesulaan pyykkiä mitä ei voi pestä kotona. tehtyä pienimuotoisen kevätsiivouksen (hei, kamoon, en tod koskenu niihin überpaskaisiin ikkunoihin, pelkkä ajatuskin jo lannistaa), käytettyä mummon auton renkaanvaihdossa, ratsastettua molempina päivinä hevosen kunnolla, lenkitettyä koirat, varattua koirille rokotusajan (huomenna), säädettyä laskettelusukset uusiin monoihin, luovutettua verta, hoidettua pankkiasiat (ilman aivoverenvuotoon johtavaa vitutusta) ja leivottua kaksi pellillistä sämpylöitä.

Todella kiinnostavaa tarkkailla, kauanko tää kestää ja mitä tästä vielä seuraakaan. Jos tätä jatkuu kauan, mä saatan jopa pestä nuo fu**ing ikkunat. Mut sillon mä oon taatusti tosi vakavasti sairas. Kuolema aivokasvaimeen kolkuttaa ihan oven takana.

Viikon viimeisenä työpäivänä totesin aamulla ilokseni, että työmatkani suurimmalle osalle on laitettu nopeusrajoitukseksi 100km/h. Koska 2/3 työmatkastani on isoa valtatietä, nopeusrajoituksen muuttuminen kesänopeuteen lyhentää työmatkani kestoa ihan kivasti. Tai ainakin pitäisi lyhentää.... Niinhän mä luulin.

En kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että tuolla suunnalla pappa Höpsönen, pappa Sokkonen ja pappa Unhonen, jotka riisuvat ensimmäiset pitkät kalsarit vasta, kun jäät lähtevät järvestä ja toiset vasta juhannuksena, eivät suinkaan noudata typeriä liikennemerkkejä tai keliolosuhteita märitellessään, millä nopeudella autoa milloinkin ajetaan. Ehei. Nopeudet säädellään kalenterin mukaan ja jos järvessä on jäätä, on vielä talvi. Ja kun on talvi, ajetaan talvinopeuksilla. Niinpä pappa Höpsönen, pappa Sokkonen ja pappa Unhonen ajoivat sitten siellä sitä samaa nopeutta, mitä on ajettu viimeiset puoli vuotta. Eikun. Anteeksi. Ajoivat varmuuden vuoksi tietenkin 10km/h alle sen 80km/h, ettei vaan tulis kaahattua. Tätä 70km/h ajetaan tietty aivan keskiviivan vieressä, ettei keväällä petollinen tien penkka vaan petä alla. Ja niin edelleen....

Tiedättehän. Harmaahapsinen mies 90-luvun alkupuolen tai 80-luvun japanilaisessa autossa, päässä villainen lippalakki tiukasti korvilla, silmälasit mallia Breshnev, yllä tyköistuva teryleeniverkkaritakki jostain sieltä Münchenin olympialaisten tienoolta tai vaihtoehtoisesti beige toppatakki. Pää ei käänny oikealle eikä vasemmalle joko siksi, ettei se rangan kankeuden takia todellakaan käänny tai sitten koska moista turhuutta ei katsota tarpeelliseksi koska edessä oleva tie näkyy päätä kääntämättäkin. Sivu- ja taustapeili ovat myös täysin turhia kapistuksia.

Eli edelleen kannattaa lähteä töihin ihan yhtä aikaisin kuin talvellakin, sillä sanottavaa hyötyä ei kesänopeuksiin yllämainitun vuoksi juuri ollut.

Olen tyttö. Olen siinä mielessä perinteinen tyttö, että tykkään näteistä tavaroista, kengistä ja käsilaukuista. Investoin pari vuotta sitten käsilaukkuun, joka nyt sattuu olemaan merkkilaukku. Tein löydön eräässä prahalaisessa luksusmerkkejä myyvässä liikkeessä, jossa kyseinen ihanuus oli myytävänä -75% alennuksella, olihan se sentään sou lääst siison eli edellisen syksyn mallia. Ostin sen pois kuljeksimasta, iloisena löydöstäni ja sangen tietoisena siitä, että Suomessa olisin maksanut lähes kymmenkertaisen hinnan samasta laukusta.

Laukku on mukanani hyvin usein, sillä se on kooltaan ns. täydellinen. Sinne sopivat arkikäytössä heittämällä kukkaro, avaimet, puhelin, meikkipussukka ja päivyri. Vaativammilla reissuilla edellämainittujen lisäksi sinne nieleentyy mm. matkaopas ja vesipullo ynnä muuta tarpeellista. Laukku on minulla mukanani usein myös töissä, niin tänäänkin.

Jostain syystä sitten töissä eräs tantta päätti iskeä silmänsä tähän laukkuun ja se tuntui olevan jonkinasteinen piikki hänen lihassaan. Hän aloitti kysymällä "onko toi aito?" ja kun erehdyin tämän myöntämään, alkoi hyökkäys. "Mä en tajua, miten joku viittii haaskata rahansa johonkin niin typerään kuin merkkilaukku!", hän julisti ekaksi. Mielenkiintoinen keskustelunavaus hyvänpäiväntutulta. Sitten tuli tykitystä turhamaisuudesta, lisämainintoja rahanhaaskauksesta, viittauksia ammattiryhmäni taipumuksiin pröystäillä (?!) ja pönkittää egoaan (!?) juuri tällaisella turhanpäiväisellä krääsällä ja loppukaneetiksi vielä: "Ei mulla vaan ole varaa tollasiin", mikä lausuttiin sangen syyttävällä äänellä, ilmaisten selkeästi äänensävyllä se, että törkeää oli että minulla a)oli varaa ja b)erehdyin ostoksen tekemään koska minulla oli varaa.

Voi vittu, sanon minä. Onko se nyt jotenkin häneltä pois, että minulla on merkkilaukku ja varaa siihen? Entä jos minä en olisi ostanut tätä laukkua, olisiko hänellä silloin ollut paremmin varaa ostaa tällainen? Olisko hänen taloudellinen tilanteensa ylipäätänsä jotenkin erilainen, mikäli ihmiset eivät ostelisi sellaisia asioita, mitkä hänen mielestään ovat kalliita ja/tai turhia? Mitä hänen mainintaansa haaskaamisesta tulee, mielestäni en haaskannut rahaa koska käytän laukkua lähes joka päivä. Se on hyvä ja laadukas laukku, joka ei ole tästä kovasta käytöstä ollut moksiskaan, kuten monet muut aikaisemmat (ja edullisemmat) laukkuni. Se on kaunis ja käytännöllinen ja pidän siitä. En myöskään koe,että minun pitäisi sillä jotenkin pröystäillä. Ravintolassa käydessäkin laukku on ihan siellä pöydän alla piilossa. Hän olisi voinut tulla parkkipaikalle katsomaan sitä vuoden -92 Nissan Primeraa, jolla ajan töihin ja joka ei edes ole omani vaan lainassa, tai vuokrakaksiotani, jossa on reikäinen muovilattia ja alkuperäiset 60-luvun kaapit. Mutta mitäpä se hyödyttäisi. Yhtä vähän hyödyttäisi kertoa hänelle, että ostin laukun edullisesti. Matkailuhan olisi vain lisäosoitus pröystäilystä.

Kaikkia idiootteja sitä mahtuukin maan päälle asioikseen toisen mieltä pahoittamaan. No joo, en mä tosta edes pahastunut. Tulipahan vaan selville, millainen ihminen on kyseessä.Onneksi oli vain käypäläinen talossa... Ei tartte päivittäin sietää eikä koettaa käyttäytyä.