Ruskeat tytöt

Aamulla tai mitä se nyt oli ennen puolta päivää olin sellaisessa paikassa että ainoa kunnolla kuuluva kanava oli se missä Ali ja Husu haastattelivat kahta naista.

En tankkauksen vuoksi kuullut viimeistä viittä minuuttia, mutta aivan tarpeeksi että rupesi kiinnostamaan miltä se naiskaksikko mahtoi näyttää.

No siitä noin 30 kilometriä myöhemmin huomasin että levikkeellä on joku pyrkimässä kokolailla samaan suuntaan kuin minäkin yksin omalla autollani.

No en kuitenkaan hiljentäessäni vielä havainnut että katveessa oli vielä kaksi nuorta naista lisää.

Näin ollen kun pysäytin sisätiloiltaan pienen autoni (jossa oli esimerkiksi parin päivän eväät, 12 litraa juomavettä ym. ym siis polttoainetta lukuunottamatta kaikki mitä oletin tarvitsevani siihen asti että saan lattialaudat höylättyä) tajusin että auto tulee kirjaimellisesti täyteen nuorilla naisilla.

Onneksi vasta paluumatkalla poliisi pysäytti ja puhallutti, koska menomatkalla olisi ehkä saattanut olla vaikeaa selittää miksi takapenkillä ahtaasti istuvien naisten välissä on kolme kirvestä ja apparin jalkatilassa juuri sirojen säärten verran tilaa tavaramäärän seassa.

Tietyn kategorian elokuvissa tuollasesta lähtöasetelmasta päädytään kimppakivaan jonkun porealtaan äärelle, eikä naisilla ole enää automatkan puolivälissä yhdenmukaisia lyhyitä ja kireita farkkushortseja jalassa.

Valitettavasti en saanut kysyttyä edes yhden nimeä, osoitetta tai puhelinnumeroa, koska olivat kaikki ulkomaalaisia ja puhuivat keskenään venäjää.

Miten tästä päästään aamupäivän radiolähetyksen naisiin- no yksinkertaisesti sillä että kyllä se vaan oleellinen kysymys on puhuuko toinen samaa kieltä tai edes ymmärtää auttavasti.

Ehkä 12 vuotta sitten näin (lautalla Irlannin eteläpuolella) kauniin naisen ja itse asiassa ihan ensimmäinen kysymys taisi olla "mitä kieltä te puhutte" tai mistä te olette kotoisin" - hän oli siis tsekkiläinen opiskelija.

Ehkä se sitten särähtää loukkaavana korvaan kun kysymys esitetään siinä maassa missä on syntynyt tai asunut suuriman osan elämästään.

Kyydissäni ei siis tänään ollut kuin ruskettuneita nuoria naisia, itse asiassa sen etupenkkiläisen jalat oli varmaan vielä vähemmän aurinkoa saaneet kuin mun auringolta koko kesän suojassa olleet jalkani.

Melkoinen vaihtelu reilut kaksi päivää kestäneestä varaston pohjan siloittelusta.