Mikään ei ole pysyvää

Sain tänään kuulla, että yksi rakkaimpia ystäviäni on saanut lähtöpassit puolisoltaan. Mulle tuli siitä ihan kamalan paha mieli. Rakastan ystävääni ja olen mielettömän pahoillani hänen puolestaan. Tuntui tosi järkyttävältä, kun tämä yleensä aina niin valoisa ihminen itki miten hänen elämänsä on lopussa eikä hän koskaan voi enää löytää ketään, kenen kanssa voisi olla onnellinen. Ja suren myös sitä, miten oikeasti niin moni asia tässä maailmassa on jotain muuta kuin miltä se näyttää ja miten mikään ei ole pysyvää. Jotenkin tämä ystäväni puolisoineen oli sellainen pariskunta, joiden en koskaan olisi uskonut eroavan, ja viimeinen niistä ihmisistä, joille mitään tällaista koskaan toivoisin tapahtuvan.

Ei kai tässä muuta voi kuin jotenkin edes koettaa auttaa ja olla tukena. Jospa se edes vähän auttaisi pahimman yli. Onneksi mulla on parin viikon päästä lomaa niin on mahdollista nähdä.

=/