Blogi

[SARKASMIPLÄJÄYS]Jos ihminen väittää, että hän EI hae itselleen mitään aineellista hyvää eikä yritä hyötyä henkilökohtaisesti, vaan ainoastaan hänen vilpitön halunsa on että oikeus tapahtuu eikä tapahtuneen kaltainen enää ikinä toistu... niin miksi hänen vahingonkorvaushakemuksensa kivusta, särystä, henkisistä kärsimyksistä ja elatuksen menettämisestä on yli 60 000€? Onko kenenkään muun mielestä tässä diskrepanssia kertomuksen ja pyydetyn rahasumman välillä? Vai oisko se niin että jos hän koettaisi hyötyä taloudellisesti niin sitten pyydetty summa olisi esim. 2M€, mutta nyt hän pyytää vain mitä hänelle kuuluu? Vai miten se on?[SARKASMIPLÄJÄYS PÄÄTTYY]

Eilen illalla masensi ja ahdisti kun pääsin töistä. Vettä satoi, väsytti hulluna eikä mieltä paljoo piristänyt, että tälle päivälle oli tiedossa hillitöntä raatamista. Koukkasin siis kaupan kautta kotiin ja ostin ihan just sitä mitä mieli teki. Toisinsanoen hukutin eilenillalla murheeni kaloreihin. Sellainen oli kyllä sitten illalla olokin. Haribon MatadorMix-pussi, suolarinkilöitä, fetajuustoa (eikä todellakaan mitään light-versiota), limpparia, kaksi suklaavanukasta... ja tähän kaiken sekaan kuriositeettina savusilakoita, joita aloin himoita hillittömästi nähtyäni ne kalatiskissä.

Kait nuo savusilakat sentään jonkun mittapuun mukaan on ihan terveellisiäkin??

Minä, joka koskaan en nukahda uudelleen kun kello on jo soinut, minä, joka en koskaan nuku pommiin, nukahdin tänään uudelleen kun kello oli jo soinut ja nukuin pommiin. Onneksi en niin paljoa, etteikö edellytyksiä ennättää töihin olisi ollut. Vaatteet siis päälle tulipalovauhtia ja samalla omppua kitusiin. Ja sitten piski ulos. Ja juuri tänä aamuna kaikista aamuista pihalla piti olla jänis, josta koira sai paskahalvauksen eikä suostunut liikkumaan pihasta mihinkään melkein kymmeneen minuuttiin. Eikä siinä vielä kaikki.

Normaalisti kun mennään aamulla pusikkoon, se on max 5 minuuttia, parit pyörähdykset, ja torttu syntyy. Nyt sitä pyhää paskaa ei voinut tehdä ei sitten millään. Juuri tänä aamuna, kun mulla todellakaan ei ollut aikaa siihen, että hylätään kriittisellä ilmeellä ja nenä taivasta kohti paskapaikka toisensa jälkeen, piski vain taivasteli eikä näyttänyt tippaakaan siltä että sillä olisi edes kakkahätä. Lopulta raahasin rakin pois lenkiltä, koska oli pakko. Oli jäljellä vielä pieni mahdollisuus ennättää töihin ja kokoukseen ajoissa, ja välttää huudot.

Normaalisti kun pesen koiran tassut, se seisoo paikoillaan kuin patsas ja antaa minun kuivata käpälänsä ennenkuin edes yrittää yhtään mihinkään. Ja tietenkin juuri tänä aamuna se sai hepulin suihkussa, karkasi ja juoksi ympäri kämppää kastellen sen likomäräksi. Ja kruunasi sitten tämän shown alkamalla yhtäkkiä uikuttaa sydäntäsärkevästi oven edessä: mua kakattaa, äiti!!

Myöhästyin. Huudot tuli. Kiva kiva.

Sain illalla raivarin ja hyökkäsin komeroideni kimppuun. Järjestelin kaikki kolme vaatekaappiani uuteen uskoon. Hämmästyttävän vähän itse asiassa päätyi "Säälittävät rytkyt" kasaan ja roskikseen. Sen sijaan "Vain lenkille tms" -kasa oli huomattavasti kookkaampi, kuin "siistit ja hyväkuntoiset" -kasa. Erityisesti t-paitojen kohdalla tilanne on surkea. Sen sijaan nirunarutoppeja löytyi kesävaatteiden laatikosta ilahduttava määrä, niitä ei ainakaan tarvitse tulevaksi kesäksi ostaa. =) Shortsitkin mahtuivat jalkaan.

Luotin sen verran tulevaisuuteen, että pakkasin jo untuvatakin, pitkän villakangastakin, karvalakin ja karvatumput pois. Toivottavasti en joudu pettymään. Pakkasin myös talvisaappaat jo pois, ja koin ikävän yllätyksen kun ajattelin että otan kevyemmät kengät tilalle. Nimittäin lenkkareita lukuunottamatta mulla ei ole kevyempiä kenkiä, tai sitten mennään jo ihan pikkukenkiin ja sandaaleihin, joiden aika ei vielä ole kuukauteen. Huoh. Tosin sydämeni ei varsinaisesti murru siitä, että "on pakko" mennä kenkäkauppaan ;)

Olen tänään ottanut isoja harppauksia kohti kesää, jatkumona eilen avaamalleni grillauskaudelle. Ensinnäkin olen syönyt kevään ekan ulkoilmajäätelön (minttu-puffetin). Tosin se oli ostettu kaupasta, eikä jäätelökioskista, mutta koska jäätelökioskia ei ollut saatavilla kun tuska iski, niin tämä epäkohta annettakoon anteeksi. Toisekseen olen laittanut takapihani terassin vähitellen kuntoon, tosin en vielä kalusteita sinne. Kolmannekseen olen avannut omalla terassillani terassikauden =)

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää ja ammentaa nyt aurinkoa varastoon, koska sen tietää että toukokuussa tulee vielä aivan taatusti takapakkia.

Julistan täten kevään virallisesti avatuksi:

-ajoin pyörällä ilman minkäänlaista päähinettä pyöräilykypärän alla
-vietän tänään grillauskauden avajaisia

Grillattuja jättikatkarapuja chilimarinadissa, halloumijuustoa, patonkia, salaattia. Njamskis. Niin ja valkkaria =)

Entinen/tuleva naapurini soitti. Mullahan on siis oma asunto eri kaupungissa kuin missä asun nyt, ja se on vuokrattu, tarkotus on palata sinne jatkossa takas jos saan työtä. Naapurin puhelu koski, kuten arvelinkin, tulevaa kevään yhtiökokousta. Kyseli, olenko tulossa. Sanoin, että tulen jos vain suinkin pääsen ja jos en pääse, niin laitan valtakirjalla jonkun siellä asuvan ystävän paikalle. Kysyin, onko jotain erityisiä yhtiökokouksessa käsiteltäviä asioita, mihin pitäis ottaa kantaa. Mitä sitten kuulin, sai taas niskavillat oikein kunnolla pystyyn.

Taloyhtiömme koostuu kahdesa päädyt vastakkain olevasta rivarista. Rivarien päätyjen välissä kulkee pikku katu, ja vastakkain olevissa päädyissä on asuntojen autotallit. Autotallien edessä on asfaltoitua aluetta kummankin talon päädyssä. Taloyhtiön lapsilla, ja muillakin sen kadun varrella asuvilla lapsilla on ollut tapana pelata sählyä/kiekkoa siinä asfalttialueella. On pienet maalit ja pelit, ja siinä on sitten ollut kunnon säpinä ja hyörinä, kun kuusikin mukulaa paahtaa menemään hiki päässä. Tämä siis taustaa.

Taloyhtiössä asui ennen pariskunta, jossa mies oli pikkupomo ja nainen joku opettaja. Ja he alkoivat tästä lasten pelaamisesta räkyttää. Heitä häiritsi se lasten pelaaminen siinä aivan uskomattoman paljon, ovat kuulemma tiellä ja häiriöksi. Lisäksi lapset näiden nipojen mukaan toisivat kyllä vielä tullessaan lieveilmiöitä: "Ihme ettei joku ole meidän roskakatosta jo polttanut...". Asiaa käsiteltiin silloin yhtiökokouksessa ja kaikki muut olivat sitä mieltä, että lapset saavat siinä kyllä pelata ihan rauhassa palloa kavereineen. Ainoa rajoitus oli, että jos jollain on auto jätettynä siihen ulos, autotallien eteen, niin silloin ei tietenkään saa pelata ettei autoon tule kolhuja, ja jos joku on autolla tulossa tallilleen, on maali siirrettävä pois tieltä. Nämä naapurit eivät sitä voineet sietää, koska lapset häiritsivät heitä niin kauheasti. Vaikka siinä päädyssä taloa, missä he pelasivat, ei siis edes ASU ketään eli lapset eivät olleet kenenkään ikkunan alla mekastamassa. Heille asti kuulemma kuului hirveä melu... Ihme vaan, et mun pihalle ei kyllä kuulunu mitään...

No, nämä vannepäät muuttivat sitten pois sietämättömän tilanteen takia (HAH!!!) ja 1½v oli rauha maassa. Kunnes sitten nyt sinne on muuttanut yhteen asuntoon uudet ihmiset ja sama valitus oli pystyssä "se lasten pelaaminen sitten loppuu siinä autotallien edessä!". Naapuri soitti nyt siitä, että mikä mun kantani asiaan on, sillä asia on otettava taas esille yhtiökokouksessa. Sanoin, että mun kantani ei ole muuttunut miksikään ja laitan vaikka kissankokoisin kirjaimin sen valtakirjan jossa lukee että annettakoon lasten leikkiä rauhassa, jumalauta.

Mun on jotenkin niin mielettömän vaikeaa käsittää tollasta pikkusieluisuutta. Ne lapset eivät ole kenenkään tiellä siinä autotallien edessä. Siinä he ovat myös suojassa liikenteeltä, joka tosin on vähäistä mutta kuitenkin, he eivät siinä ole leikkimässä autotiellä. Talojen siinä päädyssä ei asu ketään, joten jos pallo pamahtaa seinään, se ei kopise kenenkään asuntoon. Särkyviä ikkunoita tms ei siinä ole tarjolla. Ja kun on sovittu että lapset väistävät, jos joku tulee, ei siinäkään ole ollut ongelmaa. Aina väistivät.

Olis ihmiset iloisia että lapset ovat ulkona ja pelaavat ja leikkivät. Ilmeisesti näiden ihmisten lapset vain istuisivat kotona sisällä pelaamassa tietokoneella tai kattomassa telkkaria.

Haistakoot.

Itkettää, kun vain katsonkin koiraa. Ei tästä mitään tule. Eilen kävelylenkki tunnin ajan hyvällä alustalla, ei asfalttia tms, ja tunti lenkin jälkeen koira kipulääkkeistä huolimatta ihan kolmella jalalla.

Siitä huolimatta se vain jaksaa olla niin iloinen ja hyväntuulinen ja rakastava. Häntäänsä heiluttava, koko maailmaa syleilevä, takkukikkarainen idiootti. <3 Tää olis helppoa, jos se olis muuten sairas tai jotain, mutta kun se on muuten ihan terve.

No, kun nyt saisin ajan sille spesialistille, niin saisin tietää onko mitään tehtävissä jalalle.

Kylmyyteen, kuraan, paskaan ja stressiin kyllästyneenä lupasin pari päivää sitten itselleni, että kesälomalla en ainakaan palele, vaikka kelit olis millaiset. Eilen sitten tuumasta toimeen, ja matkaa varaamaan netistä. Kohteena vanha suosikkini Kreikka, johon olen ihastunut ekan kerran jo 20 v sitten eikä loppua näy.

Aikaa vierähti ihan kiitettävästi siihen, että selasin eri kohteita läpi. Skippasin tosin jo heti kättelyssä Rhodoksen ja Kosin kaltaiset turistihelvetit läpi ja etsiskelin hieman rauhallisempia seutuja. Yhden matkanjärjestäjän matkat näyttivät selkeästi kalliimmilta kuin kahden muun selaamani, joten päätin skipata sen matkat suosiolla ja käyttää sitten vaikka matkalla viihtymiseen nekin rahat.

Kolmesta matkakohteesta löytyi lopulta suosikki, pieni kylä jossa ei kauheasti turismista edes esitteen mukaan tiedetä, mutta ruokapaikka ja kauppa ja posti löytyvät, sekä valkoista hiekkaa. Hyvä hyvä. Hintakaan ei kahdeksan päivän matkassa päätä huimannut moneen muuhun verrattuna. Siispä aloitin klikkailemaan varaustani eteenpäin.

Eka tenkkapoo tuli lentoajoissa. Ensimmäinen noista kahdeksasta päivästä oli kylmästi laskettu mukaan, vaikka kone oli perillä kohteessa vasta hieman ennen puoltayötä. Käytännössä siis ensimmäinen kahdeksasta päivästä kestäisi n. vartin. Tämä alkoi hieman närästää, mutta todellinen herne meni nenään siinä vaiheessa, kun huomasin, että jäljelle jääneistä seitsemästä päivästä yksi päivä olikin sellainen, mikä oli laskettu mukaan matkaan, koska kone on puoli neljältä aamulla Suomessa, eli mentiin käytännössä toisen vuorokauden puolelle kuin mitä lähtöaika Kreikasta oli. Eli teorissa matka kesti x.7.-x.7., todellisuudessa matkan kesto perillä oli vain (x-1).7. - (x-1).7. Kuusi päivää. Kiitti moi.

Sitten kysyttiin ruokailusta matkan aikana. Oletin sen olevan jokin ruokavalioon liittyvä kysymys, mut ei. Kun siinä kysyttiin, haluaako koneessa aterian. Jos halusi, hinta lämpimälle ruualle on se ja se, voileivälle se ja se, kahville se ja se.... Koska kyse oli neljän tunnin lennosta, olisi sen aikana kuitenkin saatava jotain suuhunpantavaa, jos ei muuten niin ajankuluksi. Ja siinä kilahti sitten ensimmäiset lisäeurot "edullisen" hinnan päälle. Seuraavaksi epäuskoni olikin jo melkoinen, kun oltiin nyhtämässä lisämaksua kuljetuksesta lentokentältä hotellille. Kyseessä oli kuitenkin ihan normaali matkanjärjestäjä, joka järjestää pakettimatkoja, ja yleensä kuljetus bussilla hotellille todellakin kuuluu hintaan. Olkoonkin, että samalla joutuu kuuntelemaan puheripulisen oppaan kälätystä mikrofoniin vaikkei muuta haluaisi kuin olla rauhassa. Kun tähän lisättiin vielä matkalipun postituskulut kotiin 9 €, olinkin ihan valmis. Etenkin kun käsittääkseni postimerkki on vähän painavammassakin kirjeessä 1,10€ ja luulisi lipun tulevan jo halvemmalla, 0,8€ merkillä.

En jäänyt odottelemaan, mitä muita mielikuvitusrikkaita rahannyhtämisehdotuksia seuraava klikkaus toisi tullessaan, vaan päätin leukapielet kireänä vaihtaa firmaa. Sieltä löytyikin oikein mukava paikka, johon olin intopiukkana tekemässä varausta. Ja mitä oli edessä? Taas sama lisämaksuviidakko, euron tai pari eroamassa edellisestä. Mielikuvitus läksi jo laukkaamaan ja kuvittelin seuraavan klikkauksen ehdottavan vaikka, että toimme sinut hotelliin, mutta se, että saat hotellihuoneen avaimeen, vaatii vielä 40€ lisämaksun, tai jotain. Mutta hampaat yhteen purtuina päätin vaihtaa vielä kerran matkanjärjestäjää. Tämä oli se, jonka olin ensivilkaisulla tuominnut kalleimmaksi ja jonka olin ensin hylännyt sen takia.

Ja katso, taivaat aukenivat. Mukava lomakohde, jossa ollaan ekana päivänä perillä jo ennen puoltapäivää. Kohteessa ollaan kokonaiset 7 päivää, poislähtö kahdeksantena päivänä aamulla, Suomessa kolmen maissa iltapäivällä. Kaikki maksut sisältyvät hintaan. Bussi vie kentältä hotellille ja hotellilta kentälle. Lennolla (jonka muuten operoi Finnair) tarjotaan lämmin ruoka. Matkaliput postitetaan kotiin viimeistään viikkoa ennen matkaa. Varausmaksu maksetaan nyt, loput tulevat laskulla kotiin n. kuukautta ennen matkaa. Nauti lomastasi, ja kiitos että käytit palveluitamme.

Nyt koetetaan sitten pysyä nahoissaan tuonne heinäkuun puolenvälin jälkeiselle sunnuntaille asti. =) Toivottavasti silloin Suomessa sataa.

Illalla mennessäni nukkumaan, alkoi yö jo pakastaa. Aamulla maassa oli ohuesti uutta lunta. Pohjoistuuli puhalsi järjenkin päästä, ja sormet olivat kuin kymmenen pientä pakastekatkarapua siinä vaiheessa, kun olin murjonut itseni pyörällä vastatuulessa töihin. Lentävä pöly kirvelsi keuhkoja ja silmämunia. Kevät on kuulemma yli kaksi viikkoa jäljessä. No shit, täällähän ollaan kuin tammikuussa. Ja kun ei ole moneen viikkoon voinut pukeutua töihin mennessään kuin kurapukuun, koska töistä tullessa on just siinä nollan yläpuolella, että varmasti rapa roiskuu.

No. Enivei. Nyt meni hermot. Heitin just romukoppaan lujan päätökseni olla koskematta "siellä toisella tilillä" oleviin, hiellä ja vaivalla säästettyihin remonttirahoihin, ja päätin varata kesälomaksi Kreikan matkan.

Kesälomallani minä kieltäydyn palelemasta. Nii!

Perkele!